|
|
|
|
|
Diego - urbaanin maailman eksoottinen kasvatti
Nimi: Diego (Ent. Kurupi)
Menneisyys: Aikansa Kurupi ja Arasy yhdessä kulkivatkin, vaan kaikki tila tuntui jo olevan jonkun käytössä, jonkun omistamaa. Kaksikko ei tahtonut ryhtyä tappelemaan lajitovereidensa saati ihmisten kanssa, mutta lopulta he kuitenkin päätyivät tutkimaan suurehkon kaupungin laitamia. Ihmetyksekseen he saivat huomata, että aluetta kansoittivat ihmisten lisäksi monenlaiset koiraeläimet. Kurupia tällainen urbaani elämänmuoto jopa hivenen kiehtoi, mutta Arasy muisti vielä liiankin tarkoin, miten ihmiset olivat heidän isäänsä suhtautuneet. Veljensä ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan, ja niin oli sisarustenkin lähdettävä eri teille. Sovussa he toisistaan erkanivat, vaikka huoli Kurupista jäikin kalvamaan Arasyn mieltä. Uros kuitenkin vakuutti olevansa varma päätöksestään, ja niin kävi harjasusinuorukaisen tie kohti kaupunkia. Luonnon helmassa kasvaneelle Kurupille oli kaupungissa kaikki uutta ja ihmeellistä, muiden koiraeläinten tapoja ja käyttäytymistä myöten. Aluksi oletti nuorukainen koko porukan olevan yhtä suurta laumaa, asuivathan kaikki näennäisesti kylki kyljessä toistensa kanssa kapeiden kujien kätköissä, vaan nopeasti osoittautui luulonsa vääräksi. Jo ensimmäisenä iltanaan sai uros tehdä tuttavuutta "omituisen tunkeilijan" leiman kanssa, kun hänet kerta toisensa jälkeen ajettiin pois sieltä, minne ikinä menikään. Nälkä kuitenkin sai harjasuden jatkamaan, etsimään mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa kaupungin pimeimmistä varjoista. Vaan jälleen sai uros järkyttyä tajutessaan, ettei kaupungissa ruoaksi kelpuutettu roska ollut lainkaan sitä, mihin hän oli elonsa aikana tottunut. Vaikka kuinka yritti, ei nuorukainen päässyt käsiksi kuin kurjimpiin jätesäiliöihin, joiden sisältöä ei hän yksinkertaisesti pystynyt edes kuvittelevansa syömään. Paremmat apajat olivat tarkkaan vartioituja, jos ei ihmisten niin toisten koirien toimesta, eikä oranssiturkilla ollut niille mitään asiaa. Päivä vaihtui toiseen, mutta nälkä ei ottanut laantuakseen koiraeläimen vatsassa. Epätoivon alkaessa hiipiä mieleen alkoivat myös toisten nelijalkaisten ivalliset ja vihaiset lausahdukset tuntua yhä kurjemmilta. Vaan kun kerran oli leikkiin lähtenyt, ei Kurupi tohtinut loikata pois kyydistä kesken kaiken; eihän hänellä ollut mitään paikkaa minne paeta. Kaiken lisäksi hän huomasi pian kadehtivansa erilaisten koirajengien yhteenkuuluvuutta, kuinka jäsenensä pitivät yhtä ja kunnioittivat toisiaan. Vaikka ajattelu laumasta ja arvojärjestyksestä sotikin kaikkea hänen vanhemmiltaan oppimaansa vastaan, harjasusien ollessa lähinnä yksineläjiä, tuntui se silti oudolla tavalla kiehtovalta. Niinpä päätti nälän sumentamana uros lopulta ottaa riskin ja pyrkiä mukaan johonkin porukkaan, vaikka sitten väkisin. Itsevarmaa parhaansa mukaan näytellen tunkeutui nuorukainen varsin suuren koiralauman valtaamalle alueelle, julistaen olevansa valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen heidän joukkoonsa. Mielessään saattoi