Laskeudut alas vuorelta ja lähdet harhailemaan taas halki metsien. Viimein saavut kuitenkin sammaleiselle aukiolle, jossa suuri joukko rusehtavaturkkisia koiraeläimiä näkyy viettävän aikaa joulupiknikin parissa. Olet onnesi kukkuloilla heidän pyytäessä sinua liittymään seuraan, sillä viimeinkin saat syödä ja levätä kunnolla.

Kaikkien syötyä kyllikseen on runsas ateria kadonnut lähes kokonaan ja jättänyt jälkeensä vain jokusen luunpalasen lojumaan sinne tänne. Joku koiraeläimistä huomaa kuitenkin yhden aivan erityisen luun ja poimii sen ylös maasta. Toivomusluu! Mieleesi tulee, että voisit ehdottaa sen katkaisemista ja toivoa itsesi samalla kotiin.