Virallinen nimi: Pohjantähti
Kutsumanimet: Tähtis, tietyissä tilanteissa Polaris
Sukupuoli: Naaras
Laji: Koira
Rotu: Sekarotuinen, ns. maatiaispaimenkoira
Ikä: Lähes yksivuotias
Lauma: Afuel
Asema: Metsästysryhmäläinen
Ryhmittymät: Ei kuulu mihinkään

Menneisyys:
Pohjantähti sisaruksineen syntyivät osaksi sekalaista maatiaispaimenkoirien sukua, joka oli jo vuosikausien ajan purkanut paimennusviettiään suuren uusiseelantilaisen lammastilan eläimiä kaitsemalla. Pohjantähdeksi tähtikuviota muistuttavien naamapilkkujensa takia nimetty narttupentu tutustui muiden nuorukaisten tavoin villavien sorkkaeläinten seuraan käytännössä heti silmät avattuaan ja oppi pitämään paimennettavia eläimiä kuin toisena perheenään. Oman lisänsä koiran sosiaaliseen verkostoon toivat tietysti myös ihmiset, joiden joukosta vaalea penikka kiintyi erityisesti nuoreen tyttöön, joka antoi tälle lempinimen Polaris. Pörröinen koira ei tiennyt lyhennelmän olevan peräisin varsinaisen nimensä latinankielisestä muunnoksesta, mutta oppi kuitenkin pitämään nimityksestä ja tottelemaan sitä siinä missä virallista nimeäänkin tytön kanssa peuhatessaan. Kasvavan työkoiran elämä ei kuitenkaan ollut pelkkää leikkiä, vaan omistajansa alkoivat jo vallan varhaisessa vaiheessa katsella ja testailla uusien suojattiensa ominaisuuksia voidakseen erotella jyvät akanoista, ahkerat työskentelijät turhista karvakeristä - ja tämäpä tiesikin sitten ongelmia valkealle täplänaamalle.

Siinä missä Pohjantähden sisarusten paimennusvietti alkoi näyttää merkkejä syttymisestä näiden tullessa parin kuukauden ikään, ehti pyöreämuotoinen narttu mukaan vasta jälkijunassa. Tämä tuskin olisi yksistään aiheuttanut sen suurempia hankaluuksia, mutta kun koira tuntui kaiken lisäksi kiinnostuvan keskittymistään häiritsevissä määrin villieläinten hajujen tutkiskelusta ja näiden jälkien seuraamisesta, epäilivät ihmiset tämän omaavan hieman laimean paimennushalun lisäksi myös riistaviettiä. Tuskin pentua olisi ollut mahdoton koulia kunnon paimeneksi, mutta kun tehokkuutta halajavilla ihmisillä oli käsillään useita erinomaisiakin pentuja, alkoi viritä keskustelua nartun myymisestä. Valkoturkkiin kiintynyt tyttönen vietti yhä enemmän aikaa lempipentunsa kanssa ja yritti saada vanhemmat sukulaisensa jättämään tämän hänelle lemmikiksi, kuten jutussa olisi voinut lopulta käydäkin, ellei lampaanlihasta kiinnostunut varakas aasialainen liikemies olisi samoihin aikoihin sattunut vierailemaan tilalla. Mies näki Pohjantähden ja tuli maininneeksi vaimonsa olevan hankkimassa itselleen valkoistapaimenkoiraa, mikä kuitenkin kielimuurin takia ymmärrettiin uusiseelantilaisten keskuudessa hieman väärin. He luulivat tämän etsivän mitä tahansa valkoturkkista paimenkoiraa, mistä ilahtuneena he lopulta myivät pennun liikemiehelle, joka koiria liiaksi tuntemattomana luuli saaneensa oikeaa rotua edustavan eläimen haltuunsa.

