Virallinen nimi: Flera's Cloudmaker
Kutsumanimet: Othello
Sukupuoli: Uros
Laji: Koira
Rotu: Chihuahua
Ikä: Viisi vuotta
Lauma: Djala
Asema: Tavallinen, mutta aktiivisesti kokouksiin ja muihin tapahtumiin osallistuva laumalainen
Ryhmittymät: Liittynyt vastikään Lahkoon

Menneisyys:
Othello, silloinen Flera's Cloudmaker, syntyi jonnekin päin Eurooppaa paikallisen chihuahuakasvattajan hoiviin. Pieni uros oli ulkomuodoltaan mitä mainioin rotunsa edustaja, mutta luonteeltaan tämä vaikutti alusta alkaen olevan vilkkaampi tapaus, kuin muut pentueen jäsenet yhteensäkään. Vaikka koirien kasvattaja teki parhaansa nuorta elohiirtä vahtiakseen, onnistui tämä kuitenkin muutaman viikon ikäisenä putoamaan pöydältä lattialle ja kolhimaan pahoin päänsä. Aluksi vaikutti siltä, ettei tapaturmasta aiheutunut sen kummempaa vahinkoa, mutta jonkin ajan kuluttua alkoivat kuitenkin silloin tällöin toistuvat kouristelukohtaukset vaivata pentua. Kolaus oli ilmeisesti vaurioittanut jotakin koiran aivoissa, mutta vaikka puhjennut epilepsia oli onnettomuuden selkein seuraus, olisi kasvattaja voinut vaikka vannoa piskin tulleen lisäksi sen jälkeen vielä entistäkin keskittymiskyvyttömämmäksi. Uroksella kun ei yksinkertaisesti vaikuttanut olevan enää mitään halua opetella esimerkiksi sisäsiisteyden saloja tai edes omaa nimeään.

Kun pennut tulivat luovutusikään, alkoi kasvattaja etsiä Cloudmakerille muiden tavoin uutta kotia, mutta tehtävä osoittautui ymmärrettävistä syistä varsin vaikeaksi. Lopulta chihuahuan ollessa neljän kuukauden ikäinen suostui joku kuitenkin koiran ottamaan, mutta juuri piskin ollessa vaihtamassa omistajaa pääsi tämä sattumalta karkaamaan ihmisten otteesta. Intoa uhkuva elikko lähti juoksemaan suin päin kohti läheistä metsikköä, eivätkä hämmentyneet kaksijalkaiset saaneet tätä napatuksi. Päivän kääntyessä iltaan Cloudmakerin kasvattaja lupasi kyllä jatkaa koiran etsimistä vaikka pelkäsikin, ettei kerran vapaaksi päässyttä otusta enää tultaisi näillä main näkemään. Hän kun oli oppinut tuntemaan koiran sen verran hyvin, että oletti tämän olevan täysin haluton palaamaan vanhaan elämäänsä uusien seikkailujen häämöttäessä edessä. Kyseenalaista oli tosin myös se, olisiko säheltävä piski edes osannut palata omia jälkiään pitkin takaisin kotia kohti, vaikka olisi niin tahtonutkin.

Ja oikeassapa kasvattaja olikin: vapauden huumaama chihuahua juoksi minkä kintuistaan pääsi, eikä loputon energisyytensä sallinut hänen pysähtyä aloilleen kuin vasta seuraavan aamun koittaessa. Siinä vaiheessa uros oli jo kaukana kotoaan ja päätti käpertyä hetkeksi pensaan alle torkkumaan. Kevään kolea sää olisi hyvinkin voinut koitua ohutturkkisen koiran kohtaloksi, ellei eräs tarkkaavainen silmäpari olisi tätä huomannut ja noukkinut mukaansa. Koulumatkalla ollut lapsi sujautti uinuvan elikon reppuunsa ja rahtasi tämän mukanaan opinahjoon muiden oppilaiden ihmeteltäväksi. Pikkupiski herätti pienissä ihmisissä suunnattomasti ihastusta, mistä syystä he päättivät pitää sen koulunsa omana maskottina. Kun oppilaat olivat muutaman päivän ajan pihistelleet lemmikilleen salaa ruokaa koulusta, alkoivat opettajatkin päästä hajulle rakennuksen pihalle majoitetun elikon olemassaolosta. Alueella kuitenkin liikkui silloin tällöin muitakin kulkukoiria, joten he eivät osanneet kiinnittää tähän nimenomaiseen tapaukseen sen suurempaa huomiota, vaan antoivat rääpäleen olla.

Nuori chihuahua viihtyi mainiosti hänelle alituisesti uutta puuhaa kehittelevien lasten seurassa, mistä syystä hän jäin mieluusti oleilemaan koulun läheisyyteen. Tänä aikana nuorukainen sai ylleen niin rakkaat korunsa, jotka oppilaat hänelle innoissaan pukivat, kuin myös Othello-nimensä. Lapsilla ei tietenkään ollut tietoa koiran virallisesta nimestä, joten erään vanhemman opiskelijan avustuksella uros ristittiin tuolla Shakespearen näytelmästä tutuksi tulleella nimellä. Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan, sillä kesäloman tullessa tyhjeni koulu ihmisistä ja Othello-rukka painui hiljalleen unohduksiin. Chihuahualle itselleen tämä tiesi ikävää nälkäkuuria, jota helpottaakseen piski päätti hakea apua ainoalta rakennuksen yhteyteen jääneeltä ihmisolennolta, joka sattui olemaan koulun äreä vahtimestari. Miestä ei kiinnostanut kuunnella seuraa, tekemistä ja ravintoa anelevan piskin haukkumista, joten hän otti elikon kiinni ja rahtasi tämän läheiseen eläinsuojaan. Paikka oli kuitenkin jo ääriään myöten täynnä, joten suojakodin omistajat eivät voineet kuin pakata saamansa koiran laatikkoon ja lähettää sen menemään toisen samantyyppisen eläintalon huostaan. Vaan linja-automatkalla jokin meni vikaan ja Othello päätyi väärille teille, jolloin laatikkonsa keikkui lopulta merille lähteneen laivan kyydissä.

