|
Ardante - vain ruumiiltaan tunnoton
Nimi: Ardante
Lempinimet: Arda, perheen kesken Ari
Sukupuoli: Uros
Laji: Koirasusi
Rotu: Puolet sutta, puolet täysin sekarotuista koiraa
Ikä: Kaksi ja puoli vuotta
Lauma: Carmis
Ryhmittymät: Kuuluu Puolikuun klaaniin
Menneisyys:
Ardante sisaruksineen saivat alkunsa puolikuulaisen Cobaean ja tämän puolison Raukon rakkauden tuloksena. Noihin aikoihin oli Lahkon hävittämiselle omistautunut Puolikuun klaani käynyt jäseniltään jo varsin harvalukuiseksi, joten sitäkin suurempi oli erityisesti klaaniin kuuluvan emon ilo pentujen syntyessä maailmaan. Puolikuun säilyminen ja Lahkon tuho oli jälleen askeleen lähempänä todellisuutta, uuden sukupolven voidessa jatkaa aikanaan siitä, mihin vanhempansa tulisivat jäämään.
Rakastavasti, mutta klaanille ominaisen tiukasti kasvattivat Cobaea ja Rauko jälkikasvunsa kuten parhaiten taisivat. Onnellisia olivatkin nuo pentuajat jopa Ardanteksi nimetylle urospennulle, jolta näytti syntymästään lähtien puuttuneen kyky tuntea mitään fyysistä, niin kipua kuin emon hellää nuolaisuakin. Pentu itse ei tietenkään asiaa ymmärtänyt, joten varsin tarkasti saivatkin vanhemmat olla vahtimassa, ettei nuori uros itseään päässyt kovin pahasti telomaan.
Viikot ja kuukaudet kuluivat pentujen kasvaessa ja Puolikuun aatteita oppiessa. Ardantesta kehittyi melkoisen suurikokoinen koirasusi, joka iän myötä alkoi ymmärtää yhä paremmin tuntoaistinsa puuttumisen mukanaan tuomia haittoja. Emonsa koetti pentua lohduttaakseen korostaa myös vajavaisuuden etua taistelutilanteen kannalta, sillä taistelijoita oli jokaisesta pennusta tasolla tai toisella tarkoitus tulla. Varsin hyvin Ardante oppikin käyttämään niin voimaansa kuin kestävyyttäänkin aseenaan, muttei hän silti voinut olla tuntematta jäävänsä jostakin paitsi nähdessään sisarustensa paistattelevan lämpimässä auringossa tai kiehnäävän vanhempiensa kyljessä. Saattoi uroskin toki tehdä samoin, mutta se ei merkinnyt hänelle juuri mitän. Se ei muiden sisarusten lailla saanut iloista hymyä nousemaan hänen huulilleen.
Aikuistumisen kynnyksellä alkoivat pentujen retket pesästä käydä kerta kerralta yhä pidemmiksi, enteillen pian koittavaa itsenäistymistä. Muiden tavoin myös Ardante alkoi viettää aikaansa erillään perheestään, alkoi hakea paikkaansa maailmassa. Puolikuulaisuus määräsi toki suunnan hänen elämälleen, mutta uros oli kuitenkin itse päättänyt löytää sen polun, jota hän tuon suunnan mukaisesti tulisi kulkemaan. Tämä mielessään lähti koirasusi noin vuoden ikäisenä kartoittamaan synnyinsaartaan Andriaanaa sisarensa Quantan seurassa.