Pohjantähti ja tätä rakastanut tyttö eivät saaneet turhan pitkään hyvästellä toisiaan, mutta ehti lapsi sentään pujottaa keskenkasvuisen koiran kaulaan vielä aivan liian suuren pannan siinä toivossa, että vieras mies antaisi koiran pitää tummaa nahkapantaa vaikka lopun ikäänsä muistutuksena ensimmäisestä ihmisystävästään. Aasialainen otti koiran mukaansa ja jatkoi matkaansa ylelliselle luksusristeilylle, jonka jälkeen hänen oli tarkoitus palata kotimaahansa. Bisneksenteon ja juhlimisen lomassa, kun laiva oli ollut merillä jo useita päiviä, tuli miekkonen kuitenkin tutkailleeksi nelijalkaista hankintaansa ja tämän rotua hieman tarkemmin. Internetistä kaivamiensa tietojen perusteella hän alkoi hiljalleen uskoa tulleensa huiputetuksi, sillä puoliluppakorvainen ja täplänaamainen koira ei istunutkaan täydellisesti valkoisenpaimenkoiran rotumääritelmään. Valtamerilaivaa ei kuitenkaan ollut kääntäminen, joten palauttamisen sijasta miehen oli hankkiuduttava nolosta vikahankinnastaan eroon toisin tavoin, mieluiten ennen kuin vaimonsa saisi kuulla koko asiasta. Toivoen onnen olevan pennulle myötäinen hän viskasi pahaa-aavistamattoman koiran mereen pelastusrenkaan kera siinä uskossa, että merivirrat saattaisivat hyvällä tuurilla kuljettaa eläimen takaisin kotimaansa rannikolle. Virtaukset toden totta nappasivatkin kauhistuneen nuorikon matkaansa, mutta veivät hänet Uuden-Seelannin sijasta Andriaanan saarelle.

Hetken vieraalla maalla seikkailtuaan etsiytyi Pohjantähti kahden tapaamansa uroksen, Ardanten ja Othellon, seuraan. Kaksikko otti yksinäisen pennun joukkoonsa opettaakseen tätä selviytymään uudessa ympäristössä yksin ja ilman ihmisten apua. Kaikeksi onneksi nuorikko sopeutui hyvin, ja puolen vuoden elämisen opettelun jälkeen hän alkoi tulla toimeen omillaan siinä missä kuka tahansa villinä syntynyt lajitoverinsakin. Paimenkoira liittyi turkinvärinsä kannustamana Afueliin ja sai saman tien jopa kutsun lauman metsästysryhmään hänen esiteltyään saalistusintoaan vanhalle Fealicy-johtajalle.

Suku:
Vanhemmat: Nimet eivät tiedossa (paimenkoiria)
Sisarukset: Nimet ja lukumäärä eivät tiedossa
Kasvattajat: Ardante "Ari-isä" ja Othello "Otti-setä" (hitodama)

Luonne ja käyttäytyminen:
Moni Pohjantähteen vastikään tutustunut kuvailisi häntä varmasti nauravaiseksi ja iloiseksi sekä myös vallan puheliaaksi persoonaksi, eikä ollenkaan suotta. Nuorikko on todellakin kova juttelemaan vaikkei hänellä olisi mitään varsinaista asiaakaan, mistä syystä puhetapaansa kuuluu erityisen paljon lyhyitä ja sinänsä täysin turhia täytesanoja, joiden toisteleminen saattaa herättää jopa närää herkkäkorvaisimmissa koiraeläimissä. Vaan jos naaras huomaa ajoissa ärsyttävänsä puhekumppaniaan, tajuaa hän kyllä myös sulkea leipäläpensä ilman erillistä kehotusta, sillä loputonta positiivisuutta näennäisesti hehkuvasta asenteestaan huolimatta hän ei ole mitenkään erityisen sinisilmäinen ympäröivän maailman ja sen asukkien suhteen. Paimenkoira on vain äärimmäisen helposti uusista asioista innostuvaa tyyppiä, jonka mielenkiinnon herättämiseen ei tarvita paljoakaan - ja sen sammumiseen vielä vähemmän. Pinnan alla muhivan laiskuutensa takia valkoturkki jaksaa erittäin harvoin intoilla samasta asiasta pitkään, oli kyseessä sitten suuri seikkailu, uusi tuttavuus tai näiden yhdistelmä vaikkapa jännittävän parisuhteen muodossa. Nuori neiti onkin kovin herkkä ihastumaan komeina pitämiinsä vastakkaisen sukupuolen edustajiin, mutta vaikka tunteensa vaikuttaisivat aluksi kuinka tulisilta hyvänsä, laantuvat ne eritäin suurella todennäköisyydellä varsin nopeasti. Vaikka täplänaama on itsekin tietoinen näistä luonteenpiirteistään, jaksaa hän toiveikkaasti jokaisen uuden kiinnostuksensa kohdalla uskoa juuri tämän olevan Se Juttu, joka pitää hänet otteessaan ja antaa hänen elämälleen tarkoituksen. Paimentamaan jalostettuna ja puolikuulaisen kasvattamana naaras nimittäin tietää hyvinkin miten suurta roolia mielekäs elämäntehtävä sellaisen omaavien elämässä voi näytellä, ja hän pelkää kovasti jäävänsä jostain paitsi, mikäli ei löydä aikain saatossa omaa tapaansa maailman parantamiseksi.