Yhä nälästä ja tylsyydestä kärsivä Othello alkoi jonkin ajan kuluttua räkyttää niin vimmatusti, että merimiehet avasivat paketin ihmeissään, sillä kyydissä ei pitänyt olla lainkaan eläimiä. Vikkelä chihuahua loikkasi kuljetuslaatikosta päästyään nopeasti vapauteen, eikä antanut pikkupiskiä äimistelevien miesten ottaa itseään kiinni. Säntäiltyään päättömästi ympäriinsä meni uros kuitenkin liukastumaan varsin kriittisesti, sillä kaatumisen seurauksena hän liukui suoraan laivan kaiteen alitse mereen. Veteen päädyttyään sai nuorukainen otteen laineilla kelluvasta oksankarahkasta ja hän saattoi sen turvin lillua kohti lähintä rantaa, joka kuului Andriaanan saarelle. Maihin saavuttuaan sai Othello huomata nopeasti päätyneensä mitä ihastuttavimpaan paikkaan, josta ei tekemistä tai ravintoa puuttunut. Hän liittyi seuran toivossa Djalaksi kutsuttuun laumaan, jonka hiekkarannalle oli sattunut ajautumaan, ja kävi nauttimaan uudesta ihmisvapaasta elostaan jos jonkinlaisen seikkailun muodossa. Pääasiassa positiivinen nuorukainen keskittyi keräämään itselleen runsaslukuista ystäväjoukkoa, mutta saipa hän muutaman yrmynaamaisemman toverin suututetuksikin. Chihu osallistui myös aktiivisesti kaikkiin laumansa tapahtumiin ja onnistui jopa tutustumaan "lentämisen" saloihin Yadaneth-nimisen koiran humalluttavien kukkasten avulla.

Hieman turhankin jännittäväksi Othellon elämä kuitenkin kävi, kun Fall-niminen hukka menetti toden teolla hermonsa pikkukoiran kimitykseen ja päätti antaa koiralle varsin väkivaltaisen opetuksen vaikenemisen arvosta. Uroksen onneksi paikalle sattui kuitenkin kaksi suurikokoista puolikuulaista, Ardante ja Quanta, jotka estivät verilöylyä yltymästä täyteen mittaansa. Kiitollisena pelastajilleen päätti Othello lyöttäytyä varsin pysyvästi vaitonaisen Ardanten seuraan, jolloin tuosta kovin eriparisesta uroskaksikosta kehittyi hiljalleen mitä läheisimmät ystävykset. Yhdessä he tapailivat jos jonkinmoista kansaa, hommasivat Ardantelle puolisoa, surivat sittemmin tämän mönkään mennyttä parisuhdetta sekä kasvattivat jopa eteensä sattuneen Pohjantähti-nimisen pennun melko onnistuneesti nuorukaiseksi asti. Viimein Othello kuitenkin kohtasi taas kerran erään lahkolaisen, Mikarun nimeltään, joka ovelana otuksena meni houkuttelemaan chihuahuan tämän sitä itsekään tajuamatta Herran palvelijaksi.

Suku:
Vanhemmat: Nimet eivät tiedossa (chihuahuoja)
Sisarukset: Nimet ja lukumäärä eivät tiedossa

Luonne ja käyttäytyminen:
Yleisolemukseltaan Othello on huoleton, iloinen ja äärettömän energinen pakkaus. Chihuahua jaksaa alituisesti olla kiinnostunut uusista asioista ja olennoista, mistä syystä hän yrittää hieroa tuttavuutta liki jokaisen kohtaamansa lajitoverin kanssa. Ikävämpi juttu kuitenkin on se, että läheskään kaikkia eivät miellytä pikkupiskin levoton käyttäytyminen ja kimeän räkyttävä puhetapa, jolla hän laukoo kysymyksiä ja mielipiteitä toisensa perään täysin estottomasti ilmoille. Tahallaan koira ei toki toisia pyri loukkaamaan tai ärsyttämään, vaikka tuntuukin ajattelemattomuuksissaan sitä kaiken aikaa tekevän - hän vain sattuu olemaan aivan liian suorasukainen ja rehellinen tyyppi peitelläkseen ajatuksiaan, saati sitten valehdellakseen kellekään. Othello myös luulee muiden olevan tässä asiassa samoilla linjoilla kanssaan, mistä syystä hän ei osaa nähdä edes toisten ilmeisimpien vedätysten taakse, vaan uskoo kaikkien puhuvan jatkuvasti täyttä totta. Muutoinkin koira on hyvin luottavainen tapaus, joka tahtoisi mieluusti uskoa kaikista vain ja ainoastaan hyvää. Hän omaa kuitenkin myös alkeellisen ja erittäin mustavalkoisen hyvä/paha-käsityksen, jonka ansiosta uros ymmärtää yleensä pysytellä sentään kaikkein uhkaavimmista tyypeistä hienoisen välimatkan päässä.

