Virallinen nimi: Ardante
Kutsumanimet: Arda, perheen kesken Ari
Sukupuoli: Uros
Laji: Koirasusi
Rotu: Sutta ja tuntemattomia, suurikokoisia koirarotuja
Ikä: Kolme ja puoli vuotta
Lauma: Carmis
Asema: Tavallinen laumalainen
Ryhmittymät: Kuuluu Puolenkuun klaaniin

Menneisyys:
Ardante sisaruksineen saivat alkunsa puolikuulaisen Cobaean ja tämän puolison Raukon rakkauden tuloksena. Noihin aikoihin oli Lahkon hävittämiselle omistautunut Puolenkuun klaani käynyt jäseniltään surullisen harvalukuiseksi, mistä syystä erityisesti klaaniin kuuluvan emon ilo pentujen syntymästä oli erityisen suuri. Uuden sukupolven ansiosta Puolikuun säilyminen ja Lahkon tuho kun olivat jälleen askeleen lähempänä todellisuutta.

Rakastavasti, mutta klaanille ominaisen tiukasti kasvattivat Cobaea ja Rauko jälkikasvunsa kuten parhaiten taisivat. Onnellisia olivatkin nuo pentuajat jopa Ardanteksi nimetylle urospennulle, jolta näytti syntymästään lähtien puuttuneen kyky tuntea yhtään mitään fyysistä. Pentu itse ei asiaa ymmärtänyt, joten hyvin tarkasti saivatkin vanhemmat olla vahtimassa, ettei nuori uros päässyt itseään telomaan. Kaksikko kuitenkin onnistui työssään mainiosti, joten ajan kuluessa Ardantesta kehittyi suurikokoinen koirasusi, joka iän myötä alkoi ymmärtää jo paremmin tuntoaistinsa puuttumisen mukanaan tuomia ongelmia. Emonsa koetti pentua lohduttaakseen korostaa myös vajavaisuuden etua taistelutilanteen kannalta, sillä taistelijoitahan oli jokaisesta Puolikuuhun syntyvästä pennusta tarkoitus tulla. Varsin hyvin Ardante oppikin käyttämään niin voimaansa kuin kestävyyttäänkin aseena, muttei hän silti voinut olla tuntematta jäävänsä jostakin paitsi nähdessään sisarustensa paistattelevan lämpimässä auringossa tai kiehnäämässä vanhempiensa kyljessä. Saattoi uroskin toki tehdä samoin, mutta se ei merkinnyt hänelle mitään erityistä - se ei muiden sisarusten lailla saanut iloista hymyä nousemaan hänen huulilleen.

Aikuistumisen kynnyksellä alkoi Ardante sisarustensa tavoin viettää aikaa erillään perheestään ja hakea omaa paikkaansa maailmassa. Puolikuulaisuus määräsi toki suunnan hänen elämälleen, mutta uros oli kuitenkin itse päättänyt löytää sen polun, jota hän tuon suunnan mukaisesti tulisi kulkemaan. Tämä mielessään lähti koirasusi viimein noin vuoden ikäisenä kartoittamaan tarkemmin Andriaanaa sisarensa Quantan seurassa. He samoilivat ristiin rastiin synnyinsaarellaan, kunnes päätyivät etelässä sijaitsevaan kylään ja löysivät sieltä aseen ja muutaman suojuksen, jotka he päättivät ujuttaa Quantan ylle. Jonkin ajan kuluttua löytyi taisteluvarustukselle myös käyttöä, kun sisarukset kohtasivat elämänsä ensimmäisen lahkolaisen. Fall-niminen susi oli aikeissa päästää piskuisen Othello-chihuahuan päiviltään, mutta Ardanten ja Quantan satuttua paikalle saikin hukka itse kärsiä puolikasvoituksen aiheuttamista vakavista vammoista. Kokemus oli nuorille puolikuulaisille järisyttävä niin hyvässä kuin pahassakin mielessä: molemmat kokivat varttuneensa hujauksessa aiempaa aikuisemmiksi, mutta etenkin Ardan mielessä verinen tapahtuma jäi kummittelemaan kamalana, lähes pelottavana muistona.

Ajan kuluessa lähtivät Ardante ja Quantakin elämään elämä omille tahoilleen, mutta puolikuulaisuros sai sen sijaan kaksikon pelastamasta Othellosta uuden seuralaisen itselleen. Hyvin eri kokoluokkaa olevat koiraeläimet tulivat mainiosti toimeen keskenään, mutta silti luppakorva oli onnellinen päästessään tapaamaan myös oikeaa perhettään, kun Puolenkuun klaani järjesti jäsenilleen kunnon sukukokouksen. Tapaamisen tunnelma ei kuitenkaan muodostunut järin mieltäylentäväksi, sillä tieto Cobaean kuolemasta kantautui sen puitteissa parivuotiaiksi varttuneiden jälkeläistensä korviin. Asiaa ei ehditty siinä paikassa murehtia järin pitkään, sillä kaikkien yllätykseksi lahkolaisten Hjéresat-joukkio oli saanut vihiä vihollistensa kokoontumisesta ja päättänyt hyökätä heidän kimppuunsa. Ardante selvisi syttyneestä sodasta suhteellisen vähin vammoin ja alkoi tappelussa kohtaamiensa raakuuksien ansiosta ymmärtää yhä paremmin klaaninsa periaatteita: Lahko oli toden totta tuhottava, tai yhä useampi joutuisi kärsimään sen ympärilleen kylvämistä kauhuista.

