Joitakin luomiani hahmoja, joita ei vakituisesti roolipelimaailmasta löydy. Vieläkin monipuolisempi valikoima erilaisia otuksia löytyy kuitenkin nykyisin Charahubista.

Nimi: Samires (Käytännössä tosin pelkkä Samir)
Laji: Harmaasusi
Ikä: Lähes kaksi ja puoli vuotta
Sukupuoli: Naaras

Ulkomuoto: Kookas ja tuhti hukka, joka omaa turkissaan harmaata, valkoista sekä paria eri ruskean sävyä. Omaa vihreät silmät, mustan kirsun, valkoiset (ylipitkät) kynnet ja lihanväriset polkuanturat. Korvissa hopeiset renkaat ja kaulalla kultainen, rubiinilla koristettu riipus, joka on perintö naaraan isoäidiltä. Vasemman silmän ylitse kulkee vinottain yksi arpi. Jonkinasteisen lihavuutensa lisäksi on kuitenkin vahva ja notkea sekä omaa suorastaan ylitaipuisat nivelet. Kärsii heikosta yleiskunnosta ja kaukonäöstä, mutta vastapainoksi omistaa ilmiömäisen maku- ja hajuaistin.

Luonne: Ylihuolehtivainen besserwisser, joka tunkee usein ärsyttävyyteen asti auttavat tassunsa joka asiaan ja kuvittelee muiden kaipaavan kovastikin hänen neuvojaan. On myös naurettavan tunnollinen kaveri, joka kuitenkin stressaantuu pahoin pienimmästäkin ärsykkeestä. Hänet on myös helppo saada masentumaan, mutta lähes mahdoton suuttumaan. Melkoisen huono päästämään kanssaeläjiä lähelleen, mutta vähäisiin ystäviinsä naaras on erittäin kiintynyt ja tekee kaikkensa näiden vuoksi. On lisäksi suhteellisen alistuvainen, vaikka tykkääkin myös toimia toisten komentelua vaativissa hommissa - olisi täten siis mainio "oikea käsi", mutta heikko johtaja alhaisen stressinsietokykynsä takia.

Menneisyys: Syntyi väljästi elelevään susiyhteisöön, jonka jäsenet olivat kaikki sukua toisilleen, mutta jolla ei ollut kuitenkaan varsinaista alfaa porukkaa johtamassa. Samir oli vanhempiensa ensimmäinen elossa syntynyt jälkeläinen, joka vietti pentuikänsä varsin mukavasti nuoremman veljensä ja serkkujensa kanssa temmeltäen. Elinolot alueella alkoivat kuitenkin käydä huomattavan niukoiksi, jolloin Samirin oli nuoresta iästään huolimatta ryhdyttävä auttamaan vanhempia sukulaisia ravinnon hankkimisessa. Asiat eivät nuorukaisen panostuksesta huolimatta lähteneet sujumaan paremmin ja osa suvusta jopa menehtyi vaikeuksien ansiosta. Täysikasvuiseksi vartuttuaan naaras lähti etsimään itselleen parempaa elämää, pois kotilaumansa mailta.

Samir on toiminut alter egonani vuodesta 2004 lähtien.

Nimi: Roch Sudensielu, Sulkatassun poika, Metsäin heimosta ja Kalliovuorten laumasta
Kutsumanimi: Sudensielu, yleisimmin vain Susi
Sukupuoli: Uros
Ikä: 5 vuotta
Laji: Kojoottikoirasusi
Rotu: Puolet borzoita, neljännes harmaasutta ja loput aikoja sitten sekoittuneita koirarotuja ja kojoottia
Lauma: Andriaanalla laumaton
Ryhmittymät: Inimitium, kunnioittaa Maan lakia