Pohjantähti ei kuulu syntyjään yhteenkään Andriaanan maineikkaammista suvuista, mutta hän on tosiaan saanut suuren osan elämänopeistaan Puolenkuun klaaniin kuuluvalta Ardantelta (sekä tämän ystävältä Othellolta). Vaikkei kasvatti-isänsä ole nuorikon mielenrauhaa suojellakseen paljastanut tälle koko rumaa totuutta muun muassa Lahkon ja Puolenkuun verisistä väleistä, tietää naaras olla koskematta ensiksi mainittuun ryhmittymään pitkällä tikullakaan. Hän hallitsee myös itsensä puolustamisen perusasiat, mutta fyysinen tappelu pelottaa ruumiillista ominaisuuksiltaan vallan keskinkertaista koiraa suuresti. Näin ollen naaras onkin ominut väistelemisen ja pakoon pötkimisen omaksi lajikseen, jonka puitteissa hän on tullut kehitelleeksi myös jokusia eriskummallisia hämäystekniikoita, jotka ovat omiaan häiritsemään vastustajan keskittymiskykyä niin kauan, että valkoturkki pääsee pujahtamaan pois uhkaavasta tilanteesta. Myös Pohjantähden omaamasta intuitioksi kutsumastaan "kyvystä" on jonkin verran hyötyä niin taistelu- kuin muissakin kanssakäymistilanteissa, sillä nuorikon keskittyessä se auttaa häntä ennakoimaan tilanteen mahdollista kulkua. Vaikka koira itse uskoo omaavansa jopa yliluonnolliseksi laskettavia taitoja ennalta-aavistamisen saralla, on intuitiossa kyse oikeastaan vain suuria laumoja paimentamaan luodun eläimen luonnostaan korostuneesta havainnointikyvystä. Samaiseen ominaisuuteen pohjautuu myös täplänaaman itselleen kuvittelema taito aistia "pahuutta" ja "hyvyyttä" toisista koiraeläimistä, mikä näytteleekin toisinaan vallan suurta osaa hänen kanssaeläjistään saamista ensivaikutelmista. Ardante kun on vakuuttanut vakuuttamasta päästyäänkin kasvatilleen, että tämän pitäisi pysyä mahdollisimman kaukana ikävyyksistä ja sellaisten aiheuttajista, eikä nuorikolla ole ollut mitään syytä kapinoida puolikuulaisen ohjenuoraa vastaan.

Vaikka Pohjantähti luokittelee helposti vilpillisin aikein liikkeellä olevat lajitoverinsa pahisten joukkoon, ei hän itsekään aina ole mikään rehellisyyden perikuva. Pohtiessaan hieman liikaakin elämänsä tarkoitusta tuntee naaras nimittäin omat lähtökohtansa toisinaan riittämättömiksi asioihin vaikuttamisen kannalta, jolloin hän saattaa tilaisuuden tullen lasketella jollekin tielleen sattuvalle luikuria siitä kuka hän oikeastaan onkaan. Tällöin valkoturkki esittelee itsensä usein Polariksena, hieman mystisenä koiraeläimenä, joka kertomastaan päätellen viettää vallan hurjaa ja jännittävää elämää. Pahaksi onnekseen nuorikko ei ole valehtelija sieltä etevimmästä päästä ja voi hyvinkin puhua leikin pitkään jatkuessa itsensä pussiin, mikä saattaa hänet helposti kovin noloon tilanteeseen. Näin ollen onkin hyvä, että useimmiten Pohjantähti tyytyy omaan vaatimattomaan elämäänsä ja sen tarjoamiin huvituksiin, joista metsästäminen on hänelle yksi tärkeimmistä. Halu pitää suuret eläinlaumat yhdessä kasassa tulee paimenkoiralla Andriaanan oloissa esiin ainoastaan erityisen suurissa koiraeläinjoukoissa, eikä vietti näin ollen sotke hänen saalistamistaan. Varsinaisen jahdin lisäksi nuorikko nauttii myös niin villieläinten tapojen tarkkailemisesta kuin myös syömisestäkin, joista viimeisin on saanut painonsa nousemaan jopa jokusen liikakilon puolelle. Ulkoista kauneutta arvostava naaras häpeilee tätä seikkaa itsessään, mutta peittää parhaansa mukaan asiaan liittyvien kommenttien tuottaman mielipahan itselleen ominaisimpien tapojen - naurun ja puhumisen - taakse. Myös muut syvemmät ja vaikeasti käsiteltävät tunteet, joita valkoturkki ei välittäisi tuoda muiden tietoisuuteen, katoavat usein vähättelyn ja leikinlaskun lomaan. Onhan se nyt nimittäin helpompaa antaa muiden uskoa hymyävän naaman olevan aina vain pelkkä hymyävää naama sen sijaan, että paljastaisi kasvojen taakse kätkeytyvien mietteiden muodostavan loppujen lopuksi varsin moniulotteisen ja olemassaolonsa tarkoitusta jatkuvasti kyseenalaistavan persoonan.

