Virallinen nimi: Zephyr
Nimen tarkoitus: Vanhahtavaa englantia: länsituuli
Sukupuoli: Uros
Laji: Harmaasusi
Ikä: Lähes kuusi vuotta
Lauma: Edera
Asema: Vartiokaartin johtaja ja Ederan alfan puoliso
Ryhmittymät: Kuuluu liiton kautta Susiklaaniin

Menneisyys:
Syntyipä eräänä helteisenä kesänä muuan susipariskunnalle kaksi urospentua, jotka saivat nimikseen Rain ja Zephyr. Veljekset saivat onnekseen kasvaa rakastavassa ja rauhaisassa ympäristössä, jonka tarjoamassa turvassa heidän elonsa alkutaival sujui mitä suvereeneimmissa merkeissä. Osakseen saamansa yltäkylläisyyden ansiosta kaksikosta kehittyikin varsin huolettomia ja itsevarmoja nuorukaisia, jotka eivät turhaan maailman menoa jaksaneet murehtia. Kun urokset vuoden täytettyään jättivät vanhempiensa reviirin taakseen, olivat he ehtineet kehitellä vieläpä itselleen mitä korkealentoisimman tulevaisuudensuunnitelman: he aikoivat yhdessä perustaa kaikkien aikojen susilauman, joka nostaisi mahdillaan heidät maineen ja kunnian kultaisille kukkuloille.

Niin Rain kuin Zephyrkään eivät tienneet mitään johtajana olemisesta, mutta kokemattomuuttaan he paikkasivat palavalla innolla tehtäväänsä kohtaan. Lopulta veljesten innostus ja hullun kunnianhimoisilta kuulostavat haaveet saivat jopa tunnustusta, sillä kahdestaan elellyt susipariskunta päätti liittyä heidän joukkoonsa. Naaraspuolista Fizzyä tuo häntä itseään nuorempien urosten suunnitelma nimittäin jaksoi huvittaa suunnattomasti, mistä syystä hän tahtoi jäädä seuraamaan sen etenemistä. Naaraan puoliso Esek ei ollut ajatuksesta yhtä innostunut, mutta vaitonainen uros päätti kuitenkin jättää mietteet omaan tietoonsa ja seurata rakastaan mukisematta. Tuosta jokseenkin vastakohtaisesta parista saivat Zephyr ja Rain uusien ystävien lisäksi korvaamatonta johtoapua, kun ajan myötä muitakin yksikseen liikuskelleita hukkia alkoi ilmaantua heidän porukkansa jäsenmäärää kasvattamaan. Edes Fizzyn määrätietoiset otteet eivät kuitenkaan enää riittäneet, kun laumaan liittyi hentoinen, vaaleaturkkinen nuorikko Raquel. Naaras oli mitä kohteliain ja ystävällisin olento, joka sai samaa ikäluokkaa itsensä kanssa olevien johtajaurosten sydämet nopeasti lääpälleen. Tilanne kävi lauman kannalta pian hankalaksi, sillä ennen keskenään niin läheiset susiveljekset alkoivat pitää toisiaan kilpakumppaneina, joille naaraan puolelleen valloittaminen alkoi hiljalleen tuntua lauman johdossa häärimistä tärkeämmältä.

Zephyrin ja Rainin välinen kilpailu jatkui muutaman kuukauden ajan, kunnes Raquel viimein Fizzyn tuella vaati veljeksiä selvittämään pienen lauman yhteishenkeä hiertävän kiistan lopullisesti. Raquel itse ei suostunut tekemään valintaa urosten välillä, jottei olisi joutunut hylätyksi tulleen osapuolen vihojen kohteeksi, joten veljesten oli selvitettävä asia keskenään. Näin ollen he päättivät ottaa toisistaan mittaa taistelun merkeissä, jolloin viimeisenä pystyssä seisova saisi niin Raquelin kuin koko lauman johtajuudenkin omakseen. Kumpikaan susista ei omannut sen kummempia tappelutaitoja, mutta siitä huolimatta he laittoivat kaikkensa peliin veriseksi yltyneessä kamppailussa, joka lopulta kääntyi Zephyrin voitoksi. Tämä pakotti Rainin lähtemään pois alueelta, jonka jälkeen itsekin pahoin kolhuilla oleva uros jäi yksin johtamaan heidän yhdessä perustettua laumaansa. Aluksi laumalaiset olivat helpottuneita tilanteen ratkeamisesta, mutta onnea ei kestänyt turhan pitkään, sillä Raquel ei kaikkien yllätykseksi suostunutkaan Zephyrin puolisoksi, vaan jäi vaitonaisena haikailemaan Rainin perään. Zephyr oli luonnollisesti tilanteesta hyvin myrtynyt, mikä taas sai laumansa jäsenet käymään jo jokseenkin epäileväisiksi itsekkään murjottamisen aloittaneen alfansa johtamiskykyjen suhteen. Suuri osa joukkiosta oli kaiken lisäksi porukkaan liittyessään ollut Fizzyn tavoin kiinnostunut lähinnä johtajaveljesten huvittavista edesottamuksista, joten Rainin lähdön myötä näytti koko projektin seuraamisen mielekkyydestä kadonneen puolet pois. Zephyriä auttaakseen Fizzy siis ehdotti, että uros olisi etsinyt Rainin tassuihinsa ja pyytänyt tätä tulemaan takaisin, mutta siihen ei nuorukaisen ylpeys taipunut. Niinpä epäpätevään alfaansa kataantunut lauma viimein parin viikon kuluttua pudotti joukon voimalla Zephyrin pois valtaistuimelta ja ajoi tämän tyystin pois alueelta.

Tämän jälkeen Zephyr lähti kiertelemään maailmaa omin nokkineen, vailla sen suurempia haluja olla enää missään yhteydessä menneisyytensä tapahtumiin tai henkilöihin. Sen sijaan hän teki tuttavuutta monen uuden kasvon kanssa eikä säästynyt jokuselta naisseikkailultakaan, kuten ei myöskään hurmaamiensa naaraiden puolisoiden vihalta. Otettuaan erään kerran varsin pahoin turpiinsa alkoi nuorukainen viimein tajuta, ettei maailma ollutkaan niin yksinkertaisen kiva ja helppo paikka elää, joten henkensä turvaksi hän päätti pihistää jonkun onnettoman kesämökkiläisen harrastusvälineiksi tarkoitetut heittoveitset itselleen. Uros ehti tulla uusien aseidensa käyttelemisessä jo melkoisen eteväksi, ennen kuin hän tapasi täysin yllättäen vanhan tuttunsa Fizzyn. Kyseinen susinaaras kertoi, kuinka jonkin aikaa Zephyrin lähdön jälkeen oli joukko metsästäjiä löytänyt heidän laumansa ja ampunut suuren osan siihen kuuluneista susista, myös naaraan puolison Esekin. Zephyr järkyttyi melkoisesti tiedosta ja se sai hänet tuntemaan syyllisyyttä siitä, miten hän oli epäonnistunut laumansa johtajana kaikin kuviteltavissa olevin tavoin. Kolkuttavaa omaatuntoaan paetakseen päätti uros vaihtaa jälleen maisemaa, tosin tällä kertaa melkoisen radikaalilla tavalla: hukka lähti uiden ylittämään aavaa merta siinä toivossa, että voisi jossakin sen toisella puolen aloittaa elämänsä täysin puhtaalta pöydältä. Näin hän päätyi viimein Andriaanan rannikolle.