Ulkonäkö: Lyhyesti kuvailtuna 80 cm:n säkäkorkeuteen yltävää Sutta voisi nimittää oudon väriseksi ja kummallisen riskiksi borzoiksi, sillä jalkansa ovat jäntevät ja juoksemiseen luodut, päänsä suippo ja käytännössä vailla otsapengertä, mutta turkkinsa harmaan eri sävyjen kirjavoittama. Venäjänvinttikoiria tuntevan silmiin lajien sekoitus olisi borzoiksi myös turhan lihaksikas ja romuluinen ja olisivatpa oranssiset mantelisilmänsäkin aivan väärää mallia. Se mikä siroudessa hävitään kuitenkin käytännöllisyydessä voitetaan, sillä vallan huiman juoksunopeuden lisäksi on Susi myös sen verran kestävä menijä, ettei hän ole toistaiseksi voimien loppumisen takia joutunut yhdestäkään takaa-ajosta luopumaan. Muistona heimoajoistaan kantaa luppakorva kaulallaan pitkää, moneen kertaan koiraeläimen kiertävää nauhaa, jonka päässä roikkuu yksi ainoa ruskearaidallinen sulka.

Luonne: Sudensielu on hitaasti lämpenevä tapaus, joka suhtautuu vieraisiin hermostuneella varauksella mutta joka on läheisilleen loputtoman uskollinen ja kuuliainen. Sekalajisen kanssa tulee kyllä kuka tahansa toimeen, mikäli osaa antaa tälle tarpeeksi omaa tilaa ja aikaa päästää uusi tuttavuus lähelleen, mutta jos vain kipittää ronskisti puhellen kosketusetäisyydelle, saattaa suurikokoinen uros vähintäänkin näykkäistä tunkeilijaa. Kanssakäymisen toisesta osapuolesta riippuu eteneekö tilanne täysimittaiseksi tappeluksi vai tajuaako toinen käyttäytyä jatkossa hillitymmin, jolloin suhde on vielä mahdollista pelastaa ja saada keskustelu Suden kanssa viritellyksi käyntiin. Jutustelun edetessä saattaa hyvinkin havaita ettei uros ole älyllisesti se penaalin terävin kynä, sillä hän perustaa koko elämänsä vankasti erinäisten säädösten varaan ja on äärimmäisen huono hankkimaan omia mielipiteitä tai tekemään päätöksiä. Ainoa osoitus luovuudesta on vinttikoiransukuisen tapa yhdistellä keskenään ristiriidassa olevia käskyjä, joista hyvä esimerkkipari on elämänkatsomuksensa Maan lain sääntö olla tappamatta muuten kuin ravinnoksi ja Inimitiumin suunnalta tulevat käskyt, jotka toisinaan vaativat kaikesta huolimatta lajitovereiden murhaamista: uros vain popsii palan vihollista suihinsa, ja asia on hänen mielestään sillä ratkaistu.

Tottelualttius tekee Sudensielusta varsin oivan käskyläisen, mutta eivät otuksen hyvä puolet - eivätkä myöskään huonot, tosin - siihen lopu. Koiraeläin on perinyt suvustaan susivivahteilla korostettuja borzoiominaisuuksia, kuten uskomattoman juoksukyvyn mutta myös äärimmilleen viritetyn näköaistin. Jos jokin liikahtaakin uroksen näköpiirissä, hänen voi toden totta uskoa sen huomaavan. Kääntöpuolena tosin toimii se, että näön ollessa esimerkiksi pimeässä heikentyneenä on vinttikoiranpuoli suhteellisen hyödytön tapaus, sillä hän ei osaa hyödyntää nenäänsä tai korviaan likikään yhtä hyvin kuin useimmat lajitoverinsa. Etenemiskäskyn käydessä juoksee otus kuitenkin vaikka sokkona päin puita mikäli muu ei auta, sillä tämän sinnikkyys saatujen tehtävien suorittamisessa yltää toden totta jopa jokseenkin mielettömiin mittoihin. Tappelussakin uros on suhteellisen pelottava vastus motivaationsa ja suuren kokonsa kanssa, vaikkakin uhrin kiinni juokseminen ja aloillaan pitäminen hänen erityisalaansa onkin. Vaan jos Susi on syystä tai toisesta epävarma siitä onko hänellä lupa käydä jonkun kimppuun tai edes puolustautua tämän hyökätessä, pinkoo hän mieluummin pakoon kuin ottaa riskin ylempiensä vastustamisesta. Sama koskee kaikkia muitakin suhteita aina ystävyydestä puolisovalintaan saakka: mikäli joku urosta ylempänä arvoasteikolla oleva kieltää häntä olemasta tekemisissä rakastettunsa kanssa, ei koiraeläin voi kuin totella. Kenties tästä syystä (tai sitten vain siksi, ettei aloitekyvytön, hermostunut uros ole järin vetävä) Sudensielu ei ole koskaan solminut yhtäkään järin syvällistä suhdetta vaan on keskittynyt vain liki palvomaan niitä, joilla on käskyvaltaa hänen ylitseen.

