Virallinen nimi: Serafi
Nimen tarkoitus: Serafi on kristillisen mytologian arvostettu enkelihahmo
Sukupuoli: Naaras
Laji: Susi
Ikä: Kaksi vuotta
Lauma: Edera
Asema: Johtajan tytär
Ryhmittymät: Kuuluu Susiklaaniin

Menneisyys:
Serafi sisaruksineen saivat alkunsa Susiklaaniin kuuluneen Azallacin ja tämän opettajana toimineen Zephyrin nopeasti syventyneen suhteen seurauksena. Tilanne olisi muutoin voinut olla jopa varsin nolo Ederan johtajasuvulle, mutta kaikkien onneksi ehtivät vielä syntymättömien pentujen vanhemmat virallistaa suhteensa liittoseremoniassa, ennen kuin tieto Azallacin kantamasta jälkikasvusta ehti näkyä päällepäin. Edes pentujen isä ei ollut seremonian aikaan tietoinen tuoreen puolisonsa tilasta, ja Zephyrin lopulta saadessa siitä kuulla reagoikin hän asiaan varsin ristiriitaisin tuntein. Aluksi uros ei ollut lainkaan mielissään tilanteesta, mutta jonkin aikaa asiaa omassa rauhassa pähkäiltyään palasi hukka häntä koipien välissä Azallacin luokse ja lupasi tehdä parhaansa uudistuneessa roolissaan pienten pentujen isänä.

Pentueen sitten syntyessä maailmaan olivatkin molemmat vanhemmat uutukaisten sudenalkujen tukena ja turvana. Jo alkuvaiheessa myös Azallacin suku sekoitti lusikkansa soppaan, eikä pentueella ainakaan yksinäistä päässyt tulemaan kokonaisen klaanin hyöriessä Ederan tukikohtana toimivalla kartanolla, jossa pennut aikansa viettivät. Kaiken lisäksi Serafi sisaruksineen ei ollut ainoa noihin aikoihin syntynyt pentue Susiklaanissa, vaan suvun huomiosta olivat kilpailemassa myös Azallacin sisarten Shalan ja Irianin tuoreet pentueet. Ajan hieman kuluessa ja pentujen kasvaessa alkoikin Serafi kiinnostua yhä enemmän sisarustensa lisäksi myös noista serkuiksi nimitetyistä tovereista, nuoren naaraan piipahtaessa silloin tällöin katsomassa etenkin äidittömiksi nuorena jääneitä Shalan jälkeläisiä; toisinaan luvan kanssa, mutta eivätpä lyhyet karkuretketkään jääneet tyystin kokeilematta, kun oman perheen seura liiaksi alkoi kyllästyttää.

Pentujen kaikki aika ei kuitenkaan kulunut huolettoman leikkimisen merkeissä, sillä klaanin tapoihin kuului tutustuttaa katras jo varsin nuorella iällä suvun yhteiseen ajatusmaailmaan muiden koiraeläinlajien alemmuudesta ja taistelutaitojen tärkeydestä, Serafin imiessä uteliaan mielenlaatunsa ansiosta opit sisäänsä pesusienen tavoin. Kirjava naaras oppi iän karttuessa myös arvostamaan yhä enemmän niin vanhempia sukulaisiaan kuin klaaninsa asemaa Ederan johtoporukoissa, mutta myös heittoaseenkäsittelyn jaloa taitoa. Vanhempiensa esimerkkiä seuraten Serafi valitsikin itselleen aseeksi kolmiteräisen tikarin, joka toimi suhteellisen kätevästi myös heittoaseena varsin vähäisen painonsa ansiosta. Aseen käytön opettelu ei kuitenkaan ollut mitään nopeaa hommaa, ja treeni olikin vielä osittain kesken, kun naaras siinä kutakuinkin vuoden vanhana lähti hankkimaan käytännön kokemusta elämästä Ederan maiden ulkopuolelle hänelle kovin läheiseksi tulleen serkkunsa Ikaroksen kanssa.