Uudelle saarelle saavuttuaan päätyi Zephyr varsin pian liittymään susilaumana tunnetun Ederan riveihin. Vaikka urokselta vaatikin jonkin verran totuttelemista kuulua jonkun toisen komennossa olevaan laumaan, alkoivat hänen päivänsä muutoin sujua nopeasti samaan tapaan kuin aina ennenkin, mikä tarkoitti käytännössä satunnaista kärhämöintiä toisten urosten kanssa ja laatuajan viettämistä kauniiden naaraiden seurassa. Etenkin silloisen johtajan tytär Azallac veti hukan huomion tehokkaasti puoleensa, sillä tämän kanssa hyviin väleihin pääseminen olisi taannut hänelle nykyistä korkeamman paikan lauman hierarkiassa. Näin ollen Zephyr ei aikaillut hetkeäkään, kun kyseinen naaras pyysi häntä ryhtymään opettamaan itselleen heittoaseiden käyttöä. Pitkään kaksikko olikin toisilleen opettaja ja oppilas, mutta tiiviisti yhdessä vietetyn koulutusjakson loppupuolella lämpenivät heidän välinsä kertarysäyksellä monta astetta, mitä ei ainakaan Zephyr pitänyt ollenkaan pahana asiana. Pysyvä sitoutuminen tosin arvelutti urosta Raquelin kanssa muinoin mönkään menneen jutun takia niin paljon, ettei hän toistaiseksi tahtonut täysin virallista suhdetta luoda. Siten sudet päättivätkin nimittää toisiaan tästä lähin kumppaneiksi, sekä olla julistamatta suhdettaan vielä kovin suureen ääneen etenkään Azallacin maineikkaan suvun kuullen.

Jonkin ajan kuluttua Azallac joutui kuitenkin myrskyssä ikävään onnettomuuteen ja onnistui telomaan takajalkansa pahemman kerran, mistä syntynyt huoli sai Zephyrin huomaamaan yhä selkeämmin sen, miten paljon hän oikeastaan naaraasta välittikään. Näin ollen hän ei enää estellyt, kun Azzan parannuttua he päättivät viimein tuoda suhteensa julki. Parille pidettiin Ederan kartanolla kaunis liittoseremonia, jossa he lupautuivat virallisesti toistensa puolisoiksi. Kaikki sanat ikuisesta yhdessäolosta olivat kuitenkin haihtua tuuleen, kun Zephyr sai jonkin ajan kuluttua kuulla Azallacilta tämän odottavan kaksikon yhteisiä jälkeläisiä. Vaikka uros olikin aikuistunut melkoisesti Andriaanalla viettämiensä kuukausien aikana, tuntuivat isyyden mukanaan tuomat velvollisuudet hänestä ylivoimaisilta. Hukka oli jo lähtemäisillään pois koko saarelta, kun paikalle sattunut ikipirteä aavikkokettu Halinarka sai hänet huomaamaan, kuinka pelkurimaisesti hän oikein käyttäytyi. Häntä koipien välissä Zephyr otti ja palasi siis Azzan luokse ja hän myös pysytteli tämän tukena, kun parin viisi pentua syntyivät. Kaksikko kasvatti katraansa oikein mallikelpoisiksi kansalaisiksi ja koettipa pentujen isä parhaansa mukaan pitää huolen myös siitä, että nulikat saivat viettää hauskoja vapaahetkiä ainaisen opiskelemisen lomassa. Kun pennut kasvoivat, perehdyttivät vanhempansa lisäksi heidät kaikki heittoaseiden käytön saloihin.

Juuri, kun Zephyrin ja Azallacin jälkeläiset olivat kasvaneet vuoden ikäisiksi ja saaneet luvan alkaa elämään omillaan, kuohutti kaappausdraama Ederan laumaa. Naapurilauma Djala oli napannut Azzan Irian-siskon pennut haltuunsa ja vaati Ederalta alueluovutuksia sudenpentujen palauttamista vastaan. Kiristykseen oli pakko suostua, mutta sen jälkeen päätti Edera pitää huolen siitä, ettei moinen enää toistuisi. Lauman kokoonpanoa uudistettiin, jolloin Zephyr liittyi useiden muiden tavoin jäseneksi vartiokaartiin, jonka tehtävänä oli puolustaa laumansa rajoja tunkeilijoilta. Työ sopi mainiosti hukalle, joka otti mieluusti vastaan mahdollisuuden edetä yhä korkeammalle Ederan arvoasteikossa. Samalla hän pääsi tosin myös tutustumaan entistä tarkemmin lauman sisäiseen politiikkaan ja havaitsi aikaa myöden, kuinka epäoikeudenmukaisesti kaartia johtanut koirasusi Ister alaisiaan kohteli. Saatuaan tästä lopulta tarpeekseen kanteli sinimaski työtovereineen asiasta lauman johdolle ja paljasti samalla tietoon saamansa oletuksen siitä, että Ister oli edesauttanut aiempaa kidnappaustapausta. Kaartipomo lensi pellolle, lauma sai muutenkin tarpeekseen koiranverisistä ja julistautui puhtaaksi susilaumaksi, minkä yhteydessä Zephyr otti hoitaakseen vapautuneen paikan vartiokaartin johdossa.

Suku:
Vanhemmat: Nimet eivät tiedossa (harmaasusia)
Veli: Rain

Puoliso: Azallac (Tucci)
Tyttäret: Serafi (hitodama), Fleshey (Wolf)
Pojat: Keefe (Maya), Zenith (LENO, nyk. narri), Rayen (Mitsu)

Luonne ja käyttäytyminen:
Yleisvaikutelmaltaan Zephyr on rento, elämäniloinen ja sosiaalinen hukka. Hän viihtyy seurassa kuin seurassa ja on varsin mukautuvainen kaikenlaisiin tilanteisiin. Uros on puhelias ja osaa käytellä sanojaan ihan fiksusti niin halutessaan, joten erityisesti naaraille hän saattaa suoltaa koreita kohteliaisuuksia varsin tiheäänkin tahtiin. Muiden urosten seurassa hän sen sijaan käyttäytyy joko toverillisen välittömästi tai toisinaan hivenen ylimielisesti, sillä nöyryys ei ole niitä harmaan parhaimpia taitoja. Hän on kovin ylpeä niin omista saavutuksistaan kuin lajistaankin ja pitää periederalaiseen tapaan puolisusia lähes poikkeuksetta onnettomina äpäräpentuina, koiria ihmisten pullamössölellikkeinä. Vielä alemmat lajit, kuten ketut, hukka näkee lähinnä saaliseläimiä vastaavina otuksina, joilla tuskin on edes tarpeeksi älyä toimiakseen sivistyneessä laumayhteiskunnassa. Omista näkemyksistään huolimatta uros osaa yniin halutessaan pitää suunsa kiinni ja nauttia kulloinkin käsillä olevasta seurasta parhaaksi katsomallaan tavalla. Pidempi ystävystyminenkään ei ole mahdotonta, mutta tuskin kovin luotettavaa sellaista Zephyristä monikaan susien uljaaseen lajiin kuulumaton koskaan saa.