Suku:
Äiti: Cobaea (Tucci)
Isä: Rauko (Yuki)
Veljet: Dianthus (Yuki), Corann (Pipsu), Rowan (Kitsune, nyk. narri)
Siskot: Quanta (Lara), Idony (Maya), Eyela (Kuroi, nyk. Ish)
Luonne ja käyttäytyminen:
Perusluonteeltaan Ardante on mitä rauhallisin ja pitkähermoisin uros, jota ei tunnu mikään juuri hetkauttavan. Hänen ilmeensä ovat pienieleisiä ja melko huomaamattomia, mikä lisää kyseistä vaikutelmaa entisestään. Perhettään kohtaan hän on erittäin lojaali ja jopa uhrautuvainenkin, tahtoessaan pitää kaikkein rakkaimpansa onnellisina ja turvassa. Hän kunnioittaa syvästi Puolikuun aatetta, ja vaikkei tunnekaan henkilökohtaista vihaa lahkolaisia kohtaan, on hän valmis käymään Herran palvelijoita vastaan parhaan kykynsä mukaan. Sisimmässään uros on kuitenkin melko tunteellinen tapaus, vaikkei sitä mielellään osoitakaan. Toisinaan hän nauttii saadessaan vain viettää aikaa yksin kaikessa hiljaisuudessa, vailla tarvetta puhua ja keskustella kenenkään kanssa. Puolisusi on nimittäin melkoisen huono sanojen käyttelijä, joka vieraammassa seurassa pysytteleekin mieluusti vaiti, saattaen luoda itsestään juron ja jopa tylyn ensivaikutelman. Hän on myös erittäin hitaasti lämpenevää tyyppiä, joka arvostaisi vierellään enemmän yhtä hyvää ystävää kuin tusinallista tuttavia.
Puolikuulaisena Ardante on luonnollisesti valmennettu henkensä uhalla taistelemaan Lahkoa ja sen jäseniä vastaan, mihin massiivisella uroksella onkin omalla tavallaan melko hyvät valmiudet. Suuren koon lisäksi hän on erittäin voimakas, kivun puutteen tehdessä hänestä useita muita kestävämmän. Tuntoaistin puuttuminen tuo muassaan tosin myös sen, ettei uros taistelun tuoksinassa tajua juurikaan suojata itseään, vaan on erittäin alttiina vakavallekin vahingoittumiselle. Hän on ruumiinrakenteensa tähden myös varsin hidas ja vailla sen suurempaa ketteryyttä, taktiikkapuolenkin jäädessä taka-alalle. Ei puolisusi tyhmä ole, mutta järjenjuoksunsa on kuitenkin käyttäytymisensä tavoin melko hidasta ja rauhallista, eikä täten oikein sovellu nopeisiin strategisiin suunnitteluihin. Uroksen parhaiten hallitsemaa taistelutapaa onkin silkkaa voimaa hyödyntävä "murskaus", jossa vastustaja koetetaan hoidella yhdellä ainokaisella iskulla.
Kuten voi olettaa, vaikuttaa tuntoaistin puute Ardanten jokapäiväiseen elämään melkoisesti. Ei uros tietenkään tiedä, mitä jonkin tuntuminen käytännössä olisi, mutta silti hän sitä aika ajoin kaipaa. Hän ei pidä lainkaan siitä, että joku häntä koskettaa, vaan tuntee olonsa kiusaantuneeksi, ehkä jopa hivenen häveten puutettaan. Liikkumistakin tunnottomuus vaikeuttaa, sillä jopa tasaiselta vaikuttavaa maastoa on pidettävä tarkasti silmällä kompastumisen tai loukkaantumisen välttämiseksi. Aseitakaan ei Ardante voi kantaa, sillä hän todennäköisesti aiheuttaisi niillä enemmän vahinkoa itselleen kuin viholliselleen. Ei siis liene suurikaan ihme, että uros nimittää aistinsa puutetta kirouksekseen.
Ulkonäkö:
Ardante on kookas ja lihaksikas koiraeläin, jolta ei voimaa puutu. Rakenteeltaan uros on varsin jykevä ja jopa kulmikas, äidin suvusta tulevien pörröisten luppakorvien kuitenkin pehmentäessä vaikutelmaa. Kuononsa on melko iso ja tassunsa leveät, hännän ollessa sen sijaan melko lyhyt. Kuonon päällä kulkee vinottain kaksi eripituista arpea muistona puolikuulaisen ensimmäisestä taistelusta lahkolaista vastaan. Koirasuden turkki on karkeaa, varsin lyhyttä ja kehonmyötäistä koko ruumiissa lukuun ottamatta korvia, joissa karva on pidempää ja keveämpää. Yleisilmeeltään uros muistuttaa huomattavasti enemmän koiraa kuin sutta, vaikka molempien verta suonissaan kantaakin.