Ulkomuoto:

Pohjantähti on sekoitus hyvinkin monenlaisia paimenkoiria, joista valtaosalla tuskin on virallista rotunimikettä ulkomuodollista yhtenäisyyttä takaamassa. Tästä huolimatta käyttölinjaiseen maatiaispaimenten sukuun on silloin tällöin sotkettu myös "hienompia" rotukoiriakin lähinnä kokeilumielessä, mikä tulee esiin esimerkiksi naaraan jokseenkin luisussa selässä, joka on selvästi perua näyttelyyn jalostetuilta saksanpaimenkoirilta. Kaksinkertainen, pääosin puhtaanvalkea pörröturkki saattaa lisäksi olla peräisin valkoisiltapaimenkoirilta, joksi koiraa pentuna erehdyttiin jopa luulemaan, kun taas puolilupat korvat ja kasvojen täplät voivat kieliä australianpaimenkoirien tai muiden samantyyppisten paimenten perimästä. On epäselvää, onko naaraan riistaviettisyys pelkkä sattuman oikku vai onko taustalleen eksynyt vahingossa jotakin metsästykseen jalostettua rotuakin, mikä olisi kyllä täysin mahdollisuuksien rajoissa sukunsa koirien saadessa liikkua hyvinkin vapaasti suuren lampolan sekä sitä ympäröivien loputtomien niittyjen lähistöllä.

Kooltaan Pohjantähti on kutakuinkin koiramaailman keskiluokkaa, säkäkorkeutensa huidellessa hieman yli puolen metrin tienoilla. Narttu on rakenteeltaan varsin tukevaa tekoa, eikä pörheä turkkinsa ainakaan vähennä muutamista ylimääräisistä kiloista kertynyttä pyöreänpehmoista vaikutelmaa. Vaikka ylipainon jatkuva kannattelu on muun muassa vahvistanut koiran lihaksia, on siitä luonnollisestikin enemmän haittaa kuin hyötyä, sen saadessa hänet esimerkiksi välttämään pitkäkestoisia liikuntasuorituksia. Lyhyet pyrähdykset eivät tuota valkoturkille ongelmia, mutta kestävyyttä vaativat suoritukset saavat uupumisen lisäksi etenkin hänen alaselkänsä kipuilemaan ikävästi.

Vaikkei lihavuutta erityisen kauniina pitäisikään, voinee varsin harva väittää Pohjantähteä myöskään suoranaisesti rumaksi olennoksi. Etenkin hänen ruskeat, keskustaa kohden vaalenevat silmänsä näyttävät värityksensä takia erikoisen kirkkailta ja eloisilta, useiden mielestä varmasti vallan somilta. Suurehkot silmät ja muutamat mustat yksityiskohdat, kuten kirsu, kynnet ja kasvojen seitsemän läikkää korostavat entisestään turkin vaaleutta, siinä missä puolilupat korvat, naalimainen puuhkahäntä sekä nahkainen kaulapantakin tuovat vielä oman piristeensä nartun kokonaisuudessaan varsin koruttomaan ulkomuotoon.