Ja kokemustahan kaksikko sitten haalikin kuin viimeistä päivää, mikäli asian nyt niin hienosti tahtoo ilmaista. He ryyppäsivät niin kaksin kuin vieraammassakin seurassa, harrastivat omasta mielestään hyvinkin harmittomia lyhytsuhteita ja kiusasivat eritoten Ederan maille eksyneitä vieraslaumalaisia välillä hyvinkin julmin tavoin. Se tosin mainittakoon että viimeisin kaikessa julmuudessaan kehitti Serafin tapauksessa hänen taistelutaitojaan, mutta asema suvun parissa ei tällaisella käytöksellä - vaikka se osin salassa pidettiinkin - tietenkään noussut. Tämä rupesi harmittamaan nuorta valkoturkkia kutakuinkin parin vuoden ikäisenä, kun nuorempi serkkunsa Iren koki jonkinlaisen aikuistumispyrähdyksen ja keräsi kehuja ja kunnianosoitusta asennemuutoksensa ansiosta. Serafi itse ei ollut vielä halukas ryhtymään tylsäksi aikuiseksi, mutta saattoihan sitä aina esittää! Niinpä naaras ryhtyi osoittamaan näennäistä kiinnostusta rajojen vartiointiin ja muihin lauman asioihin, sekä harkitsi jopa ottavansa vierelleen jonkinlaisen kiiltokuvapuolison sitoutuvaista asennettaan edustamaan.

Tässä kohden astui kuvaan tapaus nimeltään Law. Uros oli koko ikänsä ihaillut johtajan tytärtä etäältä, mutta Serafi ei ollut suonut tuolle normilaumalaiselle montakaan ajatusta. Tarkempi tutkailu kuitenkin osoitti, että uros oli ihan mukiinmenevä tapaus ja kun tämä liittyi vielä vartiokaartiinkin, alkoi naaras kouluttaa tästä itselleen sulhasta. Hän vaati nuorukaista todistamaan kelpoisuutensa, joten kuuliaisesti ryhtyi rakastunut hukka tutustumaan Serafin sukulaisiin ja rahtasi mielitietylleen mitä moninaisimpia lahjoja, joista siro hopeatiara ei ollut suinkaan erikoisin.

Suku:
Isä: Zephyr (hitodama)
Äiti: Azallac (Tucci)
Sisko: Fleshey (Wolf)
Veljet: Keefe (Maya), Zenith (LENO, nyk. narri), Rayen (Mitsu)

Luonne ja käyttäytyminen:
Pelkän ensivaikutelman perusteella Serafia voisi pitää hyvin seurallisena ja puheliaana nuorukaisena, joka toivottaa varauksetta jokaisen juttukumppanin avosylin vastaan. Naaras saattaa puhella vapautuneesti asiasta kuin asiasta, mutta huolettoman ja tarpeen tullessa jopa hivenen yksikertaiselta vaikuttavan ulkokuoren alla piilee suden isän puolelta matkaan tarttunut luonnollinen taito näytellä juuri sitä, mikä vaaleaturkkisesta tuntuu kulloinkin edullisimmalta. Serafi ei näe mitään väärää siinä, kuinka ihan vain itseään huvittaakseen hän saattaa ladella ilmoille ties millaisia valheita vain nähdäkseen, kuinka juttujen kuuntelija niihin reagoi. Naaras onkin perusluonteeltaan hyvin utelias ja tiedonjanoinen, sekä erityisen kiinnostunut erilaisista tavoista, joiden avulla vaikuttaa kanssaeläjiensä tekoihin ja ajatuksiin. Hyvin huvittavaksi on tämä jokseenkin ilkikurinen naaras havainnut esimerkiksi urosten tunteilla leikkimisen, sillä moinen peli luo toimiessaan Serafille hänen kovasti rakastamaansa vallantunnetta. Hänen mielestään ei ole juuri mitään sen ihastuttavampaa, kuin saada joku tekemään päättömiä asioita ihan vain siksi, että naaras niin sattuu käskemään - tai parhaimmassa tapauksessa vain pyytämään.