Kurupi jo kuvitella itsensä tappelemassa koko jengiä vastaan, kunnes varmuutensa karisi varsin pahasti porukan remahtaessa mehevään nauruun. Koirien johtajan virkaa toimittava uros asteli kuitenkin tyynenä tutkimaan pitkäkoipista, mutta muuten jokseenkin kettua muistuttavaa olentoa, alkaen kysellä urokselta kysymyksiä tästä itsestään. Avoimesti harjasusi kertoi lajistaan ja syistään saapua kaupunkiin, mutta mainitessaan nimensä alkoivat jälleen muutamat tilannetta tarkkailleista koirista nauraa räkäistä nauruaan. He kertoivat johtajalleen - ja tietämättään myös Kurupille, jolla ei ollut mitään hajua nimensä alkuperästä - nimityksen kuuluvan muinaiselle hedelmällisyyden jumalalle. Nyt oli jo johtajankin vuoro nauraa ja kulmiaan kohottaen udella, oliko uros todella valmis tekemään mitä hyvänsä heidän joukkoon päästäkseen. Tilanteesta hämmentynyt Kurupi nyökkäsi, ja sai ihmetyksekseen johtajalta käskyn pysytellä paikoillaan. Vielä suurikokoisen koiran kiertäessä hänen taaksensakaan ei nuorukainen osannut päätellä, ettei mukaan ottaminen ollut kiinni mistään taistelemiseen liittyvästä. Johtajan lopulta kertoessa testaavansa harjasuden jumalallisuutta olikin jo liian myöhäistä koettaa päästä pakoon, eikä nälästä heikko Kurupi voinut tehdä mitään koiran kavutessa hänen selkäänsä ja ottaessa nuoren uroksen väkisin itselleen. Aluksi luuli Kurupi kuolevansa pelkästä häpeästä kokonaisen koiralauman katsellessa nauraen hänen nöyryytystään, ja pian myös kivusta johtajakoiran ollessa kaikkea muuta kuin varovainen liikkeissään. Turha oli kuitenkaan luulla, että koettelemuksensa olisivat päättyneet johtajan saatua työnsä päätökseen. Uros totesi nuorukaisen olevan varsin miellyttävä moiseksi kummajaiseksi, ja että kuka tahansa toisen "jumaluutta" epäilevä saisi ottaa itse asiasta selvää. Aika tuntui vääristyvän ja kaikki muuttuvan yhdeksi harmaaksi sumuksi usean lauman jäsenen yksi toisensa jälkeen päättäessä käyttää johtajansa suoman tilaisuuden hyväkseen, ja vasta aamun sarastaessa jätti lauma hänet rauhaan. Poissa tolaltaan rojahti tärisevä nuorukainen makaamaan kylmälle kadulle, luulleen jääneensä lopultakin yksin. Vielä kerran saapui kuitenkin koirien johtaja hänen luokseen, varsin yllättävän asian vuoksi: uros kantoi suussaan riepua, johon oli käärinyt lihaa ja muutamia hedelmiä. Koira jätti Kurupille ruoan ja sanat, joiden mukaan hän oli onnistuneesti lunastanut paikkansa jengissä. Johtaja itse istuutui jonkin matkan päähän odottamaan nuorukaisen tokenemista, valmiina johdattamaan tämän laumansa luokse. Varsin kauan lojui Kurupi mitään ajattelemattomana paikoillaan, kykenemättä tajuamaan nurinkurista tilannettaan. Lopulta nälkä kuitenkin kävi ylivoimaiseksi ja harjasusi taitteli eteensä jätetyn pussukan auki, alkaen syödä hänelle lahjoitettua muonaa. Ruoka oli paljon parempaa, kuin mitä uros oli omin voimin kaupungista löytänyt, ja hyvällä halulla pisteli eläin viimeisenkin murusen poskeensa. Tyhjä riepu jäi makaamaan kadulle, Kurupin noustessa lopulta ylös ja lähtiessä askeltamaan koiraporukan johtajan kanssa