Pääväriltään Ardante on kellanruskea, lähes oljenkeltainen. Turkista löytyy myös vaaleahkon suklaanruskeaa väriä, joka koristaa niin uroksen häntää, korvia, vasenta etujalkaa, rintaa, kaulaa kuin kasvojakin. Myös mustaa on jonkin verran, muun muassa vähenevää kuuta muistuttavana puolikuusymbolina koirasuden otsalla. Lisäksi mustan värin peittäminä ovat uroksen oikea etujalka, oikeanpuoleisen korvan kärki sekä kaarevat kuviot silmäkulman lähellä, tummanruskean alueen reunamilla. Ardan kulmikkaat ja aavistuksen vinot silmät ovat tummankeltaiset, ja kirsunsa tummanruskea. Kynnet taas ovat valkoiset, paitsi mustassa tassussa, jossa ne ovat harmaat. Koirasuden kulmahampaat ovat hivenen normaalia suurikokoisemmat. Uros ei kanna mukanaan mitään koruja tai vaatteita.
>> Profiilikuva
>> Värikartta
Pelaaja: hitodama
Sähköposti: hitodama(at)luukku.com
Kotisivut: Saarivaltio
Pelipaikka: Andriaana
Otettu pelattavaksi: 2.7.2008
Hahmohistoria: Ardanten ulkonöön suunnittelu oli hetkellinen päähänpisto miettiessäni, millaisen puolikuuhahmon voisin mahdollisesti itselleni haluta, jos sellaisen saamiseen joskus tarjoutuisi mahdollisuus. Tykästyinkin tähän suttaamaani luonnokseen sen verran, että päätin sitä todella käyttää kuullessani myöhemmin Tucin Cobaean saavan pentuja. Nimen keksimisen kanssa koin pienoisia vaikeuksia, vaihtuipa se hahmotietoja suunnitellessa jopa aivan toiseksi, kuin mitä alunperin oli. Jonkin aikaa minulle oli myös hieman epäselvää minkä luonteinen Ardantesta tulisi, mutta kuva selkeytyi sitten pikku hiljaa itse tietoja kirjoittaessa. Hahmokuvauksen kirjoittaminen kävi muuten erittäin jouhevasti, koska hahmolla ei ole varsinaista menneisyyttä, jonka kanssa yleensä kulutan kovin paljon aikaa.
Oma mielipide: Pakko myöntää, että pidin Ardantesta melkoisen paljon jo ennen kuin sitä oltiin edes hyväksytty mukaan pentueeseen. Lopulta sain kuitenkin huokaista helpotuksesta huomattuani palleroisen olevan mukana, saaden siten ilman huolta alkaa kiintyä hahmoon. Varsin muhevia pelejä hahmolla onkin tullut sittemmin pelattua.
Nippelitietopankki
Sekalaisia faktoja
Ardanten nimen alkuosa on eräänlainen kunnioitus uroksen isoäidille, Artemisialle.
Vaikka Ardante onkin näennäisesti varsinainen kivikasvo, nauttii hän suuresti metsästämisestä ja - yllättävää kyllä - pentujen seurasta.