Serafi on kuitenkin hieman kyseenalaisista huvitusmieltymyksistään huolimatta saanut kasvaa kunnon susiklaanilaiseksi, joka kunnioittaa sukuaan ja sen mukanaan tuomia aatteita. Hän halveksii kovasti etenkin koirasusia, mutta eivätpä muutkaan "sutta alemmat" lajit hänen kunnioitustaan omakseen ansaitse. Saman tuomion saavat kokea myös erilaiset uskonnot ja esimerkiksi Lahko, jota naaras pitää lähinnä huvittavana huuhaana. Sukunsa vanhemmat jäsenet sitä vastoin saavat nauttia varsin etevästi sanojaan käyttelevän naaraan kohteliaisuuksista, mutta saattavat saada hänet tuntemaan syvällä mielensä sopukoissa myös kateutta. Vaaleaturkkinen susi kun näkisi itsensäkin oikein mieluusti suvun kesken kunnioitettuna jäsenenä, jota nuorempiensa olisi syytä katsoa ylöspäin. Kunnianhimoa Serafilta siis löytyy, samoin kuin myös palavaa kilpailunhalua. Kuten molemmat vanhempansakin, on naaras kovin huono häviäjä, joka ei mieluusti myönnä edes ilmeisiä virheitään kenellekään. Hänet on helppo saada tulistumaan syyttämällä häntä jostakin epäedullisesta asiasta, oli hän todellisuudessa siihen syyllistynyt tai ei. Lisäksi naaras on erittäin huono kestämään itseensä kohdistunutta arvostelua tai kritiikkiä, sellaisten ääneen lausujan jäädessä helposti suden pitkävihaisen kiukun kohteeksi.

Vaikka Serafi saattaakin toisinaan käyttäytyä omahyväisen prinsessamaisesti ja hamuta itselleen huomiota kaikilta mahdollisilta suunnilta, asuu jossakin osassa hänen mieltään ovela taktikko, joka ei pelkää liata tassujaan jonkin hänelle mieluisan päämäärän saavuttamiseksi. Hän on lähes perfektionismiin asti tarkka suunnittelija, joka ei pidä ollenkaan siitä, että asiat eivät mene hänen tahtomallaan tavalla. Kompromissit ja jopa improvisoiminen ovat kuitenkin mahdollisia niin kauan, kun naaras vain saa pidettyä tilanteen hallinnassaan. Sama logiikka pätee myös taistelemiseen; Serafi ei kaihda kahakkaa, jossa uskoo pärjäävänsä, mutta selvästi häntä vahvemmilla olevaa lajitoveria vastaan ei heittotikarilla aseistautunut susi käy. Naaras on kyllä klaaninsa koulimisen jäljiltä melko näppärä tappelija, mutta hän ei tahdo laittaa omaa henkeään ja arvetonta ulkomuotoaan likoon turhan tähden. Vieraita kohtaan hän ei kuitenkaan tunne suurtakaan sympatiaa, vaan jos jonkun vahingoittuminen tai jopa kuolema ovat nuorikon mielestään hänelle eduksi, osaa hän olla varsin säälimätön toveri. Tappaminen ei ole hänestä mitenkään väärin, se on vain osa luonnollista elämää - kunhan mokoma onnettomuus ei vain osu omalle kohdalle.

Ulkomuoto:
Serafi on ulkoisilta puitteiltaan kovin sievä nuori naaras, joka ei epäröi käyttää ulkonäköään häikäilemättä hyväkseen. Hänen turkkinsa on hyvin ilmavaa ja hentorakenteista, joskaan ei niin pitkää, kuin miltä saattaa ensivilkaisun perusteella näyttää. Nuorikko on säkäkorkeudeltaan kutakuinkin hyvin tavanomaisen susinaaraan luokkaa, mutta hoikkuutensa tähden hän saattaa vaikuttaa jonkin verran todellisuutta korkeammalta. Serafi ei ole myöskään järin lihaksikas eikä siten kovin voimakas, hänen luottaessaan yleensäkin voiman sijasta mieluummin niin kehonsa kuin ajatustensakin vikkelyyteen. Korvansa ovat aavistuksen tavanomaista pienemmät, silmiensä sen sijaan ollessa susimaisen vinot ja toisinaan hyvin ovelan näköiset.

Väritykseltään Serafi on kokonaisuudessaan varsin vaalea, valkoisen ja vaaleanharmaan jakaessa tasapuolisesti turkin päävärin aseman. Tummemmanharmaita kuvioita löytyy esimerkiksi niskan ja päälaen hieman muuta turkkia pidempien karvatupsujen päistä, kuten myös korvista, kasvoilta ja hännästä. Harmaaseen vivahtavaa vaaleansinistä on sen sijaan havaittavissa nuorikon etutassujen varpaista, korvien reunoista sekä etujalkojen kahdesta Susiklaanille tyypillisestä viirusta. Naaraan silmät ovat jotakin vaaleanvihreän ja keltaisen väliltä, keväänvihreäksikin voisi sävyä kuvailla. Kirsunsa taas on tummanharmaa ja kyntensä valkoiset.