suuntaan, johon jengiläisetkin olivat lähteneet. Hän ei uskaltanut yrittää paeta uroksen valvovan silmän alta, eikä enää jonkin ajan kuluttu oikeastaan tahtonutkaan. Hän kun ei halunnut, että kokemansa nöyryytys olisi ollut täysin turhaa, vailla mitään merkitystä; niinpä hänen oli otettava sillä saavuttamansa asema käyttöönsä. Hän kulkisi pää pystyssä porukan joukossa, kun kerran olivat hänet mukaansa hyväksyneet. Kurupi teki minkä uhkasi, ja toden totta vietti koirajengin parissa pari seuraavaa kuukautta elämästään. Yhä häntä pidettiin kummajaisena, mutta ainakin hän oli porukan oma kummajainen. Johtaja näytti mieltyneen varsin paljon eksoottiseen nuorukaiseen, harjasuden taas tahtoessa lähes epätoivoisesti tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi kaikkien silmissä. Vaikkei hän voinut väittää johtajan liehittelystä ja suoranaisesta hyväksikäytöstä nauttivansa, piti hän kuitenkin asemasta, joka johtajauroksen suosiossa seisovalle oli tarjolla. Pian myös selvisi, että jengin jäsenet kuuluivat Lahkoksi kutsuttuun järjestöön, johon Kurupi myös sen kummempia pohtimatta liittyi. Tämä tosin osoittautui varsin pulmalliseksi valinnaksi, sillä pian alkoi kaupungissa kiertää huhuja nimenomaan lahkolaisten kimppuun käyvästä taistelukoirasta. Punaiseksi haastajaksi kutsutun koiran motiiveista ei kenelläkään ollut varmaa tietoa, mutta matkan varrella kasvaneet kuulopuheet riittivät pelottamaan useita Herran kannattajia pakosalle. Myös Kurupin jengi hajosi osiin, useimpien paetessa tuntematonta uhkaa, itsevarmimpien lähtiessä ottamaan tuosta myyttisestä olennosta selvää. Harjasusikin jätti kaupungin taakseen, suuntasi kohti uusia tuulia. Ensin koetti Kurupi palata luonnon helmaan, mutta havaitsi pian tottuneensa liiankin hyvin kaupungin ylellisyyksiin. Niin suuntasi nuorukainen jälleen kohti ihmisasutusta, vaihtaen siinä samassa nimensä Diegoksi toivomuksenaan sillä herättävänsä aiempaa vähemmän huomiota. Vaihtelevalla menestyksellä uros eleli kaupunkien huomassa hyväsen aikaa, vakiintumatta kuitenkaan enää yhteen paikkaan kokonaan. Hän otti mitä mistäkin paikasta sai irti, nähden välillä nälkääkin, mutta onnistuen aina kuitenkin löytämään uuden "hyväntekijän" itseään ruokkimaan. Vaikka huhut Punaisesta haastajasta katosivatkin aikaa myöten, eivät lahkolaiset olleet kaikkien silmissä lainkaan toivottua porukkaa. Tämän sai Diegokin havaita paljastaessaan tietämyksensä Lahkosta väärälle taholle, ja joutuessaan pakenemaan Herran palvelijaan varsin aggressiivisesti suhtautunutta koiraporukkaa. Epäonnekseen harjasusi suuntasi pakoreittinsä satamassa olleen laivan uumeniin, tietämättä lainkaan mihin oli mahtanut juuri sotkeutua. Koirajengi ei urosta laivalle seurannut, mutta laiva kylläkin onnistui lähtemään merille oranssiturkki sisuksissaan. Lopulta ihmiset eksoottisen karvakasan toki havaitsivat, ja kaksijalkaisia paetakseen ei nuorukainen voinut kuin hypätä hyiseen mereen. Sittemmin rantautui Diego Andriaanan saarelle, joutuen siis sittenkin lopulta opettelemaan elämää ilman kaupunkien turvallisia valoja.