Sitaatteja
"Älä enää tule Puolikuun tielle"
Elämää Andriaanalla
Tavatut:
Cobaea (Tucci) - rakastaa ja kunnioittaa [äiti]
Rauko (Yuki) - rakastaa ja kunnioittaa [isä]
Quanta (Lara) - hyvin luotettu ja läheinen ystävä [sisko]
Eyela (Kuroi, nyk. Ish) - läheinen ystävä [sisko]
Idony (Maya) - läheinen ystävä [sisko]
Dianthus (Yuki) - läheinen ystävä [veli]
Corann (Pipsu) - läheinen ystävä [veli]
Rowan (Kitsune, nyk. narri) - läheinen ystävä [veli]
Vendetta (Sykomori) - neutraali tuttavuus [serkku]
Othello (hitodama) - hyvä ystävä
Fall (Karelyon) - hyvin negatiivinen tuttavuus; puolikasvoitettu Ardanten & Quantan toimesta
Lumière (Swildy) - neutraali tuttavuus
Rubus (Sykomori) - kunnioittaa [isoisä]
Rhiannon (Neftichan) - neutraali tuttavuus[täti]
Caneh (Tahmis) - neutraali tuttavuus[täti]
Uljas Omeletti (Tucci) - neutraali tuttavuus
Luciano (Sykomori) - positiivinen tuttavuus
Lovrenc (Tucci) - positiivinen tuttavuus
Koeth Musta (Lara) - negatiivinen tuttavuus
Ister (Lara) - negatiivinen tuttavuus
Tartaros (Pipsu) - hyvin negatiivinen tuttavuus
Kafir Mustaharjas (Mezzi) - negatiivinen tuttavuus
Mikaru (Wolf) - vihaa
Sanguinaria Mirada (hitodama) - negatiivinen tuttavuus
Trezésira Diora (hitodama) - negatiivinen tuttavuus
Cliantha (Tahmis) - negatiivinen tuttavuus; tapettu epäsuorasti Ardanten toimesta
Pelit:
Keltaruskeaa pikkuväkeä [C&R pentupeli], Carmiksen vesiputous, 28.7. - 8.10.2008
Oppitunteja elämästä [C&R,II], Carmiksen vesiputous, 16.10.2008 - 2.1.2009
Seitsemän lensi pois, Carmiksen ruohoniitty, 7.1.2009
Ensi kerran omillaan, Yhteisten alueiden kalliot, 8.1. - 31.3.2009
Puutarhakuokka ei ole nössöjä varten, Yhteisten alueiden kylä, 31.3. - 9.11.2009
Suurten sattumusten sarja, Ederan metsä (K-18 -osio), 13.7. - 28.11.2009
Voihan sappineste, Djalan lato, 3.12.2009 - käynnissä
Hjéresat vs. Puolikuu - YP, Djalan lehtimetsä, 2.1. - 12.4.2010
Koirat keltaisissa, Carmiksen vesiputous, 3.2.2010 - käynnissä
Tapahtumat:
Eleltyään mukavaa pennuneloa noin puolivuotiaaksi oli Ardanten sisaruksineen aika saada ensimmäiset oppituntinsa vanhemmiltaan niin saalistukseen kuin Puolikuuhunkin liittyen. Koska kyseessä oli varsin suuri pentue, jakautui perhe kahteen osaan: pojat lähtivät metsälle, tytöt jäivät kuulemaan emonsa tarinoita. Ensimmäinen metsästys sujui erittäin hienosti ja yhteisvoimin sai Ardante veljineen napattua komean urosfasaanin kotiin vietäväksi.
Ylpeinä kiikuttivat pojat saaliinsa pesälle, jonka jälkeen oli heidän vuoronsa jäädä kuulemaan tarinoita puolikuulaisena olemisesta. Cobaea kertoikin omasta menneisyydestään varsin hurjia juttuja, joiden avulla pentujen oli helppo ymmärtää miksei lahkolaisten kanssa kannattanut veljeillä. Paljon uutta tietoa maailman menosta pennuille sateli, ja lopulta oppitunnin päätyttyä kävi Ardanten ruokalevolle sulattelemaan niin maukasta ateriaansa kuin monimutkaisia tiedonjyväsiäänkin.
Päästyään noin vuoden ikään tuli pentueen aika jättää perheen turva ja siirtyä tutkimaan maailmaa omin neuvoin. Haikein mielin erosi jo kovin suurikokoiseksi kasvanut Ardante vanhemmistaan, lähtien Quantan kanssa maailmaa mittaamaan.