Othello kärsii eplilepsiana tunnetusta sairaudesta, joka saa hänet toisinaan joutumaan voimakkaiden kouristuskohtausten valtaan. Kohtaukset ovat onneksi harvinaisia ja laukeavat yleensä vain sellaisissa tilanteissa, joissa koiran aistit ja ajatukset tulevat pahemman kerran ylikuormitetuiksi. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, jos uros sattuu joutumaan tahtomattaan osalliseksi kunnon tappeluun. Moinen väkivaltatilanne on chihuahualle erittäin ahdistava jo siitäkin syystä, että hän on hyvin pienikokoinen koiraeläin, jonka fyysiset voimat ovat tyystin olemattomat. Onnekseen piski on kuitenkin kovin vikkelä otus, joka turvautuu liian pelottavaksi käyvän tilanteen tullen mieluusti pakoon pujahtamisen jaloon taitoon. Näin toimiessaan hän välttyy vahingoittumisen lisäksi myös vaikealta valinnalta sen suhteen, olisiko hänen oikein puolustaa itseään kynsin ja hampain viimeiseen asti, vai tulisiko hänen pidättäytyä kokonaan toisten satuttamisesta. Moinen moraalinen pulma on putkahtanut Othellon elämään sen jälkeen, kun hän tutustui ystäväänsä Ardanteen, joka kuuluu lahkolaisia vihaavaan ja näitä myös surutta teurastavaan Puolenkuun klaaniin. Vaikka chihuahua ei tiedä ja ymmärrä puoliakaan toverinsa suvun tekemisistä, tajuaa hän näiden kuitenkin rankaisevan "pahiksia" melkoisella intensiteetillä. Pikkupiski ei kuitenkaan osaa yhdistää Lahkoa suoranaisesti pahuuteen, sillä koko kyseisen uskonnon käsite on hänelle hyvin vieras ja etäinen - olkoonkin, että erikoisen sattumuksen takia hän kuuluu itse sitä tajuamatta kyseiseen ryhmittymään. Sen sijaan Andriaanan laumat ovat Othellolle paljon tutumpia ryhmiä, sillä hän on saarelle saapumisestaan saakka ollut tiiviisti osallisensa kaikissa Djalan järjestämissä tapahtumissa.

Sisimmiltään Othello on jokseenkin lapsenomainen tapaus, jonka ajatusmaailma tuntuu suurelta osin jämähtäneen niihin aikoihin, jolloin hän onnistui pentuna pääparkansa kolhimaan. Uroksen tuntemat tunteet ovat yksinkertaisia ja voimakkaita, niiden koostuessa käytännössä liki ainoastaan ilosta, surusta tai vihasta. (Joista tosin ensimmäisenä mainittu on valloillaan kutakuinkin 90 % ajasta.) Yhtään monimutkaisemmat tuntemukset, kuten vaikkapa rakkaus, menevät häneltä näin ollen helposti yli ymmärryksen. Lisäksi Othello on jokseenkin huonomuistinen olento, joka voi unohtaa hetkellisesti niin oman rotunsa haastavan nimen kuin vaikkapa senkin, onko hän syönyt mitään muutamaan päivään. Tästä huolimatta hän saattaa toisinaan myös yllättää kanssaeläjänsä laukomalla ilmoille kauan sitten kuulemiaan tiedonmurusia, joissa silloin tällöin piilee jopa huomattavan paljon järkeä siihen nähden, kuinka vähän viisautta koiran puheissa yleensä tuntuu olevan. Moiset tapaukset ovat kuitenkin kovin harvassa, ja yleensä rotukoiranrääpäle vaikuttaakin ainoastaan hieman jälkeenjääneeltä olennolta, joka vioistaan huolimatta nautti saamastaan elonlahjasta täysin siemauksin.

Ulkomuoto:
Pääväriltään Othello on haalean vaaleanruskea. Turkissaan on neljä tummempaa länttiä, joista kaksi sijaitsee vasemmassa reidessä, yksi selässä ja yksi hännänpäässä. Nenä ja jättimäisten korvien sisäosat ovat lihanväriset, silmät ruskeat. Korvien lisäksi myös silmänsä ovat rodunomaisesti tavanomaista suurempaa kokoa, mikä saa lyhytkarvaisen rakin näyttämään etäisesti joltakin ulkoavaruuden olennolta. Jänteet ja vähäiset lihakset näkyvät selkeästi elikon olemattoman karvapeitteen alta, siinä missä luunsa ovat kovin ohuet ja hentoiset. Tämä on etenkin tappelutilanteessa kovin ikävää, sillä yhtään vahvemmat leuat murskaisivat pikkuisen helposti hengiltä - mutta vain, mikäli saavat nopeasti sinne tänne singahtelevan koiran kiinni.

Lasten pukuleikkien jäljiltä koiran kaulassa komeilee vanha sini-violetti kaulapanta, johon on kiedottuna pätkä muovista helminauhaa. Koru kiersi alun perin koko kaulaa, mutta se on aikain saatossa hajonnut ja lyhentynyt alkuperäisestä. Oikeaan etutassuun on pujotettu keltainen muovisormus, jota myöskin muovista valmistettu kivi koristaa. Vasempaan etujalkaan on sitä vastoin kietaistu varsin ruma kankaansuikale, jonka väritys koostuu pinkistä taustasta ja tummemmanpunaisista laikuista. Koristeet ovat eläimen suurimpia aarteita, eikä hän suostu luopumaan niistä millään ilveellä. Säkäkorkeutta Othellolla löytyy vain 15 cm:n verran, joten ruippana on melko pieni jopa chihuahuaksi.