Sodasta selvittyään suri Ardante edesmennyttä emoaan sekä viimeisimmässä taistelussa menetettyjä sukulaisiaan, mutta positiivisen chihuahua-toverinsa tuella ja sattumalta tapaamansa sukulaispoika Lovrencen veikeän seuran avulla hän pääsi menetyksistään suhteellisen pian ylitse. Pian luppakorva sai kuitenkin itselleen uutta päänvaivaa, kun hän kohtasi ihastuttavalla tavalla viattoman ja positiivismielisen Bedio-naaraan, jonka seurasta uros tuntui nauttivat aivan uudella ja erityisellä tavalla. Rakkaudeksihan tuo tunne osoittautui, minkä siivittämänä kaksikko julistautui hetken jahkailun jälkeen pariskunnaksi. Tuo aika oli varmasti Ardanten onnellisinta sitten pentukololta lähdön, mutta eipä puolikuulaisten onni ole luotu kestämään. Suhde osoittautui nimittäin hyvin rajoittuneeksi uroksen tuntoaistiongelmien tähden, ja tajuttuaan lopulta tuominneensa rakkaansa ikuiseen pennuttomuuteen omien puutteidensa takia, laittoi luppakorva raskain sydämin parisuhteen poikki. Päätös osoittautui ikävän ironiseksi, kun vain vähän tämän jälkeen sattui vanhempia vailla oleva Pohjantähti-nuorukainen Ardanten tielle. Raaskimatta kuitenkaan kiusata Bedioa enempää jatkuvalla mielipiteiden muuttamisella, antoi koirasusi asioiden jäädä vallitsevalle tolalle ja ryhtyi opastamaan pentua elämän saloihin kaksistaan Othellon kanssa.

Kasvatettuaan Pohjantähden parhaan taitonsa mukaan ja lähetettyään tämän tutkailemaan maailmaa enenevässä määrin omillaan, saattoi Ardante keskittyä taas omaan elämäänsä. Laumassaan Carmiksessa oli tovi sitten käynyt kuohuna, kun edellinen johtaja oli murhattu ja uroksen oma täti Bellis astui puolestaan ohjaksiin. Tästä seurasi tietysti lokoisat oltavat puolikuulaisille, jotka julistivat laumansa tästä lähin kokonaan vapaaksi lahkolaisista. Lisäksi sukukunta ryhtyi käymään yhä kiihtyvin hävitysiskujen ja niiden kostotoimista kärsimisen kiertein sotaa Lahkon kanssa. Suurin henkilökohtainen isku luppakorvalle tuli kuitenkin lähempää, kun muuan ovela susiuros tarjosi Herran kansalaisuutta Othellolle, joka sitä itse edes täysin tajuamatta myi siten sielunsa parhaan ystävänsä pahimmille vihollisille.

Suku:
Isä: Rauko (Yuki)
Äiti: Cobaea (Tucci)
Siskot: Quanta (Lara), Idony (Maya), Eyela (Kuroi, nyk. Ish)
Veljet: Dianthus (Yuki, nyk. Mezzi), Corann (Pipsu), Rowan (Kitsune, nyk. narri)
Kasvattipentu: Pohjantähti (hitodama)

Luonne ja käyttäytyminen:
Yleisvaikutelmaltaan Ardante on mitä rauhallisin ja pitkähermoisin uros, joka ei turhia hötkyile minkään asian tähden. Hän on myös varsin vakavamielinen olento, jonka kasvoilta ei liian usein hymyä tai muitakaan tunteista kieliviä eleitä ole havaittavissa. Tämä ei tokikaan tarkoita sitä, etteikö puolikuulaisella tunteita olisi - hänellä vain ei ole tapana niitä järin näkyvästi ilmaista, ellei hän tunne olevansa itselleen hyvin läheisten tuttavien tai sukulaisten seurassa. Vieraammassa porukassa Ardante kun on suorastaan ujo, mikä tulee käytännössä ilmi keskusteluja tehokkaasti jarruttelevana varautuneisuutena ja vaitonaisuutena. Uros ei ole kovin kaksinen sanavelho, joten hän pelkää alituisesti sotkeutuvansa puheissaan tai lausuvansa muuten jotakin typerää, mikäli hän yrittäisi jutella kovin vapautuneesti. Näin ollen hän antaa itsestään helposti tuppisuisen tai jopa juron ja välinpitämättömän kuvan, vaikka etenkin viimeisimmät adjektiivit ovat kaukana totuudesta. Oikeastaan puolikuulainen on nimittäin hyvinkin huolehtivainen ja rakkaimpiaan kohtaan jopa uhrautuvainen toveri, joka ei siedä ympärillään kärsimystä tai surua. Hän yrittää kaikkensa auttaakseen hädässä olevia, mutta etenkin yksinäisinä hetkinään hän saattaa siitä huolimatta tuntea maailmaa kalvavista kurjuuksista suurta syyllisyyttä, vaikkei hän itse niille mitään varsinaisesti mahtaisikaan.

