Vaikka olet jo valmiiksi hyvin voipunut, pinnistät viimeiset voimasi huimaan spurttiin pimeän luolaston halki. Kuulet punaturkkisen paholaisen juoksevan kannoillasi, mutta tarpeeksi monen mutkan ja käännöksen jälkeen koiran askeleet katoavat perästäsi. Vainoajasi taisi luopua jahdista, mutta eipä tilanteessasi silti ole kehumista: olet nimittäin eksynyt mitä mittavimman tunneliverkoston sisuksiin...

Harhailet ympäriinsä ikuisuuksilta tuntuvan ajan ja olet jo luopua toivosta, kunnes viimein haistat raitista ilmaa! Ensimmäistä kertaa oudon päiväsi aikana kiität muuttunutta ulkomuotoasi ja sen kylkiäisenä terävöityneitä aistejasi, sekä suuntaat kohti ulospääsyä.

Jonkin ajan kuluttua totta tosiaan pääset ulos tunneleista vain huomataksesi, että seikkailusi aikana aurinko on ehtinyt painua mailleen. Yö on tuonut tullessaan kauniisti tuikkivan tähtitaivaan, joka koetuista vastoinkäymisistäsi huolimatta saa sinut varsin jouluiselle mielelle.