Vaikka on ovelalla taktikoinnilla ja sattumien hyväksikäyttämisellä kohonnut varsin korkeaan asemaan Ederassa ja ylläpitänyt aikanaan omaa laumaansakin, ei Zephyristä löydy kovin monia tyypillisesti johtamisessa tarvittavia ominaisuuksia. Uros ei ota vastuuta kovin vakavasti, mikä kuvastuukin hyvin hänen hälläväliä-elämänasenteestaan. Hän myös lipsuu silloin tällöin sääntöjen tai muiden elämää kurjasti rajoittavien asiden, kuten uskollisuuden, suhteen. Henkikultaansa uros kuitenkin arvostaa huomattavissa määrin, eikä olekaan sitä kovin helposti laittamassa likoon. Täten etäältä käytettävät heittoveitset sopivatkin hukan taistelutyyliin oikein hyvin; jos vihollinen käy hyökkäyksen epäonnistuessa kimppuun, on otteluparin välillä matkaa vielä mukavasti taktisen perääntymisen varalle. Turhasta tappelusta Zephyr ei muutenkaan välitä, vaikka hän onkin vuosien saatossa tullut treenanneeksi taitonsa sillä alalla vähintään keskiverrolle tasolle. Kahakassa hän hyödyntää erikoisten aseidensa lisäksi ketteryyttään ja oveluuttaan sen sijaan, että kävisi holtittomasti kiinni etenkään itseään suurempiin vastuksiin.

Zephyr on oikein etevä tulkitsemaan toisten eläväisten käyttäytymistä ja pyrkii taitonsa itsekin tiedostaen usein sovittamaan oman käytöksensä tilanteeseen mielestään sopivimmaksi. Vastaavasti hän osaa peitellä omat tunteensa lähes täydellisesti huolettomuuden maskin alle ja antaa siten itsestään helposti haluamansalaisen kuva. Syvällisempiä mietteitä tai tuntemusten pohdintaa hukka ei tosin harrasta edes yksinään, vaan pitää moista touhua naisten hempeilynä. Pinnan alla piilevistä tunteistaan uros ei siten puhu oikein edes pakottamalla, vaan jos jotakin on pakko ilmaista, kertoo eläin asiansa tekojen muodossa. Muutenkin uros on varsin fyysinen otus, joka ei sisäisestä kauneudesta ymmärrä hönkäsen pöläystä. Zephyr uskoo myös vakaasti oman ulkomuotonsa viehättävyyteen ja käyttääkin siten ulkonäköään ja etenkin charmikasta käyttäytymistään häikäilemättä hyväkseen. Eihän keski-iän saavuttanut ja keskikokoon juuri ja juuri yltävä hukka kenties kaikkien silmää miellytä, mutta jos joku tämän menee ääneen mainitsemaan, saattaa hukka iskeä sanan säilällä varsin kiperästikin takaisin. Varsinkin jos uroksen ei-niin-suureta säkäkorkeutta ryhtyy nälvimään, saa kyllä jatkossa katsoa minkä puun takaa lentää heittoveitsi selkään.

Ulkomuoto:
Paras Zephyrin rakennetta kuvaava sana on sopusuhtaisuus. Uros ei ole varsinaisesti laiha eikä lihava tai edes lihaksikas, vaan hoikka ja jäntevä. Hukan säkäkorkeus liikkuu lajinsa urosten alarajoilla, mutta muuhun ruumiiseensa verrattuna hivenen pitkiltä vaikuttavat koipensa estävät häntä kuitenkaan näyttämästä varsinaisesti huomiotaherättävän pienikokoiselta. Turkki on susille ominaisesti melko karkeaa, mutta Zephyrin tapauksessa ei merkittävän tuuheaa tai paksua. Poikkeuksen tähän muodostaa kuitenkin uroksen päälaelta usein silmille valuva muhkea otsaharjas. Oikeassa etujalassa Zephyrillä on yksi arpi, vasemman takajalan reidessä sen sijaan kaksi. Etujalan nirhama on muistutus hukan ja Ister-nimisen puolisuden välisestä tappelusta, siinä missä takakoiven vastaavat taas ovat peräisin Rainin kynsistä. Etujaloissaan olento kantaa lisäksi kahta heittoveistä. Metalliset veitset ovat kevyet ja pysyttelevät paikoillaan jalkoihin sidottavien kangasnauhojen ansiosta. Vasemmassa silmäkulmassaan on uroksella vaaleanharmaa, hopeinen lävistyskoru.

Zephyrin päävärinä toimii varsin tumma harmaa, joka on lämpösävyltään aavistuksen kylmähkö. Uroksen jokainen tassu sekä korvien huiput ovat mustat, kun taas kaula, vatsa ja hännänalus ovat valkoiset. Väriläiskänä turkissa toimii tummansininen sävy, jota löytyy maskimaisena kuviona kasvoilta, hiukan kaulalta sekä korvien sisäosista. Silmät ovat kauniin tummanvihreät, kirsu pikimusta ja kynnet harmaat. Heittoveitset ovat mattapintaista harmaata metallia ja niissä kiinni olevat kangasnauhat violettiin vivahtavaa tummaa sinistä. Nauhojen väri kertoo suden kuuluvan laumansa Ederan vartiokaartin riveihin.

>> Profiilikuva

Pelaaja: hitodama
Pelipaikka: Andriaana

Hyväksytetty pelattavaksi: 1.12.2007
Hahmohistoria: Syitä Zephyrin luomiseen oli minulla kaksin kappalein: tahdoin pelattavakseni susihahmon ja toisekseen tahdoin pelattavaksi nimen omaan eräässä improsarjakuvassa majailevan hahmoni Rainin. Olin kuitenkin päättänyt jo aikapäiviä sitten, että en sijoita samoja hahmoja koskaan kuin yhteen projektiin. Mieleeni tuli kuitenkin Rainin menneisyydessä mainittu velipoika, josta lähdin sitten tätä ideaa työstämään. Hahmon Zephyr-nimi oli eräänlainen ahaa-elämys, kun keksin sen aivan yllättäen kesken koulutunnin. Ulkonäön hukalle otin melkein suoraan eräältä vanhalta hahmoluonnokseltani, vain joitakin asioita hienosäätäen. Heittoveitset taas eivät olleet aluksi kuvioissa mukana, vaan niiden tilalla oli kaulalla killuva, kettinkinen heittoase. Hyvin samantyylinen kuitenkin ehti ilmestyä lähes samaan aikaan eräälle toiselle hahmolle Andriaanalla, joten tahdoin vaihtaa aseistuksen johonkin omaperäisempään. Hahmotietojen kirjoittaminen sujui varsin tuskattomasti, eikä mikään kohta tuottanut suurempia ongelmia.
Oma mielipide: Pidän tämän hahmon kohdalla erityisesti siitä, kuinka se on kasvanut asemansa mukana pelien myötä. Aluksi hukka kun oli täysin vailla halua sitoutua mihinkään tai kehenkään, mutta päädyttyään monen kiemuran kautta Ederan johtajasuvun jäseneksi alkoi uroksesta hiljalleen kuoriutua esiin vastuullisempiakin puolia. Siitä huolimatta hukan alkuperäinen huolettomuus ja veijarimaisuus eivät ole täysin kadonneet, vaan ne putkahtelevat kyllä aina tilanteen niin salliessa esiin.