Sisarusten matka kävi kohti yhteisten alueiden kallioita, jossa kaksikko sai tutustua uuteen eliälajiin, jonka viisaampi olisi osannut nimetä villikarjuksi. Kohtaaminen ei sujunut järin rauhaisissa merkeissä, ja lopulta joutuivatkin nuoret koirasudet luikkiman karkuun itseään suurempaa olentoa. Vielä hankalammaksi tilanne kävi kaksikko joutuessa pakenemaan pitkin jyrkännettä, molempien liukastellessa hankalassa maastossa varsin ikävästi. Kumpikaan ei kuitenkaan loukkaantunut vakavasti, ja villisian lopulta luopuessa jahdista saivat nuorukaiset rauhassa vetäytyä nuolemaan haavojaan.
Pian löysivät Ardante ja Quanta itsensä vanhan kylän liepeiltä, ja uroksen vastusteluista huolimatta kävi kaksikko myös toki paikkoja hieman tutkimaan. Quanta löysi eräästä talosta vihreävartisen kuokan sekä samaa sävy olevia nahkaläystäkkeitä, jotka naaras päätti omia aseekseen ja suojuksikseen. Samassa paikalle ilmestyi sattumalta myös sisarusten serkku Vendetta, jolta Quanta sai hieman tietoa uuden aseensa käytöstä. Serkun jatkettua matkaansa auttoi Ardante sisartaan pukemaan suojukset ylleen, minkä jälkeen kaksikko jatkoi niinikään kulkuaan.
Jonkin aikaa seikkailtuaan kohtasi sisaruskaksikko varsin huomiotaherättävän näyn: punaharjaksinen susi Fall jahtasi henkensä puolesta pelkäävää Othello-chihuahuaa pitkin Ederan metsää. Susi paljastui pian lahkolaiseksi, ja niin olivat puolikuulaisnuorukaiset ensi kertaa kasvokkain sukunsa tehtävän edessä. Varsin verinen taisteluhan siitä seurasi, mutta lopulta pääsivät sisarukset voitolle ja saivat puolikasvoitettua tummaturkkisen suden. Taistelusta muistoksi Ardantelle jäi kaksi arpea kuonoon sekä Othello, joka lähti seurailemaan pelastajiaan.
Yön koittaessa raahustivat Ardante, Quanta sekä Othello kohti Djalan latoa, johon kolmikkoa aikoi käydä lepäämään. Ennen perille pääsyä he saivat kuitenkin vastaansa taskulampulla metsää valottelevan Lumièren, joka onnistui aiheuttamaan etenkin puolikuulaisissa erittäin suurta ihmetystä sähkövempeleellään. Othelloa taskulamppu kiinnosti myös sen verran paljon, että hän kutsui Lumièren mukaan latoon.
Jonkin ajan kuluttua osallistuivat Ardante ja Quanta (jätettyään Othellon hetkeksi johonkin) sukunsa tapaamiseen, jossa nuorukaiset kohtasivatkin suurimman osan elossa olevista sukulaisistaan. He kuulivat myös, että heidän äitinsä oli menehtynyt taistelussa lahkolaisia vastaan. Asiaa ei kuitenkaan ehditty surra pitkään, sillä pahin oli vasta tulossa: kesken kokouksen puolikuulaisten kimppuun kävi lahkolaisten Hjéresat-joukkio. Tappelu yltyi pitkäksi ja uuvuttavaksi sodaksi, josta Puolikuu kuitenkin lopulta poistui voittajana riistettyään hengen Hjéresatin johtajalta Tartarokselta.
Sotimisen ja sukukokouksen jälkimainingeissa päättivät Ardante ja Quanta viimein olevansa sen verran vanhoja, että voisivat lähteä kulkemaan kumpikin pitkin omia reittejään. Asiaa edesauttoi huomattavasti myös se, ettei Quanta oikein tullut toimeen Othellon kanssa, joka jäi siten Ardan seuralaiseksi. Kovin pitkään ei poikamieskaksikko ehtinyt yhdessä eloaan viettää, kunnes he jo kohtasivatkin jälleen yhden Ardanten sukulaisista. Pentu osoittautui Vendetan Lovrenc-pojaksi, jolle Ardante päätti ryhtyä opettamaan kalastuksen saloja. Valitettavasti niin Lovrencea kuin Othelloakin olisi kiinnostanut lähinnä leikkiä Arin tunnottomuuden kustannuksella.
Galleria
|