Ardante pyrkii olemaan kaikin tavoin reilu ja oikeudenmukainen koirasusi, mutta jaloista aikeistaan huolimatta voidaan hänen Puolenkuun nimissä suorittamastaan omankädenoikeudesta olla montaa mieltä. Uros ei vapaaehtoisesti tapa edes klaaninsa vihaamia lahkolaisia, vaan tyytyy merkitsemään näitä puolikasvoituksella, mutta raakaa ja lahkolaisten kannalta ajateltuna huomattavan julmaa touhua sekin on. Kaiken kukkuraksi luppakorvainen uros on varsin varteenotettava vastustaja tappelussa, kiitos klaaninsa koulutuksen, suuren kokonsa ja erittäin vahvojen lihastensa. Jykevän ruumiinrakenteen kääntöpuolena on tosin hitaus, jonka takia uroksen on vaikea pysytellä vikkelämpien vastustajien menossa mukana. Ardante ei ole myöskään mikään järin etevä taktikko, joten hänen suhteellisen suorasukaisia hyökkäyksiään on mahdollista ennakoida varsin pienellä vaivalla. Vaan jos hän lopulta saa yhdenkin mahdollisuuden iskeä hampaat kiinni viholliseensa, nousee puolikuulainen hetkessä tilanteen herraksi: häntä on liki mahdoton saada irrottamaan otettaan, sillä tuntoaistin puuttuminen tekee hänet hyvin piittaamattomaksi jopa itseensä kohdistuvia iskuja kohtaan. Pitkällä tähtäimellä moinen itsesuojeluvaiston vajaatoiminta saattaa olla hyvinkin epäterveellistä, mutta itse taistelutilanteessa tunnottomuus tarjoaa koirasudelle myös joitakin kiistattomia etuja. Jos ei muuta, voi hän ainakin hyvin suurella todennäköisyydellä viedä vihollisen mukanaan hautaan, sillä edes kuolettavat vammat eivät kellistä välittömästi urosta, joka ei ymmärrä fyysisen kivun käsitettä sen ensimmäiselläkään tavalla.

Lienee selvää, että tuntoaistin puuttuminen vaikuttaa myös Ardanten jokapäiväiseen elämään erittäin vahvasti. Hän häpeää vammaansa, eikä sen takia tahdo olla fyysisesti kosketuksissa kenenkään kanssa. Tunnottomuuden vuoksi hänen on lisäksi tarkkailtava esimerkiksi kulkemaansa polkua paljon tavanomaista tarkemmin, jottei loukkaisi huomaamattaan itseään johonkin tielleen osuneeseen esteeseen. Tästä huolimatta jalkansa ovat usein naarmuilla ja polkuanturansa ruhjeilla, minkä näkeminen tuntuu luppakorvaisesta kovin turhauttavalta ja saa (muiden syiden muassa) hänet nimittämään vaivaansa kiroukseksi - silloin kun hän sitä nyt ylipäätään ääneen joksikin kutsuu. Uros ei pidä vammaan liittyvistä keskusteluista tai etenkään siitä, kuinka hän usein joutuu selittelemään sitä ja sen vaikutuksia uusille tuttavuuksille. Luontaisen ujouden lisäksi tämä on yksi suurimpia syitä sille, miksi Ardante on melkoisen hitaasti lämpenevää sorttia, joka arvostaa vierellään enemmän muutamaa vanhaa, läheistä ja hänen puutteensa entuudestaan tuntevaa ystävää, kuin lukuisia tuoreita hyvänpäiväntuttuja. Edes kaikkein rakkaimpiensa seurassa ei koirasusi kuitenkaan jatkuvasti viihdy, vaan hän kaipaa toisinaan omaa tilaa ja hiljaisuutta, jonka suojiin käpertyä pohdiskelemaan asioita. Uroksen käyttäytymisen lisäksi on myös hänen ajatuksenjuoksunsa nimittäin jokseenkin hidasta, minkä ansiosta hän tarvitsee etenkin suurempia päätöksiä tehdessään reilusti aikaa. Tyhmä hän ei tästä huolimatta tokikaan ole, vaan ainoastaan perusteellinen ja harkitsevainen olento, joka tekee parhaansa ollakseen rakkaimmilleen kaikin tavoin mitä turvallisin ja luotettavin toveri.

Ulkomuoto:
Ardante on huomattavan kookas ja lihaksikas koiraeläin, jolta ei voimaa puutu. Rakenteeltaan uros on varsin jykevä ja jopa kulmikas, äidin suvusta tulevien pörröisten luppakorvien kuitenkin pehmentäessä vaikutelmaa. Hänen kuononsa on melko iso ja tassunsa leveät, hännän ollessa sen sijaan kovin lyhyt. Kuonon päällä kulkee vinottain kaksi eripituista arpea muistona puolikuulaisen ensimmäisestä taistelusta lahkolaista vastaan. Koirasuden turkki on karkeaa, varsin lyhyttä ja kehonmyötäistä koko ruumiissa lukuun ottamatta korvia, joissa karva on pidempää ja keveämpää, paikoin lähes kiharaista. Yleisilmeeltään uros muistuttaa huomattavasti enemmän koiraa kuin sutta, vaikka molempien verta suonissaan kantaakin. Suden geenit tulevat näkyvästi esiin oikeastaan vain uroksen valtavassa koossa.

Pääväriltään Ardante on kellanruskea, lähes oljenkeltainen. Turkista löytyy myös vaaleahkon suklaanruskeaa väriä, joka koristaa niin uroksen häntää, korvia, vasenta etujalkaa, rintaa, kaulaa kuin kasvojakin. Myös mustaa on jonkin verran, muun muassa vähenevää kuuta muistuttavana puolikuusymbolina koirasuden otsalla. Lisäksi mustan värin peittäminä ovat uroksen oikea etujalka, oikeanpuoleisen korvan kärki sekä kaarevat kuviot silmäkulman lähellä, tummanruskean alueen reunamilla. Ardan kulmikkaat ja aavistuksen vinot silmät ovat tummankeltaiset ja kirsunsa tummanruskea. Kynnet taas ovat valkoiset, paitsi mustassa tassussa, jossa ne ovat harmaat. Koirasuden kulmahampaat ovat hivenen normaalia kookkaammat ja saavat hänet usein pitämään mukavuussyistä suutaan hieman raollaan.