Sekalaisia faktoja

• Rain, ja siten myös Zephyr, ovat saaneet alkunsa jo kesällä 2006. (Rainin esittely löytyy Extrat-osiosta Muita hahmoja -otsikon takaa.)
• Alkuperäisessä tekstissä tuolta ajalta Zephyrin nimi oli Sera ja hän oli luonteeltaan paljon nykyistä ilkeämpi. En koskaan pitänyt Sera-nimestä, mutten ajatellut sillä olevan mitään väliä, sillä kyseessähän oli vain Rainin velipoika kaukaa menneisyydestä.
• Zephyr on mielestäni yksi englannin kielen kauneimpia sanoja.
• Vaikkei sitä myönnäkään, pelkää Zephyr ukkosta suuresti.
• Zephyr saapui Andriaanalle noin parivuotiaana.

Sitaatteja

"Kiitos vain kovasti kehuistasi. Ruskeakin, punaisesta nyt puhumattakaan, on oikein sievä väri. Sopii erinomaisesti näteille tytöille."
"Massalla ei kiihdytetä, ystävä hyvä."
"Ohhoh ohhoh. En arvannutkaan kartanon olevan ihan niin laho, että siinä olisi sinun mentäviä reikiä."
"Turha kuvitella, että teitä saastoja päästettäisiin tämän lähemmäksi kartanoa. Juokse takaisin homeiseen latoosi, djalalaispaska!"

Tavatut:
Karmiini (Tucci) - positiivinen tuttavuus
Azallac (Tucci) - rakastettu puoliso, entinen oppilas
Roi (Sheena) - kunnioittaa puolisonsa isänä
Ister (Lara) - halveksuu ja välttelee
Rozie (Kuutamo) - ei tiedä miten suhtautua
Divian (Kuutamo) - neutraali tuttavuus
Shala (Kuutamo) - neutraali tuttavuus
Irian (Pipsu) - negatiivinen tuttavuus
Synti (Gigsi) - neutraali tuttavuus
Graphite (Zizuka) - neutraali tuttavuus
Pinera (Kuutamo) - positiivinen tuttavuus
Dendera (Tahmis) - halveksuu
Jeremy (Yoshi) - hyvä ystävä
Cayden (Ish) - ystävä
Grace (Sheena) - arvostaa puolisonsa äitinä
Dew (Sheena) - arvostaa klaanin vanhimpana
Ace (Sheena) - neutraali tuttavuus
Deana (Mezzi) - positiivinen tuttavuus
Ocean (Summer) - neutraali tuttavuus
Raquel (Tsuki) - neutraali tuttavuus
Halinarka (Tahmis) - välinpitämätön suhtautuminen
Serafi (hitodama) - rakastaa hyvin paljon [tytär]
Keefe (Maya) - rakastaa hyvin paljon [poika]
Zenith (LENO, nyk. narri) - rakastaa hyvin paljon [poika]
Rayen (Mitsu) - rakastaa hyvin paljon [poika]
Fleshey (Wolf) - rakastaa hyvin paljon [tytär]
Reiketsukan Heishi (Tintti) - kummeksuu
Mikaru (Wolf) - positiivinen tuttavuus
Trezésira Diora (hitodama) - neutraali tuttavuus
Lack (Lara) - negatiivinen tuttavuus
Niytra Skafrakszel (narri) - negatiivinen tuttavuus
Yelenha Verimerkki (Tucci) - erittäin negatiivinen tuttavuus
Serenha Käärmeensilmä (Sykomori) - erittäin negatiivinen tuttavuus
Othello (hitodama) - negatiivinen tuttavuus
Flenje (Tucci) - negatiivinen tuttavuus
Ileya Kermaharja (Tucci) - sekavia tunteita
Chazz M (Maikken) - positiivinen tuttavuus
Ciar (Tintti) - positiivinen tuttavuus
Senjiro (Kaamoksensusi, nyk. Sparrow) - neutraali tuttavuus
Heinrich (Saalistaja) - neutraali tuttavuus
Lucas (KAPA) - positiivinen tuttavuus
Huchtat Peuskons (Tahmis) - neutraali tuttavuus
Karma (narri) - positiivinen tuttavuus
Bergi (Neftichan) - neutraali tuttavuus
Ikaros (hitodama) - neutraali tuttavuus
Iren (Ish) - neutraali tuttavuus
Anatre (Lara) - neutraali tuttavuus
Takim (Tintti) - halveksuu
Rénfais (Zizuka) - vihaa ja halveksuu
Irku (Raura) - halveksuu
Kiymetli Yöntytär (Kirsikkasilmä) - halveksuu
Giselle (Summer) - ihastuksenpoikasta
Viviaine Unisieppari (Sparrow) - positiivinen tuttavuus
Law (Kirsikkasilmä) - hyvin positiivinen tuttavuus
Arkansus (Mayelia) - positiivinen tuttavuus
Fala (Sassa) - positiivinen tuttavuus
Shichiyou (Santzu) - neutraali tuttavuus