Menneisyys: Sudensielu syntyi Metsäin heimoon puolisusiäidille ja omistajansa tyköä harhailemaan lähteneelle metsästysborzoi-isälle näiden ainoana pentuna. Elämän alkutaival oli varsin leppoisa ja heimon lukuisien rituaalien värittämä, mutta kun joukossa puhkesi vallan mittava mustasukkaisuusdraama ja Suden äiti tuli vuoden kuluttua esikoisensa syntymästä uudelleen raskaaksi jollekin vallan muulle kuin puolisolleen, jättivät kantava naaras ja tämän poika metsät taakseen. He suuntasivat kohti kaukaisia vuoria, mutta matkanteko keskeytyi pentujen päättäessä syntyä maailmaan. Tällä kertaa elämänalkuja tuli useampi kuin yksi, ja näiden kasvaessa ne osoittautuivat ironisesti myös paljon Sutta enemmän suden näköisiksi. Emoa tämä miellytti, sillä olihan hän susi-isäänsä ihannoiden jopa nimennyt rotukoiralta enemmän näyttävän poikansa Sudensieluksi, mutta isoveli sen sijaan ei ollut tyytyväinen. Äiti tuntui suorastaan unohtavan hänen olemassaolonsa, mitä koskeneen riidan seurauksena naaras lopulta käskikin Suden painua keskenään kohti Kalliovuoria.

Harmikseen Sudensielulla ei ollut kuitenkaan tarkkaa tietoa siitä mihin tai miksi he olivat vuorille menossa, joten äitinsä etsimän Vuoriston heimon sijasta hän päätyikin Kalliovuorten susien lauman liepeille. Kesti pitkään ennen kuin Susi rohkeni lähestyä oikeita susia, mutta silloinkin hänet häädettiin vain typeränä muukalaisnulikkana pois. Äitinsä käskyä totteleva nuori uros oli kuitenkin sitkeä ja ennen kaikkea nopea, eikä jäänyt kertaakaan kiinni leukojaan louskuttaville hukille. Lopulta kiusankappale kiinnitti näin ollen lauman inimitiumjäsenten huomion, jolloin he tajusivat koiraeläimen voivan olla oikeastaan heille hyödyksi ja alkoivat vaivihkaa puhua tämän puolesta. Kahden vuoden ikäisenä Sudensielu viimein hyväksyttiin niin laumaan kuin Inimitiumiinkin, ja vaikkei hän koskaan saavuttanut järin luotetun laumanjäsenen asemaa kummallisine ulkomuotoineen sekä hassuine luonteineen ja rituaaleineen, otettiin hänet kiistattomien hyötyominaisuuksiensa takia lopulta jopa mukaan matkaan, kun Illuminatin johtajisto sai Andriaanalta huolestuttavia uutisia ja lähti pienen joukon kera tutkimaan lähemmin saaren tapahtumia.

Pelit:
Päivä ennen loppua [Inimitium], Djalan hiekkaranta, 11.10. - 28.10.2012
Surmansuu [Inimitium YP], Befalasin havumetsä, 30.10.2012 - 27.2.2013

Susi vilahteli Andriaanassa satunnaisesti epävirallisena hahmona vuosina 2012-2013.