>> Profiilikuva

Pelaaja: hitodama
Pelipaikka: Andriaana

Hyväksytetty pelattavaksi: 30.6.2007
Hahmohistoria: Hahmokehitys lähti alkujaan siitä, kun tahdoin saada pelattavakseni jonkin hauskan hahmon, jolla voisi pelata kun vakavuus ei innosta. Päätin haluavani tarkoitukseen jonkin pikkukoiran ja alkuperäinen suunnitelma olikin ottaa roduksi "perhoskoira". Hahmoa kehitellessäni huomasin tekeväni luonteesta kuitenkin liian monimuotoisen tähän tehtävään, joten aloitin alusta ja vaihdoin olennon rodun maailman pienimmän koiran titteliä kantavaksi chihuahuaksi. Kaikennäköiset helyt tulivat mukaan lähinnä tehostamaan otuksen hupaisuutta.
Oma mielipide: Aluksi minun oli suorastaan vaikea tottua Othellolla pelailemiseen ja mietin oliko koko hahmon ottaminen virheliike. Sittemmin huomasin homman kuitenkin vaativan vain totuttelua ja nyttemmin olenkin hyvin kiintynyt hahmoon tajuttuani, että se toimii oikein hyvin pelattuna yhdessä äärihiljaisen Ardanten kanssa.

Sekalaisia faktoja

• Keksin Othellolle nimen vasta otuksen hahmotietoja kirjoittaessani.
• Othello käyttää puhuessaan puhekieltä kirjakielen sijaan.
• Othellon suurimpana haaveena oli ennen päästä lentämään - nykyisin tämä haave on jo toteutunut Yadanethin syötettyä chihuahualle kivoja pikku kukkasia, jotka saivat hänet luulemaan lentävänsä.
• Koska Othellon Andriaanalle saapumisen aikaa ei ole pelattu, ei kaikkea saarella tapahtunutta tietenkään löydy peleistä. Tärkeimmät ei-pelatut tapahtumat ovat Djalaan liittyminen ja se, kuinka suuri hauki yritti napata koiran saaliikseen Befalasin purolla.
• Othello saapui saarelle hieman alle vuoden ikäisenä ja pelattu aikansa alkoi siitä, kun hän oli noin puolentoistavuoden ikäinen.

Sitaatteja

"Nyt sä voit kertoa mulle mikä toi kettinki on ja miksi se on tossa ja mikä toi kepukka on ja mitä sillä tehdään ja saanko mä katsoa sitä!"
"Miten voi olla tuntematta isoa keppiä takapuolessaan? Mä lyön vaikka vetoa, ettet olisi huomannu vaikka olisin työntänyt sen suoraan---"
"Hyppää hei silleen, että tulee oikein isoja aaltoja! Silleen, silleen fatuumpläts!"

Tavatut:
Ister (Lara) - neutraali tuttavuus
Nikita (Neppari) - ystävä
Suellen (Chiazza) - ihailee, pitää sankarina
Rongoteus (Emu) - negatiivinen tuttavuus
Yelenha Verimerkki (Tucci) - kunnioittaa ja ihailee johtajanaan
Bellis (Zizuka) - neutraali tuttavuus
Liándao (Alliee) - neutraali tuttavuus
Tommy (Lara) - ystävä
Miku (Maru) - ystävä
Yadaneth (Tucci) - kunnioitettu ystävä
Tinga (danny) - positiivinen tuttavuus
Twister (Shiire) - pelkää
Sabriel (Mezzi) - neutraali tuttavuus
Rico (Yoshi) - negatiivinen tuttavuus
Keiju (Neftichan) - positiivinen tuttavuus
Serenha Käärmeensilmä (Sykomori) - kunnioittaa johtajanaan
Trokaislag (Tahmis) - neutraali tuttavuus
Lack (Lara) - neutraali tuttavuus
Flenje (Tucci) - neutraali tuttavuus
Ileya Kermaharja (Tucci) - neutraali tuttavuus
Fall (Karelyon) - pelkää suuresti
Ardante (hitodama) - läheinen ystävä ja suojelija
Quanta (Lara) - ystävä
Lumière (Swildy) - positiivinen tuttavuus
Lovrenc (Tucci) - ystävä
Niytra Skafrakszel (narri) - positiivinen tuttavuus
Zephyr (hitodama) - negatiivinen tuttavuus
Cayden (Ish) - negatiivinen tuttavuus
Irian (Pipsu) - negatiivinen tuttavuus
Mihei Kultatassu (Tucci) - pelkää
Bedio (Mezzi) - ystävä
Franj (kawaii) - neutraali tuttavuus
Trezésira Diora (hitodama) - neutraali tuttavuus
Rivel (LR) - positiivinen tuttavuus
Antares (LR) - positiivinen tuttavuus
Hekla Kuolemankantaja (Saalistaja) - neutraali tuttavuus
Zecor (Mezzi) - arvostaa
Amnis (Mezzi) - neutraali tuttavuus
Necriti (Raura) - neutraali tuttavuus
Bang-Bang (Swildy) - kunnioittaa hieman asemansa takia
Rhiannon (Neftichan) - positiivinen tuttavuus
Fiore (Lara) - neutraali tuttavuus
Pohjantähti (hitodama) - läheinen ystävä
Illuminati (Tintti) - positiivinen tuttavuus
Fealicy (Tucci) - positiivinen tuttavuus
Hysmi (Tucci) - negatiivinen tuttavuus
Amoreira (Mayelia) - neutraali tuttavuus
Fandemona's Sobek (kawaii) - neutraali tuttavuus
Sunny (kawaii) - neutraali tuttavuus
Framboesa (Swildy) - neutraali tuttavuus
Unna (Sassa) - neutraali tuttavuus
Fandemona’s Anubis (Karelyon) - neutraali tuttavuus
Seftaka (Santzu) - neutraali tuttavuus
Mitch (Santzu) - neutraali tuttavuus
Hene Surusilmä (Tintti) - arvostaa
Pieru (Kirsikkasilmä) - positiivinen tuttavuus
Mikaru (Wolf) - positiivinen tuttavuus
Firnahach (LR) - negatiivinen tuttavuus