Pelit:
Tanssikaamme kanssa tuulen, Carmiksen ruohoniitty, 6.12.2007 - 11.1.2008
Me viattomat, Ederan kartanon piha, 11.1. - 24.1.2008
Jos ois mitä jois, joisin sen pois, Ederan kartano, 25.1. - 22.2.2008
Sadepäivän yksinäinen, kylä, 23.2. - 3.4.2008
Kartanon asukit [YP], Ederan kartano, 8.3. -; 9.3.2008
Palannut, Djalan lato (K-18 -osio), 4.4. - 30.6.2008
Länsituulen kutsu, kylä, 30.6. - 21.10.2008
Hyppää pois, hyppää pois, Ederan nurmikenttä, 28.10. - 3.12.2008
Loppukokeen aika, Ederan metsä (K-18 -osio), 3.12.2008 - 25.3.2009
Luonnonkauneus, Carmiksen ruohoniitty, 24.4. - 17.5.2009
Ei saalista ilman saalistusta, Befalasin havumetsä, 17.5. - 26.6.2009
Sateella kala syö parhaiten, Befalasin puro, 26.6. - 1.9.2009
Vuodeosasto 1A, Ederan kartano, 17.6. - 9.10.2009
Kartano, Edera YP, Ederan kartano, 27.6. - 28.6.2009
Ongelmia paratiisissa, Ederan nurmikenttä, 13.9. - 24.10.2009
Pakeneminen on pelkurin vaihtoehto, Djalan hiekkaranta, 18.10.2009 - 14.1.2010
Aseenkantolupa viidelle, Ederan kartano, 7.11.2009 - 1.1.2010
Ensituntuma [A&Z pentupeli II], Ederan kartanon piha, 2.1. - 25.3.2010
Kuin kaksi marjaa, tai sitten ei, Ederan kartano, 15.3. - 14.8.2010
Huominen on aina tulevaisuutta, Ederan kartano, 25.3. - 2.8.2010
Hoitoa sotaveteraaneille, Ederan kartano, 21.12. - 26.12.2010
Tuliaisia Djalasta, Ederan kartano, 6.5. - 17.7.2010
Terveisiä Ederalle, Djalan lato, 28.7. - 16.9.2010
Häiriköntekijä heinikössä // hitodama!, Djalan nurmikenttä, 19.9. - 10.10.2010
Iskeekö salama kahdesti samaan paikkaan?, Ederan kartano, 3.10. - 15.12.2010
Vihaa ja katkeruutta, Ederan kylä, 29.12.2010 - 4.3.2011
Työn orjat sorron yöstä nouskaa, Ederan kylä, 10.1. - 9.3.2011
Ura vai rakkaus?, Ederan kartano, 9.3. - 27.6.2011
Tietovuoto, Djalan lehtimetsä, 28.9. - 28.10.2011
Nyt veljet kostonsäilät temmatkaa, Ederan kylä, 23.10.2011
Nyt ryskyin murtuu pakkovalta, Ederan kartano, 31.10. - 27.11.2011
Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme, Ederan kartano, 5.2.2011 - 3.4.2012
Rakkautta vastaantulijoille, Ederan kylä, 23.5. - 3.9.2012
Perheillallinen, Ederan kartano, 8.9. - 10.12.2012
Rajakiista päivässä pitää vapaa-ajan loitolla, Ederan metsä, 14.10. - 19.12.2012
Miesten kesken, Ederan kylä, 2.12.2012 - 6.1.2013
Niin se vain on, Ederan kylä, 27.3.2013 - 14.4.2014

Tapahtumat:

• Saavuttuaan Andriaanalle eleli Zephyr muutaman päivän vailla seuraa. Tilannetta korjaamaan saatiin kuitenkin sievä Karmiini-neito, jolle pääsi susi pienen juttutuokion jälkeen esittelemään saalistustaitojaan. Aterioidessa keskustelu oli käydä melkeinpä syvälliseksi, kunnes nuori Karmiini alkoi saada hajua Zephyrin todellisista aikeista hänen suhteensa ja lähti hämillään paikalta.
• Saarta pari viikkoa tutkiskeltuaan kulki Zephyrin tie Ederan mailla sijaitsevalle kartanolle, jossa tuo kohtasi perheensä luota murjottamaan karanneen Azallac-pennun. Hetkisen ehti kaksikko jutustella, ennen kuin paikalle saapui jälkeläistään etsivä Roi, Ederan alfa. Tämän kautta Zephyr pääsikin liittymään Ederaan ja sai kuulla muutenkin kaikenlaista perustietoa uudesta asuinpaikastaan Andriaanasta.
• Aika kului nopeasti harmaaturkin totutellessa laumaelämään ja tutkiessa Ederan alueita. Eräänä yönä Zephyrin hiippaillessa laumansa kartanolle sai tuo seuraa Ister-nimisestä puolisudesta, jonka kanssa päätyi uros maistelemaan viinikellarin antimia. Alkuun kaikki meni hyvin ja keskustelussa selvisi jopa, että Ister oli Karmiinin isä. Viinin kuitenkin alkaessa vaikuttaa alkoivat solvaukset lennellä puolin ja toisin, kunnes kaksikko päätyi säntäämään ulos kartanosta tappelumeiningit mielessään. Kummankin teräaseet, Isterin keihäs ja Zephyrin heittoveitsi, pääsivät vuodattamaan verta, ennen kuin puukkohippa päättyi lihavan Isterin sydämen pettäessä. Vaikka humalassa olikin, tajusi Zep, että häntähän tässä ensimmäiseksi puolisuden murhaamisesta syytettäisiin. Jottei joutuisi laumastaan karkotetuksi joutuikin harmaaturkki siis elvyttämään vihollisensa. Kaikeksi onneksi Ister tokeni ja kaksikko hipsi eri teille luvattuaan, ettei yön tapahtumista kerrottaisi koskaan kenellekään.
• Vahingoituttuaan taistelussa Isterin kanssa etsiytyi Zephyr kylään toipumaan haavoistaan. Pian samaiseen hökkeliin uroksen kanssa eksyi myös Rozie, joka oli saapunut kylään pitämään sadetta. Mukavien väärinkäsitysten vuoksi erehtyi harmaaturkki pitämään siroa albiinoa naaraana. Varsinaisen shokin saikin Zephyr kokea, kun asian todellinen laita lopulta selvisi. Ei Rozie kuitenkaan asiasta pahastunut vaan tarjosipa jopa ateriaakin puolikuntoiselle harmaaturkille. Ruoan otti Zep vastaan hivenen pitkin hampain edelleen varsin hämmentyneenä tapahtuneesta, mutta kuitenkin kiitollisena toisen tarjoamasta avusta. Lopulta Rozie poistui paikalta ja päästi siten Zephyrin ulos kiusallisesta tilanteesta.
• Koska Zephyr oli alkanut pikku hiljaa viettää enemmänkin aikaansa Ederan mailla, sattui tuo osumaan paikalle kartanossa pidettyyn lauman kokoukseenkin. Paikalla oli niin uusia naamoja kuin vanhoja tuttujakin, niitäkin hyviä ja huonoja. Isterille ei hukka montaa ajatusta suonut, vaan hiippaili varsin nopeasti viimeksi pikkupentuna tapaamansa Azallacin vierelle. Tuosta oli kasvanut varsin nätti neitokainen, eikä uros voinut olla hiukan toista "sillä silmällä" vilkuilematta. Jahka kokous oli päättynyt ja tieto upseerin vaihtumisesta kuultu, huomauttikin Azzan sisko Irian asiasta sudelle varsin kärkkäästi. Moinen tosin vain huvitti Zephyriä, ehkä jopa hiukan yllytti urosta. Niinpä tuo paikalta poistuessaan heittikin epäsuoran lupauksen Azallacille, jonka mukaan kaksikko tulisi vielä tapaamaan uudemmankin kerran.
• Ainainen Ederan mailla notkuminen alkoi pikku hiljaa kyllästyttää Zephyriä, joka päättikin lopulta lähteä tutkimaan saaren muita osia. Matkallaan tuo tapasi Pinera-nimisen puolikuulaisnartun Djalan ladossa. Ilta kehkeytyi mukavalla tavalla varsin kiihkeäksi kaksikon välillä. Miellyttävän tapaamisen ja lyhyiden hyvästien jälkeen pujahti Zephyr hyvillä mielin takaisin Djalan lehtipuiden sekaan.
• Yhäkään ei Zephyriä tosin huvittanut palata laumansa alueille, vaan tutkimusretki jatkui kylään, jossa uros oli tosin jo kerran aikaisemmin käynytkin. Tällä kertaa sai susi seurakseen Azallacin, mistä uros toki kovasti ilahtui. Kaksikko päätti yksissä tuumin tutkia erään kylän hieman paremmin säilyneistä taloista, josta päätyivät myös Azzalle aseistusta etsimään. Uroksen mallia noudattaen valitsi naaras itselleen eräänlaiset heittoveitset, joiden käyttöä lupasi Zephyr ilomielin toiselle opettaa. Niinpä viettikin kaksikko tästä lähin varsin paljon aikaa yhdessä, Azallacin treenatessa taitojaan Zephyrin valvovan silmän alla.
• Taisteluharjoitukset jatkuivat Zephyrin ja Azallacin käydessä pikku hiljaa varsin läheisiksi toisilleen. Erään kerran oli Azallac kuitenkin lähtenyt tervehtimään perhettään kartanolle, Zephyrin suunnatessa siten yksin Ederan nurmikentälle metsästämään. Nopeasti uros saikin nuoren jäniksen saaliikseen, mutta myös kimppuunsa jänön kanssa ystävystyneen naaraan, Denderan. Tappeluhan siitä syntyi, joskin urokselle täysin tuntemattomista syistä; mykkä naaras kun ei osannut kertoa halusta ystäväänsä auttaa. Heittoveitsiensä avulla Zephyr kokemattoman nuorukaisen lopulta ajoi julmasti pakosalle ja sai pitää saaliinsa.
• Treenit Azallacin kanssa etenivät lopulta siihen pisteeseen, että Zephyr päätti pitää oppilaalleen kunnon loppukokeen. Nuori naaras onnistuikin saalistamaan veistensä avulla komean haukan, mikä sai uroksen vakuuttumaan toisen taidoista. Hukka julisti nuorempansa täysinoppineeksi heittoveisten käyttäjäksi, ja tästä aiheutuneen riemullisen tunnelman saattelemana kävi kaksikon suhde huomattavasti vakavammaksi, kuin mitä oppilaalta ja opettajalta olisi voinut odottaa. Ikäerosta huolimatta kaksikko tuli toistensa kanssa toimeen niin hyvin, että kiihkeiden hetkien jälkeen lupautui pitämään tästä lähin toisiaan kumppaneina.
• Onnellisena uudesta parisuhteestaan loikkelehti Zephyr pitkin Andriaanan saarta, kunnes kohtasi Carmiksen alueilla nuoren Jeremyn. Susiurokset tulivat melko hyvin juttuun ja puhelivat niitä näitä muun muassa ulkomaailmasta sekä aseista, eritoten sinimaskisen heittoveisten herättäessä kiinnostusta nuoremmassa hukassa. Pian kaksikko päättikin lähteä teriä testaamaan saalistuksen merkeissä.
• Metsästysretkikunta suuntasi kohti Befalasin metsiä, toiveenaan löytää jostakin heittoveitsin kaadettavaa riistaa. Etsintöjen päätteeksi kaksikko löysikin komean metsäkanalinnun, jota sitten lähdettiin väijymään. Mokoma lintu oli jo pariin otteeseen päästä karkuun, mutta susiurosten hyvällä yhteistyöllä saalis saatiin kuin saatiinkin lopulta kaadettua. Maukkaan aterian jälkeen olikin sitten Jeremyn vuoro esitellä erikoisosaamistaan, ja niinpä hukat suuntasivat purolle kalastamaan.