>> Profiilikuva

Pelaaja: hitodama
Pelipaikka: Andriaana

Hyväksytetty pelattavaksi: 20.11.2011 (klo 20.11)
Hahmohistoria: Pohjantähti oli alkujaan luomisensa aikoihin vuonna 2009 pelkkä randomhahmo, jolle ei ollut suunnitteilla sen kummempaa elämää roolipelien saralla. Kun pelaajaansa alkoi kuitenkin lopulta kiusata hahmokaartinsa ikuinen afuelilaisvaje, pääsi tuo valmiiksi nimetty ja ulkomuodollisesti suunniteltu valkoturkki sittenkin kokeilemaan siipiään käytännön hahmokehityksessä. Menneisyys oli alusta asti varsin selvää kauraa, mutta luonteen kanssa oltiinkin sitten aivan toisessa ääripäässä, eivätkä edes pääasialliset luonteenpiirteet olleet selvillä ennen hahmotietojen kirjoittamista. Tämän huomioiden on vallan hassua, että lopulta Pohjantähdestä tuli ensimmäinen hahmo vuosikausiin, jonka luonnekuvaus on kaikesta huolimatta kirjoitettu yhdeltä istumalta muutamassa tunnissa.
Oma mielipide: Olen aina pitänyt sellaisten hahmojen luomisesta, jotka lipsuvat perinteisen hyvä-paha-asetelman harmaaseen välimaastoon, mutta silti Pohjantähti asettuua aivan omalle tietylle kohdalleen tällä hankalasti määriteltävällä luonnetasapainon linjalla. Otin tietoisen riskin yrittäessäni luoda hahmosta mahdollisimman ystävällismielisen ja sosiaalisen, mutta silti moniulotteisen ja kiinnostavan pelata - pelkät "kivat tyypit" kun osaavat olla usein vähän tylsiä olentoja. Jää nähtäväksi, millainen tämä supersankarisarjoista vaikutteita imeskellyt piski sitten käytännössä tulee pelattavana olemaan.

Sekalaisia faktoja

• Pohjantähden kasvoissa oleva täplämuodostelma muistuttaa kovasti Pienen karhun tähtikuviota, joka taasen on hyvin samankaltainen kaikkien tunteman Otavan tähtikuvion kanssa. Pohjantähti eli Polaris (tai Stella Polaris) on Pienen karhun kirkkain tähti, jota koirakaimansa kasvoilla olevista täplistä vastaa vasemman silmänsä alla oleva suurehko läikkä.
• Pohjantähti rantautui Andriaanan saarelle ollessaan vain kolmen kuukauden ikäinen.
• Vähäisestä iästään johtuen Pohjantähti poikkeaa Andriaanalle saapuessaan niin luonteeltaan kuin ulkomuodoltaankin jonkin verran varttuneemmalle hahmolle tarkoitetuista kuvauksista. Pentuna koira on luonnollisestikin pieni ja pörröinen karvakerä, jonka kaulapanta istuu paikoilleen sangen löysästi. Luonteeltaan tämä on leikkisämpi, uteliaampi ja monin tavoin kypsymättömämpi kuin aikuisversionsa, mutta muistuttaa kyllä huomattavissa määrin vanhempaa itseään.

Sitaatteja

"Ensin mä söin pienenä tietty äidin maitoa, ja sitten söin ihmisten antamaa ruokajuttua. Sitten mä kasvoin ja söin joskus eläimiä, joita pihalta löytyi. Sellaisia pieniä, liskoja ja sammakoita ja muita. Kaikkein hienointa oli, kun sain kiinni kiivilinnunpoikasen! Ja täälläkin söin lintua, jonka yksi Hekla-susi oli metsästänyt. Ja olen syönyt myös marjoja ja jotain niinku valmiiksi kuollutta eläintä joka oli aika pahaa ja pesästä pudonneen munan."

Tavatut:
Hekla Kuolemankantaja (Saalistaja) - positiivinen tuttavuus
Othello (hitodama) - läheinen ystävä
Ardante (hitodama) - rakastettu kasvatti-isä
Illuminati (Tintti) - positiivinen tuttavuus
Fealicy (Tucci) - kunnioittaa ja ihailee
Pieru (Kirsikkasilmä) - pitää hassuna homppelina
Tähkä (kawaii) - positiivinen tuttavuus
Jäkälä (Tucci) - kunnioittaa
Enehra (Tucci) - neutraali tuttavuus
Jiekna (Kaamos) - positiivinen tuttavuus
Peixe (Kriisi) - neutraali tuttavuus
Ventus Northeasterly (KAPA) - neutraali tuttavuus
Aquilo (LR) - neutraali tuttavuus
Nimro (Swildy) - neutraali tuttavuus

Pelit:
Tähti on syttynyt, Carmiksen ranta, 21.11.2011 - 19.5.2012
Adoptiotoimistosta, päivää, Carmiksen vesiputous, 25.12.2011 - 28.3.2012
Yö, Afuelin joki, 26.5. - 7.11.2012
Haisevaa peliä, Befalasin puro, 2.12.2012 - 26.1.2013
Epätoivon esseet, Befalasin havumetsä, 8.1. - käynnissä
(YP) Vanha väistyy uuden tieltä, Afuelin kuumat lähteet, 10.3. - 13.6.2013
Mutta minä olen taideteos, Afuelin tasanko, 17.9.2013