Aseenaan Serafi käyttää kolmiteräistä, harmaasta metallista valmistettua tikaria. Aseeseen on terä- ja kahvaosan välille upotettu molemmin puolin pyöreät, siniset, himmeänä kiiltelevät kivet. Terään kantamiseksi ei Serafi omista minkäänlaista apuvälinettä, vaan ase kulkee mukana joko naaraan omien hampaiden välissä tai hänen seurassaan lähes aina liikkuvan Ikaroksen kantamana. Toisinaan nuorikko saattaa jättää teräaseen myös Ederan kartanolle, ellei usko sitä juuri tarvitsevansa. Sen sijaan oikeaan etujalkaansa kiedottua kuunsirppiriipusta ei susi riisu yltään juuri koskaan, sillä ei tahdo vahingossakaan hukata tuota suvussaan jo useamman sukupolven ajan kulkenutta korua.

>> Profiilikuva

Pelaaja: hitodama
Pelipaikka: Andriaana

Hyväksytetty pelattavaksi: 2.9.2009
Hahmohistoria: Serafi oli suunnittelussa jo kauan ennen syntymäänsä - ja myös ennen Susiklaanin uutta linjausta, jonka mukaan susien olisi hyvä näyttää oikeasti susilta. Hahmo olikin alunperin varsin kirjava "my little pony" pitkine liehuletteineen, enkä ollut aluksi edes kovin halukas ulkomuotoaan muuksi muuttamaan. Lopulta, vain muutamia päiviä ennen kuin pentueen oli tarkoitus olla valmis, päätin kuitenkin pitkän tuskailun jälkeen heittää ulkonäön liki kokonaan uusiksi. Harjas lähti pois, samoin osa kuvioista ja suurin osa vaaleansinisestä väristä. Serafin luonne ei kuitenkaan muuttunut miksikään, vaan neiti on aina ollut ja tulee kaiketi sitten olemaankin tuo juonitteleva pikkuprinsessa.
Oma mielipide: Koska Serafin ulkomuoto tuotti minulle oikeasti enemmän harmaita hiuksia, kuin kaikki aiemmat hahmoni yhteensä, oli mielipiteeni hukasta aluksi melko ristiriitainen. Sittemmin olen tosin tottunut hahmon uudistuneeseen ulkonäköön, joskin harjaksen täysi poistaminen riipii edelleen sydäntäni. Luonteeltaan otus on kuitenkin niin veikeä pelattava, että eiköhän se ulkonäölliset puutteet riitä korvaamaan.

Sekalaisia faktoja

• Serafi kulkee Ederan alueiden ulkopuolella liikkuessaan lähes aina serkkunsa Ikaroksen kanssa. Kaksikko tulee mainiosti toimeen keskenään samankaltaisten luonteenpiirteidensä takia, Serafin samalla hillitessä häntä itseään äkkipikaisemman uroksen tekemisiä.
• Serafin nimellä ei ole mitään syvällistä tekemistä kristinuskon kanssa, vaan nimi pohjautunee vain Zephyrin tapaan kutsua tytärtään pikku enkelikseen tämän ollessa pentu.

Sitaatteja

"Idioottikin tietää, ettei Ederan kartanolle saa tulla kuka tahansa, ovat vartijat sitten paikalla tai eivät. Ja vaikka sattuisitte molemmat olemaan jotakin idiootin alapuolella olevaa, jolle en edes halua tietää nimitystä, tajuatte varmaankin, ettei toisten omaisuutta voi käydä varastamassa ilman seuraamuksia."