>> Profiilikuva

Pelaaja: hitodama
Pelipaikka: Andriaana

Hyväksytetty pelattavaksi: 2.7.2008
Hahmohistoria: Ardanten ulkonäön suunnittelu oli hetkellinen päähänpisto miettiessäni, millaisen puolikuuhahmon voisin mahdollisesti itselleni haluta, jos sellaisen saamiseen joskus tarjoutuisi mahdollisuus. Tykästyinkin tähän suttaamaani luonnokseen sen verran, että päätin sitä todella käyttää kuullessani myöhemmin Tucin Cobaean saavan pentuja. Nimen keksimisen kanssa koin pienoisia vaikeuksia ja vaihtuipa se hahmotietoja suunnitellessa jopa aivan toiseksi, kuin mitä alunperin oli. Jonkin aikaa minulle oli myös hieman epäselvää minkä luonteinen Ardantesta tulisi, mutta kuva selkeytyi sitten pikku hiljaa itse tietoja kirjoittaessa. Hahmokuvauksen kirjoittaminen kävi muuten erittäin jouhevasti, koska hahmolla ei ole varsinaista menneisyyttä, jonka kanssa yleensä kulutan kovin paljon aikaa.
Oma mielipide: Pakko myöntää, että pidin Ardantesta melkoisen paljon jo ennen kuin sitä oltiin edes hyväksytty mukaan pentueeseen. Lopulta sain kuitenkin huokaista helpotuksesta huomattuani palleroisen olevan mukana, saaden siten ilman huolta alkaa kiintyä hahmoon. Varsin muhevia pelejä hahmolla onkin tullut sittemmin pelattua ja suunnitelmista päätellen niitä tullaan pelaamaan vastakin.

Sekalaisia faktoja

• Ardanten nimen alkuosa on eräänlainen kunnioitus uroksen isoäidille, Artemisialle. Ari-lempini taas viittaa perisuomalaisuudellaan vanhaan yleiskäsitykseen suomalaisista miehistä: ei puhu eikä pussaa, mutta kaveria ei jätä ja omiaan puolustaa viimeiseen asti.
• Ardante nauttii erittäin paljon suurriistan metsästämisestä, sillä sen puitteissa pääsee hänen suuri kokonsa oikeuksiinsa. Lisäksi hän pitää - yllättävää kyllä - pentujen tai pentumaisten olentojen seurasta enemmän, kuin itsensä ikäisten kanssa jutustelemisesta.
• Tunnottomuutensa ansiosta Ardante ei osaa ollenkaan uida tai sukeltaa, mistä syystä veden varaan joutuminen olisi hänelle suurella todennäköisyydellä hyvin kohtalokasta.

Sitaatteja

"Älä enää tule Puolikuun tielle."
"Älä välitä. Joistakin vain on kovin hauska irviä sellaisia ominaisuuksia, jotka tekevät meistä jollakin tapaa poikkeavia. Minusta ne tekevät meistä kuitenkin yksilöitä. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia."

Tavatut:
Cobaea (Tucci) - rakastaa ja kunnioittaa [äiti]
Rauko (Yuki) - rakastaa ja kunnioittaa [isä]
Quanta (Lara) - läheinen ystävä [sisko]
Eyela (Kuroi, nyk. Ish) - ystävä [sisko]
Idony (Maya) - melko läheinen ystävä [sisko]
Dianthus (Yuki, nyk. Mezzi) - ystävä [veli]
Corann (Pipsu) - ystävä [veli]
Rowan (Kitsune, nyk. narri) - läheinen ystävä [veli]
Vendetta (Sykomori) - neutraali tuttavuus [serkku]
Othello (hitodama) - erittäin läheinen ystävä
Fall (Karelyon) - negatiivinen tuttavuus; puolikasvoitettu Ardanten & Quantan toimesta
Lumière (Swildy) - neutraali tuttavuus
Rubus (Sykomori) - kunnioittaa [isoisä]
Rhiannon (Neftichan) - neutraali tuttavuus [täti]
Caneh (Tahmis) - neutraali tuttavuus [täti]
Uljas Omeletti (Tucci) - neutraali tuttavuus [serkun puoliso]
Luciano (Sykomori) - positiivinen tuttavuus [serkun poika]
Lovrenc (Tucci) - ystävä [serkun poika]
Koeth Musta (Lara) - negatiivinen tuttavuus
Ister (Lara) - negatiivinen tuttavuus
Tartaros (Pipsu) - hyvin negatiivinen tuttavuus
Kafir Mustaharjas (Mezzi) - negatiivinen tuttavuus
Mikaru (Wolf) - verivihollinen
Sanguinaria Mirada (hitodama) - negatiivinen tuttavuus
Trezésira Diora (hitodama) - vihaa
Cliantha (Tahmis) - negatiivinen tuttavuus; tapettu epäsuorasti Ardanten toimesta
Bedio (Mezzi) - luotettu ystävä, entinen puoliso
Philip (Sirita) - hyvin negatiivinen tuttavuus
Mihei Kultatassu (Tucci) - negatiivinen tuttavuus; puolikasvoitettu Ardanten toimesta
Pohjantähti (hitodama) - rakastettu kasvattipentu
Illuminati (Tintti) - positiivinen tuttavuus
Bellis Tarinankertoja (Zizuka) - kunnioittaa suuresti [täti]
Que Jr. (Tucci) - positiivinen tuttavuus [serkun tytär]
Kekouan (Kaamoksensusi) - positiivinen tuttavuus [serkun poika]
Antares (LR) - positiivinen tuttavuus [serkun poika]
Gioconda (Tahmis) - positiivinen tuttavuus [serkun tytär]
Jeremiel (Ish) - positiivinen tuttavuus [serkku]
Zecor (Mezzi) - vihaa
Vanesa Musta (Tucci) - negatiivinen tuttavuus
Joseph (kawaii) - neutraali tuttavuus
Diego (hitodama) - neutraali tuttavuus
Prishel (Mayelia) - neutraali tuttavuus
Rivel (LR) - neutraali tuttavuus
Lancelot (Sassa) - negatiivinen tuttavuus
Casok (Swildy) - negatiivinen tuttavuus
Leocadia (Tahmis) - neutraali tuttavuus
Amon (Kuolemankello) - neutraali tuttavuus
Viviaine Unisieppari (Sparrow) - neutraali tuttavuus
Ganriel (Zizuka) - positiivinen tuttavuus [serkku]
Icarhaya (Mezzi) - neutraali tuttavuus
Ginger (raapustaja) - neutraali tuttavuus
Bella Nadal (geggo) - neutraali tuttavuus
Fealicy (Tucci) - hämmentävä tuttavuus
Uriel (Kirsikkasilmä) - positiivinen tuttavuus [serkku]
Nesti (Mayelia) - neutraali tuttavuus
Kazbek (Kirsikkasilmä) - neutraali tuttavuus
Pieru (Kirsikkasilmä) - neutraali tuttavuus
Ansur Perisokea (Hades) - positiivinen tuttavuus