• Matkan aikana oli taivas puhjennut kunnon rankkasateeseen, ja likomärkinä kaksikko saapui lopulta purolle. Jeremy pääsi näyttämään taitonsa kalastuksen saralla, ja saapuipa Zephyrkin epäonnistumisten kautta voittoon ja nappasi lopulta yhden kalan itselleen. Kylläinen kaksikko rupatteli hetken miehiseen sävyyn muun muassa taisteluarvistaan, mutta ukkosen lopulta alkaessa jyrähdellä taivaalla päätti Zephyr suunnata viimein kohti Ederan suojaisaa kartanoa, luvaten tosin tavata Jeremyn vielä joskus uudestaankin.
• Saalistusmatkan jälkeen suuntasi Zephyr takaisin kotikonnuille vain kuullakseen, että Azallacille oli tapahtunut jokin onnettomuus ja että tämä oli lepäämässä kartanon suojissa. Huoli sydäntä puristaen uros säntäsi sisään tuohon tuttuun rakennukseen ja löysi pian takajalkansa teloneen kumppaninsa Cayden-nimisen ederalaisen seurasta. Kolmikko vietti hetken aikaa yhdessä, mutta varsin pian tajusi herrasmiesmäinen Cayden jättää Zephyrin ja Azzan toistensa suloiseen seuraan.
• Päivät kuluivat ja Zephyrin majaillessa toipuvan Azallacin seurana kartanolla kävi väistämättäkin heidän suhteensa ilmi. Azallacin kuuluessa Ederan arvostettuun johtajasukuun oli moinen epävirallinen touhu hieman kiusallista, joten Andriaanalla riehuneen myrskyn lopulta asettuessa pidettiin vanhalla kartanolla komeat juhlat, joissa Zephyr liitettiin Susiklaanin sukuun ja pari lupautui virallisesti toistensa puolisoiksi.
• Parisen viikkoa vietti Zephyr oikein leppoisaa elämää niin tuoreen puolisonsa seurassa kuin silloin tällöin Ederan vartiokaartilaisillekin apuaan rajojen partioimisessa tarjoten. Eräänä iltana oli hukka kuitenkin lähtenyt yksin metsästämään, vaan yksinäisyyden rikkoi uroksen yllätykseksi paikalle hänen perässään saapunut Azallac, jolla oli kerrottavanaan uutisia. Piti pariskunta itse siitä tai ei, oli Azallac todennut olevansa raskaana. Zephyr järkyttyi tiedosta melkoisesti ja lähtikin pakeneminen mielessään puimaan ajatuksiaan jonnekin muualle, pois Ederan mailta.
• Zephyr päätyi märehtimään asioitaan Djalan hiekkarannalle, jossa kohtasi pirteän aavikkokettu Halinarkan. Vaikka susi kuinka näytti toiselle murjottavaa naamaa ja manaili omaa tilannettaan jaksoi kettu pysyä kannustavaisella ja positiivisella mielellä, minkä ansiosta Zephyr itsekin alkoi hiljalleen nähdä oman käytöksensä typeryyden. Vaikkei Narkalle kiitoksia suonutkaan, palasi hukka pitkälti tämän ansiosta takaisin Azallacin luo ja lupasi kasvattaa pennut hänen kanssaan siten, kuten vain parhaiten osaisi.
• Aika kului pentujen synnyttyä vauhdilla, ja vaikkei Zephyr mikään malli-isä ollutkaan, rakasti hän jokaista jälkeläistään suuresti. Pentujen ollessa noin puolivuotiaita olivat he päässeet jopa koulutuksessakin jo siihen vaiheeseen, että Zephyr kasasi yhteen kartanon huoneista ison kasan erilaisia aseita, joista nuorukaiset saivat valita kukin haluamansa. Zephyrin esiteltyä aseita pennuilleen olikin aika rahdata uutukaiset löydökset ulos, jossa niitä pääsisi paremmin kokeilemaan käytännössä.
• Zephyrin johdatettua katraansa kartanon etupihalle oli aika testata pentujen valitsemien aseiden toimivuutta. Zephyr kierteli alkujohdatuksen jälkeen itsekseen harjoittelemaan hajaantuneen pentueensa keskellä ja tuli hyvillään siihen tulokseen, että kyllä katraasta vielä kunnon heittoveitsiarmeija aikanaan kehkeytyisi.
• Pentujen kasvaessa alkoivat vanhemmatkin saada taas hieman omaa aikaa itselleen. Erään tällaisen lepotauon sattuessa kohdalle kävivät Zephyrin askeleet kartanon parvekkeelle, jossa hän jutusteli aiemmin ohimennen tapaamansa Caydenin kanssa niitä näitä pennuista kuin muustakin elämästä. Juttutuokio sujui vallan mainiosti, kunnes kaksikon oli aika erota ja Zephyrin palata suorittamaan perheellisen isän velvollisuuksia.
• Jahka Zephyrin ja Azallacin pentue oli ehättänyt kunnioitettavaan vuoden ikään, päättivät vanhemmat järjestää jälkeläisilleen kunnon juhlat. Paikalle saapui muutamia vieraampiakin ederalaisia kuulemaan, kuinka vanhemmat julistivat nuorukaiset itsenäisiksi susiksi, sekä tietysti ottamaan osaa loppuillan juominkeihin. Myös Zephyr sai viimein rentoutua viinipullollisen ääressä, kunnes kahdenkeskisen keskustelun jälkeen päättivät Azallac ja Zep jättää muut jatkamaan juhlia keskenään ja siirtyä itse kartanon yksityisempiin osiin kahdenkeskisen hauskanpidon merkeissä.
• Vain päivää paria myöhemmin oli aika palata arkeen ja ryhtyä taas vartioimaan Ederan maita tavalliseen tapaan. Eräs vartiokaartilainen kuitenkin pääsi loukkaamaan itsensä, jolloin Zephyrin tehtäväksi jäi etsiä Ister tämän tilalle vahtivuoroon kanssaan. Hetken etsiskelyn jälkeen harmaaturkki löysi rujon puolikasvon kellarista pelehimästä laumattoman naaraan kanssa, mistä Zephyr sai oivan syyn naljailla toiselle sillä uhalla, että mikäli toinen ei kestäisi hänen sanailuaan, voisi uros aina mennä kertomaan johdolle tämän puuhista. Tämä ei toki ainakaan hyvää tehnyt kaksikon ennestään nihkeille väleille, vaikka hauskoja hetkiä Zephyrille tuottikin.
• Varsin pian Zephyrin ja Azallacin pentujen lähdettyä maailmalle kantautui kartanolle ikäviä uutisia Djalan suunnalta: djalalaiset olivat kaapanneet Irianin ja Caydenin pennut, joiden palauttamisen vastineeksi he vaativat Ederan nurmikenttää itselleen. Zephyr vei viestin tapahtuneesta Irianille, joka komensi Zephyrin sittemmin lähtemään hänen ja Caydenin mukana Djalan maille asioita selvittämään.
• Susijoukkio saapui nopeasti ladolle, jossa olikin jo koko joukko kaappausoperaatioon syyllistyneitä djalalaisia heitä odottamassa. Irianin ja Djalan johtajien Yelenhan ja Serenhan neuvoteltua asiasta ei ederalaisille jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin luopua armaasta niitystään, mistä vastineena he tosin saivat pennut takaisin huomaansa ja saattoivat lähteä kotilaumansa alueille kertomaan tapahtuneesta.
• Kaappausoperaatio saattoi alulle monia uudistuksia Ederassa. Johtajaksi nostettu Irian nimitti Azallacin upseeriksi ja vartiokaartin johtajaksi, jolloin myös Zephyr liittyi virallisesti kaartin riveihin. Erään uuteen asemaansa liittyvän partiotehtävän aikoihin kulkeutui Zephyr aivan menetetyn niityn laitamille, jossa hän kohtasi ensin djalalaiseksi luulemansa Chazz M:n. Lyhyen kinastelun päätteeksi vieras paljastui kuitenkin laumattomaksi, joka oli jopa halukas liittymään Ederaan. Zephyr ei ollut aivan varma toisen soveltuvuudesta, sillä tämä ei ollut lajiltaan puhdas susi, mutta ukkoskuuron yllättäessä kaksikon heitti hukka nopeasti piut paut moiselle aikailulle ja lähti johdattamaan Chazzia kartanolle, jotta hän itse pääsisi myös rakennuksen suojaan turvaan.
• Zephyr ja Chazz M saapuivat varsin nopeasti kartanolle, jossa Zephyr esitteli tulokkaalle paikkoja ja kertoili juttuja muun muassa omasta perheestään. Kaksikon aika sujui kovin leppoisasti, mutta ukkonen sen kun jatkoi voimistumistaan, mikä sai sinimaskisen hukan varsin hermostuneeksi. Lopulta hän lähtikin näin ollen toisen luota nukkumaan Azallacin turvalliseen seuraan.