Luonne ja käyttäytyminen: Lahkolaisena Diego ei ole mitenkään järin ahkeraa sorttia, mutta hoitaa kuitenkin velvollisuutensa. Uhrinsa ovat usein mitättömän pieniä ja oikeastaan enemmän nimellisiä kuin varsinaisen hyödyllisiä, aina pikkukaloista ja linnunmunista lähtien. Oman syömisensä kanssa on uros myöskin varsin onneton tapaus; hän on kovin nirso, eivätkä metsästystaitonsakaan mitenkään kehuttavat ole. Lajitovereita ei harjasudesta oikein ole uhraamaan, eihän äärimmäisen laiha ja melkoisen heikko olento saisi montakaan tapausta edes hengiltä. Herran vaikutus on kaikesta huolimatta jonkin verran onnistunut muokkaamaan nuorukaisen mieltä, mikä ilmenee lähinnä niissä harvoissa tilanteissa, kun hän tuntee olevansa kanssakäymisen vahvempi osapuoli. Mikäli katsoo toisen olevan itseään selvästi alemmassa asemassa, ei Diego epäröi sitä osoittaa. Yleensä melko vähäilmeinen harjasusi saattaa vetää huulilleen yhtälailla ivallisen virneen kuin vihaisen irvistyksenkin, miten vain tuntee omaa asemaansa parhaiten pönkittävänsä. Fyysisistä puutteistaan huolimatta saattaa uros koettaa toista väkivalloinkin alistaa, pitäen kuitenkin tiukasti huolen siitä, ettei missään nimessä joudu tappeluun osalliseksi. Vaikka onkin notkea, kokoonsa nähden äärimmäisen ketterä ja mahtavalla tasapainolla siunattu olento, ei nuorukainen omaa minkäänlaisia taistelutaitoja, voimasta tai kestävyydestä puhumattakaan. Mitä pintaa syvempiin sosiaalisiin taitoihin tulee, on Diego varsin mitäänsanomaton tapaus. Vaikka saattaakin näennäisesti nauttia jonkun seurasta pitkäänkin, on häneen hyvin hankala varsinaisesti ystävystyä. Mikäli seura ei jossain vaiheessa enää miellytäkään, saattaa uros lähteä hyvästejä jättämättä ja taakseen katsomatta. Rakkaus ei ole harjasudelle mitenkään tuttu aihe, eikä hän pidä moisen miettimistä mitenkään tarpeellisena. Hän kun ei ole perheensä luota lähdettyään toista harjasutta kohdannut, ja onkin likipitäen luopunut toivosta oman perheen ja jälkikasvun suhteen. (Harjasudet kun eivät muiden koiraeläinten kanssa kykene lisääntymään.) Nuorukainen ei omasta erilaisuudestaan johtuvien kokemusten takia harrasta juurikaan minkään sortin laji- tai sukupuolirasismia, eikä muutoinkaan välitä suuremmin kanssaeläjiensä ulkonäöllisten yksityiskohtien arvostelusta. Sen sijaan kehonkieltä osaa uros lukea ja käyttää paremmin kuin hyvin, ja hän turvautuukin usein asioiden fyysiseen ilmaisuun joko puheitaan tehostaakseen tai niiden sijasta.
Ulkonäkö:
Pääväriltään Diegon turkki on melko kirkkaan oranssi, joskin karvan seasta löytyy tämän lisäksi jos jonkin väristä kuviota. Uroksen raajat ovat yli puoleen väliin saakka pikimustat, samoin kuin kuononsa ja harjaksensakin. Mustan kirsun yläpuolelta lähtee selkää myöden kulkeva ohut juova, sekin niinikään musta, joka päättyy vasta hännän valkoisen osan tullessa vastaan. Valkoista on hännän lisäksi myös nuorukaisen kuonon sivuilla ja kaulassa, kuten myös korvien sisäosissa. Jaloissa mustan osion jälkeen on sen sijaan ensin tummaa ruskeaa, jonka jälkeen punertavampaa ruskeaa repaleisena kuviona. Harjasuden silmät ovat teräksenharmaat ja kirkkaat, varsin tarkkaavaisen näköiset. Myös kyntensä ovat samaa harmaata sävyä.
>> Profiilikuva
Pelaaja: hitodama
Otettu pelattavaksi: 16.11.2008
Nippelitietopankki Sekalaisia faktoja
Sitaatteja 
Elämää Andriaanalla
Tavatut:
Pelit:
Tapahtumat:
Galleria
|