Pelit:
Keltaruskeaa pikkuväkeä [C&R pentupeli], Carmiksen vesiputous, 28.7. - 8.10.2008
Oppitunteja elämästä [C&R,II], Carmiksen vesiputous, 16.10.2008 - 2.1.2009
Seitsemän lensi pois, Carmiksen ruohoniitty, 7.1.2009
Ensi kerran omillaan, Yhteisten alueiden kalliot, 8.1. - 31.3.2009
Puutarhakuokka ei ole nössöjä varten, Yhteisten alueiden kylä, 31.3. - 9.11.2009
Suurten sattumusten sarja, Ederan metsä (K-18 -osio), 13.7. - 28.11.2009
Voihan sappineste, Djalan lato, 3.12.2009 - 6.8.2010
Hjéresat vs. Puolikuu - YP, Djalan lehtimetsä, 2.1. - 12.4.2010
Koirat keltaisissa, Carmiksen vesiputous, 3.2. - 6.11.2010
Sadetta karkuun, Yhteisten alueiden kylä, 6.8.2010 - 12.3.2011
Yhden oikeus, toisen vääryys, Djalan lehtimetsä (K-18 -alue), 11.2. - 28.4.2011
Päivä kaikkein kaunein, Djalan hiekkaranta, 14.3. - 19.9.2011
Teknisesti emootio, Afuelin tasanko, 27.4.2011 - 25.1.2012
Onni saavuttamaton, Carmiksen nuotiopaikka, 6.11. - 25.11.2011
Se keskustelu (yksinpeli), Djalan lethimetsä (Random-ropetus), 26.11.2011
Hetki hyvästien, Carmiksen vesiputous, 25.11. - 23.12.2011
Adoptiotoimistosta, päivää, Carmiksen vesiputous, 25.12.2011 - 28.3.2012
Laivasota, näytös I, Djalan hiekkaranta, 15.4. - 19.8.2012
Valtaistuinpeli [YP], Carmiksen nuotiopaikka, 19.5. - 20.5.2012
Yö, Afuelin joki, 26.5. - 7.11.2012
Haisevaa peliä, Befalasin puro, 2.12.2012 - 26.1.2013
Uutiset - YP, Carmiksen nuotiopaikka, 10.1. - 16.1.2013
Vahinkovalinta, Carmiksen niitty, 6.1.2013 - 26.1.2013
Vähän hokkuspokkusta, Djalan nurmikenttä, 5.2.2013 - 15.11.2013
Tuli leiskuen nuolevi puuta, Carmiksen nuotiopaikka, 3.8.2013 - 2.5.2014
Ympäristöliike [YP], Ederan metsä, 13.12.2013 - 20.3.2014

Tapahtumat:

• Eleltyään mukavaa pennuneloa noin puolivuotiaaksi oli Ardanten sisaruksineen aika saada ensimmäiset oppituntinsa vanhemmiltaan niin saalistukseen kuin Puolikuuhunkin liittyen. Koska kyseessä oli varsin suuri pentue, jakautui perhe kahteen osaan: pojat lähtivät metsälle, tytöt jäivät kuulemaan emonsa tarinoita. Ensimmäinen metsästys sujui erittäin hienosti ja yhteisvoimin sai Ardante veljineen napattua komean urosfasaanin kotiin vietäväksi.
• Ylpeinä kiikuttivat pojat saaliinsa pesälle, jonka jälkeen oli heidän vuoronsa jäädä kuulemaan tarinoita puolikuulaisena olemisesta. Cobaea kertoikin omasta menneisyydestään varsin hurjia juttuja, joiden avulla pentujen oli helppo ymmärtää miksei lahkolaisten kanssa kannattanut veljeillä. Paljon uutta tietoa maailman menosta pennuille sateli, ja lopulta oppitunnin päätyttyä kävi Ardanten ruokalevolle sulattelemaan niin maukasta ateriaansa kuin monimutkaisia tiedonjyväsiäänkin.
• Päästyään noin vuoden ikään tuli pentueen aika jättää perheen turva ja siirtyä tutkimaan maailmaa omin neuvoin. Haikein mielin erosi jo kovin suurikokoiseksi kasvanut Ardante vanhemmistaan, lähtien lempisisaruksensa Quantan kanssa maailmaa mittaamaan.
• Sisarusten matka kävi kohti yhteisten alueiden kallioita, jossa kaksikko sai tutustua uuteen eliölajiin, jonka viisaampi olisi osannut nimetä villikarjuksi. Kohtaaminen ei sujunut järin rauhaisissa merkeissä, ja lopulta joutuivatkin nuoret koirasudet luikkiman karkuun itseään suurempaa olentoa. Vielä hankalammaksi tilanne kävi kaksikko joutuessa pakenemaan pitkin jyrkännettä, molempien liukastellessa hankalassa maastossa varsin ikävästi. Kumpikaan ei kuitenkaan loukkaantunut vakavasti, ja villisian lopulta luopuessa jahdista saivat nuorukaiset rauhassa vetäytyä nuolemaan haavojaan.
• Pian löysivät Ardante ja Quanta itsensä vanhan kylän liepeiltä, ja uroksen vastusteluista huolimatta kävi kaksikko myös toki paikkoja hieman tutkimaan. Quanta löysi eräästä talosta vihreävartisen kuokan sekä samaa sävy olevia nahkaläystäkkeitä, jotka naaras päätti omia aseekseen ja suojuksikseen. Samassa paikalle ilmestyi sattumalta myös sisarusten serkku Vendetta, jolta Quanta sai hieman tietoa uuden aseensa käytöstä. Serkun jatkettua matkaansa auttoi Ardante sisartaan pukemaan suojukset ylleen, minkä jälkeen kaksikko jatkoi niinikään kulkuaan.
• Jonkin aikaa seikkailtuaan kohtasi sisaruskaksikko varsin huomiotaherättävän näyn: punaharjaksinen susi Fall jahtasi henkensä puolesta pelkäävää Othello-chihuahuaa pitkin Ederan metsää. Susi paljastui pian lahkolaiseksi, ja niin olivat puolikuulaisnuorukaiset ensi kertaa kasvokkain sukunsa tehtävän edessä. Varsin verinen taisteluhan siitä seurasi, mutta lopulta pääsivät sisarukset voitolle ja saivat puolikasvoitettua tummaturkkisen suden. Taistelusta muistoksi Ardantelle jäi kaksi arpea kuonoon sekä Othello, joka lähti seurailemaan pelastajiaan.
• Yön koittaessa raahustivat Ardante, Quanta sekä Othello kohti Djalan latoa, johon kolmikkoa aikoi käydä lepäämään. Ennen perille pääsyä he saivat kuitenkin vastaansa taskulampulla metsää valottelevan Lumièren, joka onnistui aiheuttamaan etenkin puolikuulaisissa erittäin suurta ihmetystä sähkövempeleellään. Othelloa taskulamppu kiinnosti myös sen verran paljon, että hän kutsui Lumièren mukaan latoon. Puolikuulaiset sekä Othello vaipuivat ladossa nopeasti unten maille, jolloin Lumière tosin päätti lähteä hakemaan itselleen virkeämpää seuraa. Aamun tullen päätti myös Quanta viimein jättää veljensä seuran taakseen. Hyvästeltyään toisensa lupasivat sisarukset tavata taas pian ja mennä samalla katsomaan muitakin sukulaisiaan. Quantan lähdettyä kävi Ardante vielä lepäilemään ainokaiseksi seuralaisekseen jääneen Othellon vierelle.
• Jonkin ajan kuluttua osallistuivat Ardante ja Quanta (Othellon jättäydyttyä hetkeksi toisaalle) lupauksensa mukaisesti sukunsa tapaamiseen, jossa nuorukaiset kohtasivatkin suurimman osan elossa olevista sukulaisistaan. He kuulivat myös, että heidän äitinsä oli menehtynyt taistelussa lahkolaisia vastaan. Asiaa ei kuitenkaan ehditty surra pitkään, sillä pahin oli vasta tulossa: kesken kokouksen puolikuulaisten kimppuun kävi lahkolaisten Hjéresat-joukkio. Tappelu yltyi uuvuttavaksi sodaksi, josta Puolikuu kuitenkin lopulta poistui voittajana riistettyään hengen Hjéresatin johtajalta Tartarokselta.
• Tapauksen jälkeen palasi Ardante taas Othellon seuraan, mutta kovin pitkään ei poikamieskaksikko ehtinyt kahdenkeskistä eloaan viettää, kunnes he jo kohtasivatkin jälleen yhden Ardanten sukulaisista. Pentu osoittautui Vendetan Lovrenc-pojaksi, jolle Ardante päätti ryhtyä opettamaan kalastuksen saloja. Valitettavasti niin Lovrencea kuin Othelloakin olisi kiinnostanut lähinnä leikkiä Arin tunnottomuuden kustannuksella, mikä ei luppakorvaista miellyttänyt lainkaan. Kiinnittääkseen parivaljakon huomion toisaalle päätti Ardante lopulta heittää Othellon suoraan lampeen. Tämän seurauksena kävivät Lovrenc ja Othello vielä yhdessä uimaankin, ennen kuin Loven oli viimein aika palata oman perheensä luokse.