Suunnitteluasteelle jääneet ropehahmot

Toisinaan on tullut luotua ropemaailmaan sellaisia hahmoja, joille olen jopa joissakin tapauksissa kirjoittanut tiedot hienosäätöä vaille valmiiksi, mutta joiden kohtalona on kuitenkin lopulta ollut jäädä saapumatta Andriaanalle. Tekonimellä Sininen kulkenut merkillinen susinaaras ei ehtinyt vielä aivan näin pitkälle, mutta esimerkiksi saluki Jasmin oli jo pääsemäisillään hyväksytettäväksi, kunnes Zephyr otti ja kiilasi edelle. Jasminin tulo oli niin varmaa että käytin sen kuvaa jopa eräässä ulkoasussa, mutta silti koiraparan kohtalona oli kenties hukkua uidessaan kohti Andriaanan saarta. Tietyssä mielessä tämä sopisi jopa kuvaan, sillä narttu oli jokseenkin neuroottinen, sairaalloisen laiha ja mieleltäänkin herkkä olento, jolle merimatka saattoi hyvinkin olla liikaa.

Reliam taasen oli Yön Sumun rämäpäinen poika, jota olin suunnitellut vuosikausia ja joka tipahti vasta vähän ennen sisarustensa syntymää kelkasta. Syntyessään hahmo olisi uhrannut elonsa lähinnä kaaoksen levittämiselle kera Vapauden veljeskunnaksi kutsumansa raggarijengin, joten rauhasta nauttivien andriaanalaisten kannalta lienee hyvä, että tämä toveri jäi vain ajatukseksi pelaajansa päässä. Muuan mustaturkkinen lahkolaiskoirasusi taas jäi vaille pohjaa hahmon kannalta tärkeän pelaajan lähdettyä Andriaanasta. Kyseinen uros on tästä joukosta ainoa, jonka peleihin pääsemättömyys harmittaa sen verran paljon, että jopa hahmon tekonimi pysykööt toistaiseksi salassa. Eipä sitä nääs tiedä, jos jonakin päivänä jonkin vippaskonstin avulla hahmoa vielä lähdettäisiinkin uudelleen kehittelemään!

Hahmojen ominaisuuksista osa on päätynyt kierrätykseen, kuten etenkin alla olevia kuvia katsomalla voi havaita. Sinisen maskikuvio ja arvet lähtivät Zephyrille, jalkakuvioiden idea siirtyi Zésiralle ja korvakorut Ikarokselle. Jasminin "sukat" ja kasvokuvio taasen löysivät tiensä Serafin lopulliseen ulkomuotoon. Reliam on puolestaan siitä kiintoisa tapaus, että häneltä lähti kiertoon nimi, joka päätyi Pokemon Unknown -ropessa olevalle Reliam Mirakalle. Alkuperäisen Reliamin luonne liippaa lisäksi hyvin läheltä Ikaroksen vastaavaa, mikä olikin yksi niistä syistä, joiden takia piski jäi silkaksi suunnitelmaksi.

Nimi: Vidia
Ikä: 2 vuotta
Laji: Maatiaiskissa
Sukupuoli: Naaras

Luonne: Päällimmäisenä mainittakoon, että Vidia on erittäin huomionkipeä. Neiti tahtoo olla huomion keskipisteessä niin hyvässä kuin pahassa. Tästä johtuen myös hienoista itsekeskeisyyttä löytyy. Ei varsinaisesti ole mikään toiminnan katti, muttei kyllä mikään hienostelijakaan. Likaa tarvittaessa käpälänsä saadakseen tavoittelemansa henkilön huomion, mutta onhan se aina hienoa, jos saa jonkun tekemään asiat puolestaan. Osaa olla tarvittaessa hyvinkin suloinen. Mutta vain ja ainoastaan tarvittaessa.

Menneisyys: Vidia otettiin alun perin nuoren pariskunnan ensimmäiseksi yhteiseksi lemmikiksi, vaan noin vuoden kuluttua alkoi parin yhteiselo rakoilla. Kumpikaan ei jaksanut enää kissastakaan juuri kiinnostua, joten tämä päästettiin kulkemaan varsin vapaasti ulkona; eipähän pyörinyt ainakaan kaiken aikaa jaloissa. Lopulta pari muutti erilleen ja lemmikki jätettiin paikallisen eläintalon huoleksi.

Vidia esiintyi Haparoiva Askel -improsarjakuvassa 25.11.2006 - 29.11.2009.