• Irian ehti toimia johtajana vain parisen viikkoa, ennen kuin sairastui hyvin vakavasti ja luovutti asemansa Azallacille. Zephyr oli toki erittäin ylpeä puolisonsa huimasta noususta lauman hierarkiassa, mutta samalla se teki parin elämästä myös entistä hankalampaa: heidä yhteinen aikansa kävi hyvin vähiin ja Azza joutui jättämään paikkansa vartiokaartin johdossa Isterille, jonka kanssa Zephyr ei tullut lainkaan toimeen. Ister pompottelikin Zephyriä miten mieli ja määräsi tämän erään kerran vahtimaan Ederan uusinta aluevaltausta, kylää, jossa uros tapasi Irianin pennun Ciarin. Huonotuulinen Zephyr laukoi tälle päin naamaa joitakin ikäviä totuuksia, joita nuorukaisen oli vaikea noin vain niellä, mutta jotka yhtä kaikki pitivät kuitenkin paikkansa. Hetken vanhempansa jurnutusta kuunneltuaan lähti nuorukainen kuitenkin paikalta ja jätti kiukkuisen Zepin jatkamaan yksin vartiokierrostaan.
• Tyytymättömyys laiskaa ja puolueellista kaartinjohtajatulokasta kohtaan kasvoi, kunnes vartiokaarti päätti lopulta pitää kylässa salaisen kokouksen ja neuvotella siitä, olisiko heillä mitään mahdollisuuksia suistaa Isteriä pois paikaltaan. Zephyr oli toki myös mukana ja mustamaalaikin suurella tarmolla kovasti inhoamaansa puolisutta minkä vain kerkesi. Lopulta päädyttiinkin lähettämään yksi kaartilaisista, nuori Lucas, hoitamaan vakoojan tehtäviä Djalan maille siltä varalta, että Zephyrin mainitsemissa huhuissa Isterin vehkeilyistä djalalaisten kanssa olisi jotakin perää.
• Aika kului ja raskaat työvuorot toisensa perään alkoivat rasittaa Zephyriä niin, että kun hän kerran viimein sattui samana iltana Azallacin kanssa kartanolle, ei uros jaksanut innostua edes puolisonsa seurasta turhan paljoa. Harvinaisen laatuajan vaalimisen sijaan hän vain jatkoi marmattamista omasta kurjasta asemastaan, mikä lietsoi lopulta kaksikon keskustelun suoranaiseksi riidaksi. Lopulta tilanne kärjistyi siihen, että Zephyr jäi yksin murjottaen nukkumaan suureen makuuhuoneeseen Azzan lähtiessä äkämystyneenä pois paikalta.
• Eräs vartiovuoro kuljetti rajalla nuokkuvan Zephyrin eteen Ileya Kermaharjan, jonka uros oli aikaisemmin nähnyt lyhyesti Djalan ja Ederan välisen kidnappausdraaman tuoksinassa. Ensin kaartilainen oli aikeissa ajaa vieraslaumalaisen sinne missä pippuri kasvaa, mutta keskustelun edetessä kävi ilmi, että Ileyalla oli jonkilaista tietoa kaartinjohtajana toimivan Isterin päivänvaloa kestämättömistä puuhista. Lopulta naaras paljastikin puolikasvoisen koirasuden vehtaavan Djalan alfan Yelenhan kanssa, mistä Zephyr riemastui suuresti: kohu-uutisen avulla hän voisi yrittää hankkia potkut raivostuttavalle pomolleen. Kiihtyneessä tilassa hukka meni heittämään piut paut kuralla olevalle liitolleen Azallacin kanssa ja lupasi palkita tietonsa jakaneen Ileyan fyysisen nautinnon keinoin.
• Vartiokaarti päätti jälleen kokoontua kasatakseen yhteen jäsentensä keräämät tiedot johtajaansa Isteriin liittyen. Zephyr paljasti omat uutisensa, jättäen toki lähteensä ja tämän kanssa harrastamansa intiimiydet kertomatta, ja vakoilijaksi lähetetyllä Lucaksella oli myös omat huhunsa kerrottavanaan. Viimein kaarti päätti saaneensa tarpeeksi näyttöä Isterin epäluotettavuudesta ja voivansa seuraavana aamuna mennä esittämään tiedot myös Ederan johtajistolle.
• Aamun koittaessa ja edetessä päiväksi saatiin kolmen kaartilaisen, Zephyrin, Karman ja Lucaksen vaatima kokous järjestetyksi ja sorretut vartijat pääsivät viimein tuomaan tietonsa julki. Uutisen laumapetturiksi paljastuneesta Isteristä saivat aikaan melkoisen kuohahduksen johtajistossa ja koirasusi tiputettiinkin suorin tein virastaan. Johtoporukka jäi vielä miettimään mahdollisten lisärangaistusten tarvetta, kun työhönsä tyytyväiset vartiokaartilaiset saivat poistua paikalta ja suunnata ansaitulle levolle.
• Vaikka asiat Zephyrin osalta alkoivatkin nyt sujua paremmin kuin aikoihin, kuohui Ederassa yhä. Myös sinimaskinen hukka oli vartiokaartilaisen ominaisuudessa todistamassa kokousta, jossa joukko susien pompotteluun kyllästyneitä koiria ja koirasusia yltyi vaatimaan itselleen parempia oloja laumassa sekä yhdelle heistä paikkaa kaartin johdossa. Sudet tietysti hylkäsivät moiset hupsut ajatukset saman tien, mikä ei tosin koiranverisiä miellyttänyt ja sanallisen kahakan jälkeen kokous päättyikin siihen, että Edera päätti hankkiutua lopullisesti eroon marisevista piskeistä ja ajaa nämä ulos laumastaan. Näiden muutosten myötä Zephyr myös nousi vartiokaartin johtajan paikalle.
• Hoidellessaan kaartinjohtajan velvollisuuksia sattui Zephyr hämmästyksekseen tapaamaan naarassuden, joka näytti hämmentävästi hänen ensirakkaudeltaan Raquelilta. Neito oli todellisuudessa tämän tytär Giselle, mutta tätä tietämätön uros ei osannut hillitä vanhojen tunteiden syttymistä ja pienoisen ihastuksen syttymistä samalla, kun hän kävelytti Giselleä ja tämän carmislaistoveria Viviainea kylästä Ederan rajaa kohden. Kolmikko flirttaili hävyttömästi koko matkan, mutta viimein se rajakin tuli vastaan ja heidän tiet erosivat, eikä Zephyr lopultakaan saanut tietää Gisellen todellista henkilöllisyyttä.
• Vaikka piakkoin koittivat Ederassa jälleen hieman synkät ajat sairausepidemian muodossa, osallistui Zephyr muutamien perheenjäsentensä kanssa eräänä iltana leppoisalle aterialle useiden kunnioitettujen laumalaisten kesken. Keksustelu oli klaanilaisten tapaan jokseenkin jäykkää ja muodollista, mutta Zephyr nautti silti seurapiiritapahtumasta aina iltamyöhään saakka.
• Sairausaalto verotti myös kaartilaistebn rivejä, joten Zephyr joutui itsekin tekemään hartiavoimin työtä saadakseen pidettyä tunkeilijat loitolla. Niinpä hän olikin hyvin kiitollinen Arkansus ja Fala-nimisille ederalaisille, jotka eräässä kiperässä tilanteessa saapuivat kerran häntä avittamaan. Hieman kaksikkoa jututettuaan palkkasi hän molemmat hukat vartiokaartin jatkoksi.
• Kun vartiokaartin rivit oltiin saatu taas hieman tasapainoisemmalle mallille, pääsi Zephyr lähtemään eräänä iltana Lawin kanssa pienelle juttutuokiolle naisasioihin liittyen. Zephyr nimittäin oli havainnut Lawin olevan jokseenkin kiinnostunut Serafista, joten jotta suhde etenisi mahdollisimman sujuvasti, kiusasi vanhempi hukka toista kiusallisillakin valistuspuheilla. Loppujen lopuksi Law oli kuitenkin kiitollinen mahdollisesti tulevan appiukkonsa yksityiskohtaisista neuvoista.
• Kohtalo päätti pudottaa varsinaisen pommin, kun sairaus lopulta ulotti tahmaiset lonkeronsa myös Zephyrin puolisoon Azallaciin. Tilanne veti yleensä niin huolettoman Zephyrinkin varsin totiseksi, eikä hän jaksanut liiaksi välittää edes siitä, kuinka eräs kaartilaisensa - Shichiyou - paljasti kuuluvansa Lahkolaisten hämyisään joukkoon. Kaartinjohtajan työt jäivätkin hiljalleen yhä enemmän hunningolle.