• Othellon lähdettyä tapaamaan laumalaisiaan Djalan maille, kuljeskeli Ardante hetken yksikseen ja päätyi pitkästä aikaa kylään. Siellä hän joutui kuitenkin nopeasti pelastushommiin nähdessään Philip-nimisen uroksen pahoinpitelevän hentoa susinaarasta, Bedioa. Ardante ajoi lyhyen kahakan jälkeen Philipin tiehensä ja johdatti sievän naaraan erääseen taloon toipumaan. Siellä puolikuulainen hoiti Bedion haavoja, jutteli tämän kanssa syvällisiä ja huomasi ensimmäistä kertaa elämässä ihastuneensa. Autettuaan siron naaraan jonkinlaiseen kuntoon lähti Ardante tämän seurasta, luvaten kuitenkin tapaavansa tämän taas pian.
• Ardante lähti noutamaan laumakokouksesta jo hyvän aikaa sitten päässeen Othellon mukaansa, jotta tämäkin voisi tavata ihastuttavan Bedion, mutta matkalla susinaaraan luokse eksyi kaksikon polulle Mihei-koirasusi. Kyseinen naaras joka osoittautui sittemmin syntyneen kahakan tuoksinassa myös lahkolaiseksi ja Ardante sai jälleen kerran olla pelastamassa Othelloa Herralle uhratuksi tulemisen kurjalta kohtalolta. Lyheyn kahakan päätteeksi uros repi lahkolaiselle rujon puolikasvoituksen ja poistui etsimään tappelua pakoon lähtenyttä chihuahuatoveriaan.
• Koska Ardante ja Bedio eivät olleet sopineet mitään varsinaista tapaamispaikkaa, ehti kulua jokseenkin uroksen aikomaa pidempi aika, kunnes hän Othellon kanssa viimein löysi naaraan Djalan hiekkarannalta. Siellä Bedio ja Ardante tunnustautuivat hetken takeltelemisen jälkeen viralliseksi pariksi ja ryhtyivät sitten Othellon johdatuksella rakentamaan hiekkaveistoksia, kunnes chihuahuan tuli nälkä ja suuremmat toverinsa päättivät jatkaa mukavaa retkeä metsästysretken merkeissä. Hyvissä tunnelmissa kolmikko suuntasi näin ollen Djalan metsiin ruokaa hankkimaan.
• Seuraillessaan itseään nopealiikkeisempien Bedion ja Othellon jälkiä Afuelin lumitasangoilla tuli Ardantea yllättäen vastaan hänen sisarensa Idony, jonka kanssa uros jäi hetkeksi aikaa vaihtamaan kuulumisia. Keskustelussa käsitellyiksi tulivat niin luppakorvaisen parisuhde kuin Cobaean kuolemakin, mutta puolikuulaisten perusjäyhän luonteenlaadun tähden tunteikkuus ei yltynyt kuitenkaan ylitsevuotaviin mittoihin. Lopuksi Ardante kutsui Idonya vaeltamaan hänen ja ystäviensä kanssa kuumille lähteille, mutta yksinäisyyteen verhoutumiseen tottunut naaras jatkoi siitä huolimatta matkaa omalla polullaan ja jätti veljensä seuraamaan tovereidensa tälle lumeen raivaamaa polkua.
• Ystävyskolmikon matkustelu ympäri Andriaanan saarta jatkui, ja eräänä iltana he kohtasivat Carmiksen nuotiopaikalla pienen susiperheen. Othello kävi telmimään pienten pentujen kanssa, kun taas Ardante ja Bedio jutustelivat vanhempien kera niin Carmiksen asioista kuin perheen perustamisestakin. Keskustelu sai puolikuulaisen pohtimaan tuntoaistittomuuden mukana tulevaa kyvyttömyyttä suvunjatkamiseen ja sitä, oliko oikein pakottaa Bedio elämään ilman äitiyden iloja. Näin ollen uros olikin varsin mietteliäs, kun joukkiot lopulta lähtivät eri teille nukkumapaikkaa etsiskelemään.
• Bedion lähtiessä muutaman päivän kuluttua yksikseen saalistamaan sai Othello tilaisuuden udella surumieliseksi muuttuneelta ystävältään mikä tätä oikein vaivasi. Chihuahua painosti Ardanten kertomaan murheistaan pennuttomuuteen liittyen, minkä kautta keskustelussa kävi myös ilmi, ettei pikkukoira oikeastaan tiennyt miten uusi elämä sai alkunsa. Puolikuulainen joutui suurten tuskien saattelemana selittämään kukkien ja mehiläisten perusperiaatteet toverillen, ennen kuin Othello oli tyytyväinen saamaansa selitykseen ja kaksikko saattoi lähteä metsältä palaavaa Bedioa vastaan.
• Niin murheellista kuin se umpirakastuneen parin kannalta olikin, tuli Ardante lopulta siihen tulokseen, ettei hän voinut kahlita Bedioa ikuiseen pennuttomuuteen. Näin ollen suden olisi etsittävä puolikuulaisen tilalle uusi puoliso, minkä Ari sai viimein kerrottua heidän viettäessään kahdenkeskistä aikaa Carmiksen vesiputouksella. Molemmat osapuolet ottivat asian varsin raskaasti, mutta lupasivat pysyä toistensa ystävinä vielä senkin jälkeen, kun Ardante oli kyyneleitä nieleskellen poistunut armaansa seurasta.