Pelit:
Syvä vesi, yhteiset laiturit, 30.6. - 1.7.2007
Lumisilla Laitamilla, Afuelin vuoristo, 7.7. - 23.9.2007
Huomenta pilvet, huomenta taivas, onkos aamu uusi?, Djalan ranta, 26.9.2007 - 2.1.2008
Voivatko aikuiset leikkiä?, Djalan lehtimetsä, 3.1.2008 - 24.2.2008
YP - Tavaratalo, Djalan lato, 8.3. - 9.3.2008
Tappajahauki, Befalasin puro, 27.2. - 8.6.2008
Sateen jälkeen on aina pouta, Djalan hiekkaranta, 15.6. - 9.8.2008
Höyheniä aivojen täydeltä, Djalan lehtimetsä, 9.8. - 22.11.2008
You're looking hot tonight, yhteisten alueiden kylä, 29.11. - 13.12.2008
Breath of the Swamp, Befalasin suo, 18.1. - 8.3.2009
Iloisuus ei aina ole tarttuvaa, Carmiksen vesiputous, 1.6. - 17.10.2009
Merituuli, Djalan hiekkaranta, 15.6. - 13.7.2009
YP - Vallan vallanhimoista, Djalan lato, 16.6. - 17.6.2009
Suurten sattumusten sarja, Ederan metsä (K-18 -osio), 13.7. - 28.11.2009
Voihan sappineste, Djalan lato, 3.12.2009 - 6.8.2010
Koirat keltaisissa, Carmiksen vesiputous, 3.2. - 6.11.2010
Terveisiä Ederalle, Djalan lato, 11.4. - 16.9.2010
Yhden oikeus, toisen vääryys, Djalan lehtimetsä (K-18 -osio), 11.2. - 28.4.2011
Päivä kaikkein kaunein, Djalan hiekkaranta, 14.3. - 19.9.2011
Virkaanastujaiset - YP, Djalan lato, 8.4. - 9.4.2011
Miss' loistat, oi puolikuu?, Carmiksen nuotiopaikka, 5.5. - 22.9.2011
Onni saavuttamaton, Carmiksen nuotiopaikka, 6.11. - 25.11.2011
Se keskustelu (yksinpeli), Djalan lethimetsä (Random-ropetus), 26.11.2011
Adoptiotoimistosta, päivää, Carmiksen vesiputous, 25.12.2011 - 28.3.2012
Yö, Afuelin joki, 26.5. - 7.11.2012
Soi holvistossa sävel koruton, Djalan lato, 4.10. - 12.11.2012
Haisevaa peliä, Befalasin puro, 2.12.2012 - 26.1.2013
Vahinkovalinta, Carmiksen nurmikenttä, 6.1. - 26.1.2013
Vähän hokkuspokkusta, Djalan nurmikenttä, 5.2. - 15.11.2013
Tuli leiskuen nuolevi puuta, Carmiksen nuotiopaikka, 3.8.2013 - 2.5.2014

Tapahtumat:

• Kuljeskeltuaan itsekseen ympäri Andriaanan saarta tapasi Othello Ister-nimisen koirasuden, joka ei ollut järin ilahtunut saamastaan seurasta. Pikkuisen onneksi puolisusi oli kuitenkin varsin kärsivällisellä tuulella, eikä heittänyt Othelloa päistikkaa laitureilta mereen. Kertoi kuitenkin selvin sanoin, ettei itikan seuraa kaivattu, joten (asiasta kuitenkaan pahastumatta) koira jatkoi matkaansa.
• Juoksenneltuaan ympäriinsä jonkin aikaa tuli Othelloa vastaan nuori Nikita, josta chihuahua saikin itselleen oivan leikkikaverin. Iloisissa merkeissä kaksikko sitten lasketteli mäkeä Afuelin lumisilla rinteillä ja lupasi tavata toisensa toistekin leikkien merkeissä.
• Eräänä aamuna sai Othello Djalan mailla vastaansa Suellenin. Ensin varsin eriparinen kaksikko tyytyi ihastelemaan aamuista auringonnousua sekä tuulen ihanuutta, lopulta kuitenkin päätyen mereen uimaan. Juttu oli päättyä kovin ikävästi hain lähes pistäessä kaksikon poskeensa, mutta Suen ansiosta elikot pääsivät ajoissa pois vedestä. Moinen uroteko sai Othellon puolelta suurta kunnioitusta osakseen ja saikin chihuahuan nimeämään mustaturkin sankarikseen.
• Jonkin ajan kuluttua edellisestä tapasi Othello Rongoteus-nimisen uroksen. Pikkukoira koetti kovasti pyydellä punaturkkista leikkiin kanssaan, kunnes tuo lopulta vastahakoisesti suostuikin. Leikki alkoi kuitenkin saada epämiellyttäviä piirteitä, kun lahkolainen ei suostunut luopumaan aseestaan vaan oli jopa leikata sillä puskassa piileskelleeltä chihuahualta korvat irti. Onnekseen Othello tajusi jättää leikin ajoissa kesken ja poistua paikalta, ennen kuin olisi päätynyt Herran uhriksi.
• Eräänä sateisena päivänä haki Othello suojaa säältä laumansa ladosta, johon sattui sitten hieman enemmänkin väkeä paikalle. Muilta sai chihuahua kuulla laumansa johtajan vaihtumisesta, uuden johtajan Yelenhan ollessa yksi latoon saapuneista. Sadepäivän ratoksi päätti paikalla oleva nelikko kuunnella Belliksen kertomuksia, olihan tuo lisänimeltään Tarinankertoja. Naaras kertoikin Lahkon ja Afuelin taistelusta, kunnes Othello innostui kertomaan yrityksestään oppia lentämään. Uroksen lähtiessä ladosta olikin tuo taas jo menossa siipiä itselleen etsimään.
• Aikaa myöden päätyi Othello jälleen Befalasin purolle, jolla oli aiemmin ollut joutua hauen ateriaksi. Paikalle tupsahtaneen Tommyn kanssa uros päättikin antaa hauelle opetuksen ja kostoksi tekosistaan saalistaa ja syödä kyseisen kalan. Monen mutkan kautta kaksikko sai kuin saikin hauen lopulta pyydystettyä, mistä syystä he julistivat itsensä suuriksi sankareiksi; olivathan he estäneet haukea vahingoittamasta enää muita. Hyvillä mielin ja vatsat täynnä kalaa terrieri ja chihuahua lähtivät kuitenkin pian eri teille, molemmat kohti oman laumansa alueita.
• Palattuaan Djalan reviirille tapasi Othello Miku-nimisen paimenkoiranuorukaisen sateen kostuttamalla hiekkarannalla. Yksissä tuumin urokset päättivät rakentaa suurimman hiekkalinnan, mitä Andriaanalla oli koskaan nähty. Operaatio sujui varsin mukavasti ja lopulta sai linna jopa lipun virkaa toimittaneen oksan laelleen liehumaan. Leikkituokion päätteeksi palasi chihuahua jälleen siipienetsintätehtävänsä pariin, luvaten kuitenkin vielä joskus rakentaa toisen kanssa lumilinnan.
• Chihuahuan matka jatkui Djalan metsään, missä tämä kohtasi varsin erikoisen näyn: siipiparia selässään kantavan Yadanethin. Haltioissaan pyysi chihuahua naarasta opettamaan häntä lentämään, sillä kyllähän siivekäs olento lentotaidon toki hallitsi. Keijuna itseään pitävä koiraeläin lupasikin auttaa, ja tarjosi urokselle erikoisia kukkia, jotka toden totta saivat aikaan varsin lennokkaan olon. Kukkaishumalan aikaansaamana sai chihu siis unelmansa toteuttaa ja pilvien keskellä "lennellä", kunnes lopulta törmäsi puuhun ja "tipahti" takaisin maan pinnalle.
• Parin viikon kuluttua kävi Othellon kulku yhteisten alueiden kylään, jossa hän kohtasi varsin erikoisen tapauksen; Tingan, joka uroksen tavoin oli rodultaan chihuahua. Kaksikolla oli jonkin aikaa hyvinkin hauskaa keskenään, kuuluivathan molemmat jopa samaan laumaankin. Tiensä kuitenkin erosivat, kun pikkukoirat eksyivät toisistaan lähdettyään kylän teitä tutkiskelemaan.
• Seikkailut jatkuivat, Othellon tällä kertaa suunnatessa kulkunsa Befalasin suolle. Siellä hän kohtasi Twisteriksi kutsutun nuorukaisen, jonka kanssa viettikin muutaman hauskan tovin kummitusjuttuja kertoillen. Tarinointi kuitenkin meni lopulta liian pitkälle Twisterin uskotellessa chihuahualle olevansa itsekin aave, jolloin uros pelästyi pahemman kerran ja jätti suomaaston harvinaisen nopeasti taakseen.
• Vietettyään jonkin aikaa yksinäistä elämää kummitusten pelossa suuntasi Othello viimein taas rohkaistuneena kulkunsa kohti Carmiksen alueita. Putouksilla chihuahua kohtasi krapulaa potevan kaksikon, Ricon ja Sabrielin. Lunnikoirauros Rico ei etenkään kimittävästä olennosta pitänyt, ja yrittikin häätää tätä jatkuvasti pois. Kauan onnistui Othello kuitenkin kaksikon seurassa roikkumaan, ennen kuin yhtäkkiä alkanut ukkonen ja Ricon huuto säikäyttivät koiran niin pahoin, että tämä joutui epilepsiakohtauksen kouriin. Jonkin aikaa tämän jälkeen Othello lepäili melko avuttomana, mutta toivuttuaan viimein tarpeeksi hän lähti talsimaan kohti Djalan alueita.