Nimi: Rain
Sukupuoli: Uros
Laji: Susi
Ikä: 4 vuotta

Menneisyys: Rain eli normaalin lapsuuden vanhempiensa ja veljensä Zephyrin kanssa. Siinä vuoden vanhoina pojat päättivät lähteä vanhempiensa luota ja nuoruuden itsevarmuutta uhkuen perustaa vahvimman koskaan olemassa olleen susilauman. Alku lähti sujumaan varsin mukavasti ja he ehtivät värvätä mukaansa yhdessä vaellelleen susipariskunta Fizzyn ja Esekin, kunnes kaikki muuttui. Poikien laumaan liittyi kaunis, kellertäväturkkinen susinaaras Raquel. Sinä päivänä alkoi äänetön taistelu naaraan sydämestä. Ennen niin läheiset veljekset olivat nyt toistensa kilpakumppaneita, mikä lopulta puolen vuoden kuluttua johti lopulliseen välienselvitykseen. Voittaja saisi lauman johtajuuden ja häviäjä lähtisi laumasta - iäksi. Taistelu oli lyhyt mutta uuvuttava, päättyen lopulta Zephyrin voittoon. Rain lähti ylpeys kolhuilla, sydän särkyneenä ja lisäksi vakavasti haavoittuneena. Vaellettuaan muutaman päivän vailla päämäärää, Rain pyörtyi nälästä, uupumuksesta ja suuresta verenhukasta. Herätessään susi sai huomata olevansa villieläinten kuntoutuskeskuksessa, kaukana entisestä laumastaan. Siellä hänet hoidettiin kuntoon ja merkittiin korvassa olevalla tunnistelaatalla. Lopulta kuukauden kuluttua hänet vapautettiin. Silloin hän päätti, että vielä jonain päivänä etsisi veljensä laumoineen ja vaatisi paikkaansa lauman toisena johtajana. Tosin nyt vuosien kuluttua päämäärä tuntuu päässeen hiukan unohtumaan.

Luonne: On sinänsä ihme, että Rain halusi ryhtyä johtamaan laumaa veljensä kanssa. Se nimittäin sotii hyvin monia hänen luonteenpiirteitään vastaan. Hän ei ole järin yhteistyökykyinen, eikä hänellä ole juuri mitään johtajuuden vaatimia sosiaalisia taitoja. Hän ei ota muita huomioon, eikä ole halukas kuuntelemaan toisten mielipiteitä. Hän myös usein kuvittelee olevansa muita jollain tavalla parempi, oli asiayhteys mikä hyvänsä. Tosin Rain osaa olla erittäin imarteleva ja liehittelevä omaa etua tavoitellessaan. Naaraita hän kyllä hurmaa joskus ihan huvikseenkin. Lyhyesti sanottuna hän on siis ylimielinen ja itsepäinen hurmuri. Syvällä sisimmässään Rainilla on kuitenkin haava, joka paranee tuskin koskaan. Veljensä viha ja rakastetun Raquelinsa menettäminen jättivät näkymättömät arpensa Rainin sieluun. Siksi hän ei puhu menneisyydestään juuri koskaan. Se yksinkertaisesti sattuisi liikaa.

Ulkonäkö: Ruumiinrakenteeltaan Rain on hoikka ja kevyt, mutta silti varsin korkea. Tämä tekee hänestä taistelu- ja metsästystilanteessa hyvän väistelemään ja laukomaan nopeita yllätysiskuja, raa'assa voimassa hän ei yleensä voita. Jos tilanne näyttää liian pahalta, hän mieluummin juoksee karkuun kuin taistelee henkensä uhalla. Pääväriltään Rain on vaaleanharmaa. Kasvoissa, korvissa ja olkapäillä hänellä on violetit kuviot. Korvien sisäosat, kaula, rinta, vatsa, hännän alapuoli ja tassut ovat valkoiset. Silmät ovat niin tummansiniset, että ne näyttävät mustilta. Vasemmassa korvassa on ihmisten laittama tunnistuslevy, joka on harmaata metallia. Kiinnikenasta on musta. Laatassa lukee ylhäältä alas tunnistekoodi A705. Rainin hännänpää osoittaa useimmista muista susista poiketen yleensä ylöspäin, sillä hänhän kuvittelee yhä olevansa laumansa laillinen johtaja.

Rain on esiintynyt Heart Sun -improsarjakuvassa 12.8.2006 lähtien.