Tavatut:
Azallac (Tucci) - kunnioittaa ja rakastaa [äiti]
Zephyr (hitodama) - tulee erittäin hyvin toimeen [isä]
Keefe (Maya) - tulee oikein hyvin toimeen [veli]
Zenith (LENO, nyk. narri) - tulee melko hyvin toimeen [veli]
Rayen (Mitsu) - tulee hyvin toimeen [veli]
Fleshey (Wolf) - tulee hyvin toimeen [sisko]
Jeremy (Yoshi) - halveksuu
Renea (kawaii) - halveksuu, tapettu Serafin toimesta
Vaala (Neftichan) - positiivinen tuttavuus
Ikaros (hitodama) - läheinen ystävä [serkku]
Reiketsukan Heishi (Tintti) - negatiivinen tuttavuus
Mikaru (Wolf) - neutraali tuttavuus
Pihka (Tucci) - positiivinen tuttavuus
Hysmi (Tucci) - neutraali tuttavuus
Irku (Raura) - neutraali tuttavuus
Deana (Mezzi) - neutraali tuttavuus [eno]
Huchtat Peuskons (Tahmis) - neutraali tuttavuus
Iren (Ish) - kadehtii katkerasti [serkku]
Anatre (Lara) - neutraali tuttavuus [serkku]
Karma (narri) - neutraali tuttavuus
Lucas (KAPA) - neutraali tuttavuus
Cassie (Saranna) - pitää hupaisana pelkurina
Law (Kirsikkasilmä) - seurustelukumppani, tulee toimeen
Gawai (Mezzi) - neutraali tuttavuus
Ciar (Tintti) - neutraali tuttavuus [serkku]

Pelit:
Aseenkantolupa viidelle, Ederan kartano, 7.11.2009 - 1.1.2010
Ensituntuma [A&Z pentupeli II], Ederan kartanon piha, 2.1. - 25.3.2010
Kaksi kuokkavierasta, Ederan kartano, 14.5. - 13.6.2010
Viilennystä helteeseen, Ederan kartanon piha, 19.9. - 23.11.2010
Huominen on aina tulevaisuutta, Ederan kartano, 25.3. - 31.10.2010
Vakuuttava ensivaikutelma on kaiken aa ja oo, Djalan lehtimetsä, 1.11.2010 - 29.4.2011
Tui tui pelkuri., Ederan kartano. 2.1. - 13.6.2011
Perintö (yksinpeli), Ederan kartanon piha (random-ropetus), 21.3.2011
Totuus tulee julki, Ederan kartano, 4.5.2011 - 22.9.2011
Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa, Ederan kartano, 9.6. - 7.12.2011
Nyt ryskyin murtuu pakkovalta, Ederan kartano, 31.10.2011 - 1.1.2012
Ei uskoa huomiseen, Ederan metsä, 17.11.2011 - 11.1.2012
Hukkareissu, Ederan metsä, 9.1. - 7.5.2012
Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla, Ederan kartano, 7.5. - 21.6.2012
Kansan parissa, Ederan kylä, 31.5. - 25.9.2012
Perheillallinen, Ederan kartano, 8.9. - 2.12.2012
Kaunis prinsessani, Ederan kartano, 2.12.2012
Luulimme ikuisuuden olevan jotain kestävää, Afuelin tasanko (K-18-osio), 15.12.2012 - 13.2.2013
Sukupuoliroolit vaihtoon, Ederan kartano, 8.1. - käynnissä
Äiti sairastuu, Ederan kartanon piha, 3.1. - 14.11.2013
Ympäristöliike [YP], Ederan metsä, 13.12.2013 - 20.3.2014

Tapahtumat:

• Kun Serafi sisaruksineen oli elellyt puolen vuoden ajan kartanon suojissa, tuli pentueen opintäytteiseen rutiinielämään odotettua vaihtelua, kun pennut saivat valita kukin itselleen ikioman aseen. Serafi valikoi isänsä kokoon keräämästä valikoimasta itselleen heittotikarin sillä perusteella, että kyseinen ase oli hänen mielestään kaikkein siroin ja kaunein, ja sopi siten hänenlaiselleen prinsessalle mitä mainioimmin.
• Aseiden valitsemisen jälkeen vanhemmat johdattivat pentueen ulos kartanosta, jotta tappovälineiden testaamiselle olisi ollut enemmän tilaa. Suurella innolla kuunteli Serafi alkuohjeistukset, kunnes lähti testailemaan tikariaan omin päin. Aluksi koko homma tuntui naaraasta tuskallisen vaikealta, mutta homman päästessä kunnolla käyntiin alkoi hän nopeasti uskoa, että voisi treenauksen myötä kehittyä kyllä mitä parhaimmaksi aseenkäsittelijäksi.
• Pentujen kasvaessa alkoi heidän opiskelunsa käydä aiempaa vapaammaksi, ja porukka viiletti silloin tällöin kuka missäkin. Kerran kävi jopa niin, että Serafi sattui olemaan ainoa Ederalainen kartanolla, kun rakennukseen päätti pujahtaa pari vieraslaumalaista kuokkavierasta. Onneksi Jeremy ja Renea eivät olleet kumpikaan kovin sotaisaa sorttia, mistä syystä kaksikkoa itsetietoiseen sävyyn pois ajamaan ryhtynyt Serafi säilyi ensimmäisestä vartiotehtävästään vahingoittumattomana. Parivaljakko peräti lähtikin kartanolta nuoren susinaaraan uhkailujen takia, heidän viedessään saaliikseen ainoastaan yhden pullon kellarista.
• Serafin ollessa eräänä kuumana päivänä treenailemassa veitsenkäsittelyä kartanon pihamaalla saapui paikalle Vaala-niminen naaras, jonka kanssa nuorikko jäi rupattelemaan. Hetken kuluttua paikalle putkahti myös Serafin serkku Ikaros, jonka kanssa valkoturkki päätti esittää olevansa seurustelusuhteessa yksinäistä ja ujoa Vaalaa kiusatakseen. Myöhemmin kaksikko päätyi lisäksi syöttämään toiselle ties mitä pajunköyttä monesta muustakin asiasta, kunnes Vaala viimein jatkoi matkaansa ja serkukset saivat jäädä kahdestaan naureskelemaan onnistuneille huiputuksilleen.
• Kun pentujen varsinainen opiskelu alkoi olla tyystin lopussa ja komea yhden vuoden ikä mittarissa, oli aika päästää katras viimein maailmalle. Vapautta juhlistaakseen järjestivät Serafin vanhemmat koko pentueelle mahtavat pippalot Ederan kartanolla. Juhlaan osallistui muutamia perheen ulkopuolisiakin ederalaisia, joten Serafilla sisaruksineen oli hyvä tilaisuus tehdä tuttavuutta laumalaistensa kanssa. Mukana oli myös alkoholia, mikä johti ainetta ensimmäistä kertaa kokeilevat nuorukaiset hurjan pullonpyöritysleikin pariin. Pelin aikana tuli kokeiltua jos jonkinlaista enemmän tai vähemmän hölmöä tehtävää, kunnes Serafi alkoi olla jo niin huppelissa, että hän lähti veljensä Keefen avustuksella nukkumaan humalaansa pois.
• Nuorukaisten saatua lähteä omille teilleen mittailivat Serafi ja serkkunsa Ikaros Andriaanan saaren alueita ristiin rastiin ja kokeilivat kaikkia mahdollisia tielle sattuneita huvituksia aina sienitripeistä lähtien. Erästä tällaista kokeilua seuranneena päivänä lähti Serafi etsimään vahingossa kadottamaansa tikaria ja tapasi tällä matkallaan Hysmi-nimisen uroksen. Naaras houkutteli toisen avittamaan itseään tikarin etsimisessä sillä ehdolla, että vastineeksi hän kertoisi toiselle tietoja Andriaanasta - Hysmi kun oli vasta emonsa synnyinsaarelle saapunut. Sopimus tuli täytetyksi molemmin puolin, jonka jälkeen uros jätti lirkuttelevan Serafin seuran varsin pian taakseen.