• Myöhemmin myrskyn saapuessa Andriaanan rannikolle tapasi Othello laumansa hiekkarannalla vasta saarelle saapuneen Keijun. Chihuahua tuli uuden tulokkaan kanssa oikein mainiosti toimeen, ja pienen juttutuokion jälkeen hän päättikin naaraan kanssa lähteä etsimään Djalan johtajaa, jonka kautta Keiju voisi liittyä samaan laumaan Othellon kanssa.
• Pienikokoinen kaksikko löysi kuin löysikin Yelenhan Djalan ladolta, mutta tämä ei suinkaan ollut yksin. Paikalla oli myös kakkosjohtajaksi noussut Serenha, ja saapuipa sadetta pakoon paljon muitakin djalalaisia. Johtajakaksikko ilmoitti, että olisi aika alkaa suunnitella tapaa, jolla Ederan Djalalta muinoin kaappaama niitty saataisiin takaisin oikeiden omistajien haltuun. Kokouksen päättyessä Othello lähtikin ladosta tarkkaavaisin mielin: kaikkien kun oli tarkoitus pitää silmällä Ederan jäseniä ja onkia tietoja, joiden avulla alue saataisiin kiristettyä takaisin.
• Kovin kauaa ei Othello kuitenkaan ehtinyt salapoliisia leikkiä, kunnes hän onnistui pelkällä ikipirteällä olemuksellaan usuttamaan Fall-nimisen lahkolaissuden kimppuunsa. Chihuahua joutui pakenemaan toista henkensä kaupalla, ja uros luulikin jo loppunsa tulleen, kunnes paikalle saapui hänen huutonsa houkuttelemana kaksi puolikuulaista, Quanta ja Ardante. Kaksikko pelasti pikkukoiran hengen, mistä kiitollisena Othello päätti liittyä heidän joukkoonsa.
• Othello johdatti väsyneet pelastajansa Djalan ladolle lepäämään, mutta ennen perille pääsemistä he kohtasivat metsää taskulampullaan valottelevan Lumièren. Kyseinen naaras lamppuineen sekä puhumiskyvyttömyyksineen herätti Othellossa suurta hilpeyttä, mistä syystä chihuahua kutsui myös Lumièren mukaan latoon, vaikkei etenkään Quanta olisi lisäseuralaisista välittänytkään. Puolikuulaiset nukahtivat nopeasti, eikä Othellokaan uhoamisestaan huolimatta jaksanut pitkään valvoa, jolloin Lumière päätti lähteä etsimään virkeämpää seuraa. Aamulla, Othellon vielä nukkuessa, päätti myös Quanta lähteä eri teille veljensä kanssa. Haikeat hyvästit jäivät unten mailla kuorsaavalta chihuahualta tyystin näkemättä, mutta eipä se häntä liiaksi haitannut.
• Jonkin aikaa elelivät Othello ja Ardante varsin rauhaisasti kahteen pekkaan, mitä nyt Arda välillä hylkäsi toverinsa käydäkseen tapaamassa sukulaisiaan. Sotaisaksi yltyneen sukukokouksen jälkeen hieman hupia poikien arkeen toi Lovrenc-niminen pentu, joka osoittautui olevan sukua Ardantelle. Ollakseen hyödyksi serkunpojalleen koetti Ari opettaa tälle kalastamista, mutta Othello veti koko jutun leikiksi ja alkoi huvitella luppakorvaisen uroksen tuntoaistin puuttumisen kustannuksella, mikä lopulta sai Ardanten heittämään chihun päistikkaa lampeen. Tämän seurauksena kävivät Lovrenc ja Othello vielä yhdessä uimaankin, ennen kuin Loven oli viimein aika palata oman perheensä luokse.
• Myöhemmin oli vastaavasti Othellon vuoro erota hetkeksi Ardanten seurasta, jotta hän saattoi ottaa osaa laumansa kokoontumiseen. Viimeksi suunniteltu aluekaappaus oli nyt aika toteuttaa käytännössä, ja saipa jopa sinänsä niin hyödytön chihuahuakin täyttää tehtävänsä ja toimia Djalan ladon ulkopuolelle piiloutuneena vahtina. Othello täytti tehtävänsä ilman suurempia mokailuja, ja operaatio otti ja päättyikin lopulta Djalan hyväksi: koristeltujen koiraeläinten lauma sai nurmikenttänsä takaisin.
• Ardanten ja Othellon löydettyä toisensa sai jälkimmäinen kuulla, että ystävänsä oli heidän lyhyen eronsa aikana hankkia itselleen seurustelukumppanin. Kaksikko oli juuri lähdössä tapaamaan tuota Bedioksi kutsuttua naarasta, kun polulleen sattui Mihei-niminen koirasudenrääpäle. Tämä osoittautui Othelloa kohtaan varsin vihamieliseksi ja lyhyen kahakan jälkeen vieläpä lahkolaiskeksi, joten jälleen Ardante joutui pelastamaan chihuahuan tulemasta uhratuksi Herralle. Kahakka päättyi urosten voitoksi ja lahkolainen joutui jatkamaan eloaan puolikasvoituksella merkittynä.
• Bedion etsiskelemisessä kului tovi jos toinenkin, mutta viimein uroskaksiko yhytti tämän Djalan rannalta. Siellä Bedio ja Ardante tunnustautuivat viralliseksi pariksi ja ryhtyivät sitten Othellon johdatuksella rakentamaan hiekkaveistoksia, kunnes chihuahuan tuli nälkä ja suuremmat toverinsa päättivät jatkaa mukavaa retkeä metsästysretken merkeissä. Hyvissä tunnelmissa kolmikko suuntasi näin ollen Djalan metsiin ruokaa hankkimaan.
• Othello eleli kiinteästi nyt niin Ardanten kuin Bedionkin seurassa, kunnes hänen oli aika taas kerran käväistä tapaamassa laumalaisiaan Djalan kokouksessa, jossa joukkiota infottiin muun muassa lauman neuvonantajan Bangin ja lähetin Henen nimittämisestä kyseisiin virkoihin. Kokouksen jälkeen jäi chihuahua vielä hyväksi aikaa rupattelemaan mukavia niin johtajien kuin muiden laumalaistenkin kanssa, kunnes lähti sovitusti taas takaisin toveriensa seuraan hiekkarannalle.
• Jälleen jatkui toveriporukan elo mukavan leppoisana, vaan kerran sai Ardante kahdenkeskistä hetkeä Bedion kanssa kaivattuaan eksytettyä Othellon hetkeksi joukosta. Toisia etsiessään chihuahua tapasi sattumalta Carmiksen johtajan Fioren, jolle hän päätyi selostamaan tietämiään faktoja Puolenkun klaanista, ennen kuin puikahti takaisin etsintäretkensä pariin.