Tapahtumat:

• Pohjantähti pelastusrenkaineen paiskautui Andriaanan rannalle Carmiksen mailla, jossa heti saman tien häntä tervehtimään tuli kerrassaan erikoinen luilla koristautunut koiraeläin, Hekla. Aluksi susi jopa pelotti koiranpentua, mutta varsin nopeasti tämä osoittautui oikeinkin ystävälliseksi (joskin vähän kummalliseksi) toveriksi, joka jopa antoi nuorikon kuivatella turkkinsa suojissa ja syödä osansa linnusta, jonka hän oli vastikään metsästänyt. Hukan ystävällisyyden ansiosta valkoturkki saattoi aloittaa uudessa elinympäristössään asumisen hyvissä voimin.
• Hetken joutui Pohjantähti tutkailemaan varsin avuttomana omin päin Andriaanan saarta, ennen kuin Othelloksi itsensä esitellyt chihuahua lupasi tälle, että hän pitäisi ystävänsä Ardanten kanssa kyllä pienokaisesta huolen. Valitettavasti Ardante ei ollut asiasta aluksi ollenkaan samaa mieltä, mutta kun paikalle sattui myös Illuminati-niminen naarassusi, alkoi jäyhä puolikuulainenkin hiljakseen taipua pienempien koirien puolelle. Lopulta Pohjantähti saikin liittyä Othellon ja Ardanten seuraan kasvamaan ja Andriaanaa kartoittamaan.
• Joitakin kuukausia uroskaksikon mukana roikuttuaan vei parivaljakko Pohjantähden saaren pohjoisosiin siinä toivossa, että tämä pääsisi liittymään Afuelin laumaan. Jonkin verran etsiskelemistä Fealicy-nimisen johtajan löytäminen vaati, mutta jäätyneellä joella he lopulta piskuisen pystykorvan löysivät ja pääsivät tehtävänsä suorittamaan: Pohjantähdestä tuli afuelilainen ja saman tien jopa metsästysryhmäläinen, kun hänen taitonsa ja intonsa saaliinajossa kävi ilmi. Virallisten asioiden hoiduttua koko lössi päätyi nukkumaan yhtenä isona koirakasana lumihangelle, ennen kuin Pohjantähti palasi etelän maille tovereineen kasvamaan ja harjoittelemaan yhä paremmaksi saalistajaksi.
• Kun perheenä olivat Ardante ja Othello, ei elosta juuri tylsiä päiviä löytynyt! Yksi merkillisimmistä tapauksista sattui kuitenkin, kun Pieruksi nimitetty ranskanbulldoggi saapui telmimään Othellon kanssa. Teini-ikään kasvanut Pohjantähti kuvitteli välittömästi toistensa seurassa käyttäytyvät pikkukoirat jopa pariskunnaksi keskenään, mikä ei tosin parivaljakon menoa hidastanut. Ardantea ei juttu jostain syystä kuitenkaan huvittanut, joten tämä taisi olla tapaamisen ainoa osapuoli, joka oli helpottunut Pierun lopulta häipyessä.
• Ollessaan tarpeeksi vanha tulemaan välillä toimeen omillaankin, alkoi Pohjantähti viettää yhä piteneviä kausia yksinään Afuelin tienoilla. Eräällä tälläisella retkellä hän kohtasi kutakuinkin samanikäisen afuelilaisuroksen, Tähkän, jota narttu päätti ruveta opettamaan paremmaksi metsästäjäksi.
• Tähkän seuraan Pohjantähti lyöttäytyi myös silloin, kun Afuelilaiset kokoontuivat leppoisaan tapaamiseen laumansa kuumille lähteille. Sen puitteissa Fealicy siirsi vuosein jälkeen alfanvirkansa pojanpojalleen Jäkälälle, mutta mahtui kokoukseen virallisten ilmoitusasioiden lisäksi syömistä ja vedessä telmimistäkin.
• Arki sujui useiden kuukausien ajan vallan mallikkaasti, mikä kuitenkin lopulta rupesi kyllästyttämään nuorta ja innokasta Pohjantähteä. Saadakseen vähän jännitystä elämäänsä päätyikin hän Nimro-nimisen befalaslaisen tavatessaan väittämään olevansa Polaris, hurja ja mystinen vaeltaja.