• Kuin kohtalon julmana pilana tupsahti noin kuukauden kuluttua pariskunnan erosta Othellon ja Ardanten eteen holhoajaa itselleen etsivä Pohjantähti-pentu. Urokset kävivät kyselemään neuvoja pienokaisen hoitamisesta Illuminatiksi kutsutulta sudelta ollenkaan aavistamatta, että tuo petollinen naaras kuului todellisuudessa lahkolaisten joukkoon. Keskustelu sai Ardanten vakuuttuneeksi siitä, että he saisivat kyllä Othellon kanssa pidettyä huolta pennusta, joka näin ollen lyöttäytyi iloissaan uroskaksikon matkaan.
• Muutaman kuukauden kuluttua alkoivat muutoksen tuulet puhaltaa Puolenkuun klaanissa. Klaanin vanhin, Bellis Tarinankertoja, yhdisti sukulaisensa entistä tiiviimmäksi yhteisöksi, otti Carmiksen haltuunsa ja käskytti osan joukosta tekemään kunnon tuhoiskun Lahkon laivalle. Ardantekin jätti Pohjantähden toviksi Othellon huostaan ja lähti tekemään selvää Herran palvelijoista. Vaikkei Ardante uimakyvyttömänä mennyt edes laivalle saakka, sai hän osansa työstä jo hiekkarannalla, jossa uros joutui puolustamaan sukulaistensa paluureittiä Zecorilta ja Zésiralta. Puolikuulainen pärjäsi hyvin, mutta laivalta paenneen Vanesan avulla pääsivät huonoon kuntoon murjotut lahkolaiset kuitenkin lopulta pakenemaan paikalta, ennen kuin laivalla olleet puolikuulaiset palasivat ja voitokas konkkaronkka palasi takaisin laumansa maille.
• Pari päivää ehti Ardante parannella sodassa laivasyntyneitä haavojaan, ennen kuin Bellis kutsui tällä kertaa koko Carmiksen kokoon. Hän ilmoitti Fioren kuolleen ja jättäneen paikkansa Tarinankertojalle, sekä lahkolaisuuden olevan tästä lähin kiellettyä heidän laumassaan. Luppakorvainen uros otti uutiset hyvillään vastaan, sillä nyt Carmis olisi todellakin Puolenkuun klaanin oma lauma.
• Lauma-asioiden tullessa yhtäkkiä varsin merkittäviksi Ardantelle johdatti hän toverijoukkonsa Afuelin maille voidakseen liitätyttää Pohjantähden tuohon lumisten alueiden laumaan. Jonkin verran etsiskelemistä Fealicy-nimisen johtajan löytäminen vaati, mutta jäätyneellä joella he lopulta piskuisen pystykorvan löysivät ja pääsivät tehtävänsä suorittamaan. Virallisten asioiden hoiduttua koko lössi päätyi nukkumaan yhtenä isona koirakasana lumihangelle, ennen kuin seuraavana aamuna lämpöön tottuneemma yksilöt palasivat etelän lumettomille alueille.
• Ardanten ja tovereidensa ollessa erään kerran Befalasin purolla saakka tutustui Othello Pieruksi itseään kutsuneeseen bulldoggiin. Pikkukoirakaksikko telmi keskenään, hämmensi Tähtistä ja ärsytti Ardantea sen takia oikein mukavasti, ennen kuin hieno rotukoira lähti omille teilleen.
• Tällä kertaa ei Ardante ollut saatavilla, kun Puolikuu ja Lahko ottivat yhteen, sillä viimeisin teki tehokkaan yllätysiskun suoraan Carmiksen maille. Luppakorva kuuli tapahtuneesta, kuten myös laumansa erikoisesta tunkeilijaongelmasta, äkkiä kokoon laitetussa kokouksessa. Tapaamisen tunnelma oli kerrassaan ikävä, sillä sen päätteeksi oli joukon saatettava useita vastikään tapettuja laumalaisia haudan lepoon.
• Koska kahdessa lapsenmielisessä koirassa oli melkoisesti huollettavaa, päästi Ardante kertaalleen Othellon hetkeksi silmistään, jolloin tämä tietysti hommasi itsensä heti vaikeuksiin. Tämä ryhtyi juttusille Mikaru-nimisen lahkolaisen kanssa, mutta Ardante ehätti kuitenkin pelastamaan tilanteen ennen kuin mitään vakavaa ehti tapahtua - tai niin puolikuulainen ainakin luuli...
• Pohjantähti kasvoi ja alkoi liikkua yhä enenevässä määrin omillaan, jolloin Ardantelle jäi aikaa huomata jonkin olevan Othellon suhteen pielessä. Chihuahua alkoi käyttäytyä merkillisen apaattiseksi, ja puolikuulaisen tarpeeksi asiaa kaiveltuaan sai hän kauhukseen kuulla, että Mikaru oli itse asiassa onnistunut huijaamaan viattoman pikkupiskin Lahkon jäseneksi! Alkoi hurja jäljitysoperaatio tapahtuneen peruuttamista epätoivoisesti halajavan Ardanten yrittäessä löytää Mikarun uudelleen tassuihinsa.
• Paljon päätöntä vaeltelua paikasta toiseen Mikarun jäljittäminen vaati, mutta viimein Ardante kuitenkin onnistui paikantamaan hukan vain kuullakseen vahvistuksen pelolleen siitä, ettei Othelloa todellakaan voinut enää pelastaa millään tavoin. Järkytyksensä keskellä puolikuulainen päästi jopa lahkolaisen karkaamaan tassuistaan, sillä vaikkei kauempaa kamppailua seurannut Othello sitä tiennytkään, alkoi sydänystäväkaksikon taival näyttää olevan lähestymässä vääjäämättömästi lopullista päätepistettään.
• Othellon tila ei ottanut parantuakseen, vaan päin vastoin tämä alkoi kärsiä tihenevään tahtiin pelottavista epilepsiakohtauksista, joiden välilläkin ennen niin pirteä chihuahua vaikutti nuutuneelta kuin kuivaksi puristettu tiskirätti. Yrittäessään saada välillä jotain muuta ajateltavaa otti Ardante osaa Carmiksen valtausoperaatioon, jonka tuloksena lauma julisti Ederan metsikön omakseen, muttei sekään poistanut sitä tosiasiaa, että Othello kärsi yhä pahemmin ystävänsä ollessa kykenemätön tekemään päätöstä hänen kohtalonsa suhteen.