• Päästyään takaisin tovereidensa seuraan kertoi Othello heillekin Fioren kohtaamisesta, jolloin Carmikseen kuuluva Ardante pyysi chihuahuaa johdattamaan hänetkin tapaamaan johtajaansa. Valitettavasti Fiore oli jo poistunut paikalta kolmikon ehättäessä nuotiopaikalle, mutta aukealta löytyi niinikään Carmikseen kuuluva susiperhe. Othello kävi telmimään pienten pentujen kanssa, kun taas Ardante ja Bedio jutustelivat vanhempien kera niin Carmiksen asioista kuin perheen perustamisestakin. Keskustelu sai puolikuulaisen pohtimaan tuntoaistittomuuden mukana tulevaa kyvyttömyyttä suvunjatkamiseen ja sitä, oliko oikein pakottaa Bedio elämään ilman äitiyden iloja. Näin ollen koirasusi olikin varsin mietteliäs, kun joukkiot lopulta lähtivät eri teille nukkumapaikkaa etsiskelemään.
• Bedion lähtiessä muutaman päivän kuluttua yksikseen saalistamaan sai Othello tilaisuuden udella surumieliseksi muuttuneelta ystävältään mikä tätä oikein vaivasi. Chihuahua painosti Ardanten kertomaan murheistaan pennuttomuuteen liittyen, minkä kautta keskustelussa kävi myös ilmi, ettei pikkukoira oikeastaan tiennyt miten uusi elämä sai alkunsa. Puolikuulainen joutui suurten tuskien saattelemana selittämään kukkien ja mehiläisten perusperiaatteet toverillen, ennen kuin Othello oli tyytyväinen saamaansa selitykseen ja kaksikko saattoi lähteä metsältä palaavaa Bedioa vastaan.
• Valitettavasti pennuttomuuden mukanaan tuomat ongelmat saivat Ardanten ja Bedion eroamaan, mutta kuin kohtalon julmana pilana tupsahti pian tämän jälkeen Othellon ja tämän puolikuulaistoverin eteen holhoajaa itselleen etsivä Pohjantähti-pentu. Urokset kävivät kyselemään neuvoja pienokaisen hoitamisesta Illuminatiksi kutsutulta sudelta ollenkaan aavistamatta, että tuo petollinen naaras kuului todellisuudessa lahkolaisten joukkoon. Keskustelu sai Ardanten vakuuttuneeksi siitä, että he saisivat kyllä Othellon kanssa pidettyä huolta pennusta, joka näin ollen lyöttäytyi iloissaan uroskaksikon matkaan.
• Pohjantähden roikuttua messissä jonkin aikaa päättivät urokset käydä liitätyttämässä nartun Afuelin riveihin. Jonkin verran etsiskelemistä Fealicy-nimisen johtajan löytäminen vaati, mutta jäätyneellä joella he lopulta piskuisen pystykorvan löysivät ja pääsivät tehtävänsä suorittamaan. Lopulta koko lössi päätyi nukkumaan yhtenä isona koirakasana lumihangelle, ennen kuin seuraavana aamuna lämpöön tottuneemma yksilöt palasivat etelän lumettomille alueille.
• Ja sitten karattiin taas Djalan kokoukseen! Tällä kertaa juttu ei mennyt kuitenkaan kovin kivasti, sillä Yelenha-johtaja kuului kuolleen ja tämän tilalle asteli jäyhä Hysmi-niminen uros. Ensitöikseen tulokas poisti Djalan korupakon, mikä herätti Othellon mielessä suurta vastustusta ja sai tämän lopulta lähtemään kokouksesta pois peräti itkuaan nieleskellen.
• Onnellisemmaksi elo kääntyi taas, kun Othellon ja tovereiden eteen käpsytteli hassusti Pieruksi kutsuttu ranskanbulldoggi, joka oli kerrassaan veikeä tapaus. Kieltämättä tämän kanssa sattui myös monia kummallisia väärinkäsityksiä, jotka herättivät kummastusta lähinnä Pohjantähdessä ja Ardantessa, mutta ainakin Othellolla oli erittäin hauskaa kunnes Pieru viimein karkasi omille teilleen.
• Silloin taas oli Othello se joka oli karannut pois Ardanten näköpiiristä, kun hän kohtasi Mikaru-nimisen susihukan ja ryhtyi keskustelemaan tämän kanssa taikuudesta. Othello oli toki hyvin haltioissaan kuullessaan, että Mikaru saattoi antaa hänelle salaisia taikavoimia, jos chihuahua vain lausuisi pikkuisen loitsun, joten tottahan toki koira meni asiaa yhtään harkitsematta lausumaan Lahkon liittymisvalan ja sitomaan siten itsensä kiinni Herran tahtoon. Samassa Ardante tuli hääämään Mikarun pois ystävänsä kimpusta, mutta Othellosta toinen käyttäytyi vain perin pohjin typerästi, sillä Mikaru oli ollut hänestä oikein hyvää seuraa.
• Herra ujuttautui varsin vaivihkaa Othellon mieleen, eikä chihuahua tai kukaan muukaan tajunnut koiran edes päätyneen Lahkon riveihin, ennen kuin Firnahach-niminen nuorikko kertoi mitä Othellon aikaisemmin lausuma "loitsu" oikeastaan tarkoitti. Pikkupiski tosin ei ottanut asiaa vieläkään uskoakseen, mistä tosin Herra ei ollut enää kovin mielissään: tämän ryhtyessä hamuamaan valtaa uuden alaisensa mielestä joutui Othello pitkästä aikaa epilepsiakohtauksen valtaan. Tämä riitti kertomaan Ardantelle, että jokin oli nyt oikeasti pielessä. Puristettuaan ystävästään ulos totuuden siitä mitä Mikaru oli hänelle höpöttänyt, ryhtyi puolikuulainen jäljittämään vaaleaa sutta murhanhimoiset aikeet mielessään.
• Paljon päätöntä vaeltelua paikasta toiseen Mikarun jäljittäminen vaati, minkä aikana Othello kävi hiljalleen huomattavasti entistä apaattisemmaksi Herran vaikutuksesta. Viimein Ardante kuitenkin onnistui paikantamaan hukan vain kuullakseen vahvistuksen pelolleen siitä, ettei Othelloa todellakaan voinut enää pelastaa millään tavoin. Järkytyksensä keskellä puolikuulainen päästi jopa lahkolaisen karkaamaan tassuistaan, sillä vaikkei kauempaa kamppailua seurannut Othello sitä tiennytkään, alkoi sydänystäväkaksikon taival näyttää olevan lähestymässä vääjäämättömästi päätepistettään.