• Oltuaan kerran kaksin saalistamassa meren lähistöllä, yllätti kova sade Ikaroksen ja Serafin, jotka suuntasivat kiireen vilkkaa suojaan kiinni saamansa saukon kanssa. Kotiin päästyään serkukset esittelivät erikoista eläintä Irku-nimiselle koiralle, jonka kanssa Ikaros päätyi hetken kuluttua ottamaan hyppykisan ja asettamaan saukon palkkioksi kilpailun voitosta, mikä ei miellyttänyt Serafia alkuunkaan. Hetken uhkarohkean kaksikon typeryyksiä seurattuaan päättikin Serafi olevansa jakamatta saalista kummankaan kanssa, jolloin hän nappasi saukon hampaisiinsa ja karkasi sen kanssa kartanon uumeniin, ennen kuin kumpikaan äimistyneestä kaksikosta ehti edes kissaa sanoa.
• Serkukset jatkoivat railakasta eloaan ja olivat eräänä aamuna palailemassa jälleen kartanolle, kun he päätyivät pysähtymään Ikaroksen äidin haudalla. Pitkään ei parivaljakko jaksanut vainajaa kunnioittaa, kunnes Serafi jo iski silmänsä hautakivelle muistoesineenä jätettyyn kuunsirppikoruun. Naaraan napatessa korun itselleen ei Ikaroskaan turhia vastustellut, sillä vaikka riipus oli kuulunut hänen emolleen, ei hän muistanut äidistään tai tämän korusta juuri mitään. Näin ollen helyllä ei ollut hänelle sen kummepaa tunnearvoa, vaan Serafi saattoi onnellisena ottaa sen kantaakseen.
• Eräänä päivänä ristesi Serafin ja Ikaroksen polku jälleen Vaalan kanssa - tosin tällä kertaa tällä oli mukanaan myös kaksikon eno, Deana. Nelikon välille syntyi melkoinen sanaharkka Ikaroksen ja Serafin aikaisemman käytöksen takia, sillä tokihan nuorukaiset sukulaisensa edessä puolustivat kunniaansa ja väittivät Vaalan kuvitelleen itse kaikki kamalat heidän hälisensä suhteiluhuhut. Nuoret hukat onnistuivatkin kääntämään tilanteen kerrassaan päälaelleen ja syyttivät Deanaa ja Vaalaa epävirallisesta salasuhteesta, ennen kuin serkukset lähtivät omille teilleen ja jättivät parin ihmettelemään keskenään nuorukaisten röyhkeyttä.
• Seuraavan kerran löysi Serafi odottamatonta hupia huomatessaan vartiokaartiin kuuluvan Huchtat Peuskonsin kartanon aulasta humalaisena torkkumassa. Kaartilainen väitti viettävänsä vapaapäivää, ja Serafi päätti antaa tämän jatkaa vapaataan sillä ehdolla, että uros suostuisi toimittamaan neitokaiselle jokusen palveluksen. Niinpä hukka joutui (tai pääsi, miten sen nyt ottaa) sukimaan Serafin turkkia sekä tarjoamaan tällekin juotavaa. Leikki olisi varmasti johtanut vakavampiinkiin puuhiin, ellei Serafi olisi luikahtanut paikalta ajoissa pois ja jättänyt Peukon odottamaan luvattua paluutaan, jota naaraalla ei ollut aikomustakaan toteuttaa.
• Jonkin ajan kuluttua Serafi ja Ikaros saivat kutsun saapua laumansa kokoukseen, jossa puitiin niin klaanin vanhimman jäsenen Dewn poismenoa, uuden upseerin Irenin valitsemista paikastaan luopuneen Divianin tilalle kuin myös vartiokaartilaisten valituksia heidän kaartinjohtajaltaan Isteriltä saamasta kohtelusta. Kaartilaiset paljastivat myös Isterin omaavan läheisiä yhteyksiä Djalaan ja että tämä oli ollut osallisena avittamassa vihollislaumaa taannoisessa aluekiristysjupakassa, mistä rangaistuksena Ederan johtajisto päätti riistää hengen tuolta petolliselta koirasudelta. Valitettavasti tuomiota ei ehditty panna täytäntöön, ennen kuin kaartinjohtaja ehätti jo pakenemaan pois Ederan mailta.
• Pian Dewn hautajaisten jälkeen Serafin ja Ikaroksen polulle eksyi Cassie-niminen silmäongelmista kärsivä collie, jonka kustannuksella serkukset päättivät mielialaansa kohentaakseen käydä leikkimään. Kaksikko pahoinpiteli koiraparkaa kidutusta lähentelevin keinoin muun muassa nokkosilla ja Serafin tikarilla, kunnes lähistöltä alkoi kuitenkin kuulua askellusta ja haluttomina jäädä kiinni puuhistaan susikaksikko joutui jättämään leikin kesken sekä karkaamaan pois paikalta.
• Serkukset lähtivät katsomaan kuka heidän puuhiaan oli tuolla häiritsemään, olloin he joutuivat nokakkain Law-nimisen ederalaisen kanssa. Serafi ja Ikaros pyysivät tätä mukaansa kävelylle, ja nuorukaisen suostuessa he lähtivät johdattelemaan tätä vaivihkaa kauemmaksi paikalta, jolla he olivat Cassieta kiusanneet. Niitä näitä jutustellen kolmikko saapui Ederan kartanolle, jossa erosi sitten kukin omille teilleen.
• Serafi oli onnistunut hurmaavalla käytöksellään tekemään melkoisen vaikutuksen Lawiin, mistä syystä vartiokaartiin päässyt nuorukainen hakeutui muutaman viikon kuluttua edellisestä jälleen valkoturkin seuraan. Kuultuaan nuoremman serkkunsa Irenin hankkineen itselleen puolisoehdokkaan oli Serafi siitä varsin kateellinen, joten havaittuaan Lawin olevan kerrassaan ihastunut häneen päätti naaras käyttää urosta hyväkseen ja leipoa tästä itselleen kunnon prinssi rohkean. Niinpä hän lupasi kaartilaiselle, että mikäli tämä tekisi tarpeeksi suuren vaikutuksen Ederan johtoon, pääsisi hän jonakin päivänä valkoturkin heilaksi.
• Otettuaan projektikseen esiintyä Susiklaanin edessä kovinkin kunnollisena hukkana kaikkien nuoruustoilailujensa jälkeen alkoi Serafi jopa kulkea vartiokierroksilla. Yhdellä tällaisella lenkillä häntä vastaan tuli Caydenin veli Gawai, jonka kanssa valkoturkki jäi vaihtamaan muutaman sanan ennen töiden jatkamista.
• Vaikka ajat olivat Ederassa hieman synkät laumassa riehuvan kulkutaudin takia, päätyi johtajisto järjestämään rauhallisen illallisen tarkkaan valikoidulle porukalle. Aterialle osallistui johtajaparin ja jokusen muun lisäksi myös Serafi kera Lawin. Jutustelu oli klaanimaiseen tapaan melko jäykkäniskaista, joten heti aterian päätyttyä poistui Serafi kohteliaasti paikalta ja kutsui Lawin mukaansa kivempien huvitusten pariin.
• Serafi ja Law pujahtivat kahdestaan kartanon ylempiin kerroksiin. Serafi kehui ihailijansa suoriutumista kuivasta illallisesta ja sai vastineena tältä lahjaksi ihastuttavan tiaran. Pujautettuaan hökötyksen koemielessä päähänsä soi valkoturkki urokselle jokusen suukkosen ja halauksen, ennen kuin ajoi tämän siveyteensä vedoten pois luotaan.
• Kyllästyttyään Ederan velvollisuuksiin ja sairasepidemiaan lähtivät Ikaros ja Serafi tuulettamaan päitään Afuelin maille saakka. He kohtasivat valkoturkille vanhastaan tutun Renea-nimisen naaraan, joka epäonnekseen onnistui ärsyttämään Serafia niin, että tämä sai päähänsä maksaa typerykselle kalliisti. Ja niinpä serkukset levittelivät Afuelin oikean tassun suolet pitkin valkeita hankia.
• Kun Serafi palasi takaisin kotiinsa, sai hän kuulla Lawin valmistelevan hänelle jälleen uutta lahjaa. Tällä kertaa kyse olikin jostain vähän merkittävämmästä kuin koruista, sillä lahja oli orvoksi jäänyt nimetön sudenpentu, jonka Serafi saisi Lawin mukaan kasvattaa. Naaras päättikin oitis tehdä naperosta henkilökohtaisen palvelijansa ja nimesi tämän Varjoksi, sillä hiljaa ja huomaamatta mutta aina läsnä tämän tulisi vastedes oleman.
• Prinsessan leikkiminen sai kuitenkin jäädä, kun Serafi löysi äitinsä Azallacin vallan kamalasta kunnosta ja totesi, että myös tämä oli sairastunut liki aina tappavaksi osoittautuneeseen kulkutautiin. Pitääkseen kulissia yllä piilotti Serafi heikkenevän johtajan kartanolle ja jäi kynsiään purren miettimään miten tästäkin nyt selvittäisiin.
• Ja eipä tilanteesta vaurioitta selvittykään: Carmiksen havaittua Ederan olevan heikoilla, valtasi se vaivihkaa susilauman metsän itselleen. Huhua asiasta kuulleet Serafi ja Law säntäsivät tutkimaan asiaa, totesivat kuulopuheet tosiksi ja pinkoivat varoittamaan laumalaisiaan olemasta sekaantumatta asiaan. Kurja totuus nimittäin oli, ettei Ederasta ollut tekemään yhtään mitään valtaajien karkottamiseksi.