Pokemon Unknown: Next Generation

Epiloginomainen kuvitettu sarja pohdintoja siitä, mitä Reliamille ja kumppaneille tapahtui Pokemon Unknown -ropen sulkeuduttua. Sarjaan voi tutustua myös Tumblrin kautta.

1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13

Osa 1

Ihan pian ropen viimeisten tapahtumien jälkeen Reliam kävi juttelemassa Lucasin kanssa niin Jericon kuin Alorankin ongelmallisesta käyttäytymisestä. Lucas neuvoi kouluttajaa viemään Jericon Hitra Islandin treenikouluun, sillä paikan kurinalainen ympäristö voisi olla hyödyksi arvaamattomalle nidorinolle. Jynxin merkillisiin tempauksiin hänkään ei kuitenkaan keksinyt selitystä.

Niinpä Reliam suuntasi saaristoon ja aikoi jättää Jericon ammattikouluttajien käsiin saman tien, mutta koulutus osoittautui hurjan kalliiksi. Pettyneenä mies ryhtyi käymään läpi omaisuuttaan siltä varalta, että jokin erilaisista kilpailuista voittamistaan palkinnoista menisi hyvällä hinnalla kaupaksi. Tässä yhteydessä kävi viimein internetin kautta lopulta ilmi, että Aloran ongelmat johtuivat tämän kustomoidusta poképallosta. Netistä löytyi myös henkilö, joka oli halukas ostamaan kyseisenlaisen pallon kovaan hintaan - kunhan siinä ei ollut valmiina pokémonia. Koska pokémonia taasen ei voinut erkaannuttaa pysyvästi pallostaan ilman, että pallo hajoaisi tai pokémon menehtyisi, oli Reliam kovan valinnan edessä: hänen oli joko rikottava pallo ja vapautettava Alora kirouksestaan tai myytävä ehjä, pokémoniton pallo Jericon koulutuksen kustantamiseksi, mikä tietäisi Aloralle jotakin hyvin ikävää.

Pohdittuaan asiaa hyvän tovin tuli Reliam siihen kyseenalaiseen tulokseen, että hän laittaisi Aloran ja Jericon ottelemaan keskenään. Tai oikeastaan ottelu tuskin oli oikea termi, sillä hän yllytti kaksikon käymään toistensa kimppuun täydellä voimalla, kamppailemaan kunnes enää toinen olisi hengissä. Näin jäljelle jäisi vain yksi hoidettava ongelmatapaus, joka lisäksi tulisi olemaan kaksikosta taistelukyvyiltään se lupaavampi yksilö.

Aloralla oli tyyppietu puolellaan, mutta Jerico oli tasoltaan huomattavasti kokeneempi, joten puntit näyttivät aluksi olevan kutakuinkin tasan. Lopulta nidorino kuitenkin teki sen mihin se oli luotu ja myrkytti vastustajansa pahemman kerran, mikä todella johti jynxin tuskalliseen kuolemaan. Melkoista syyllisyyttä tuntien Reliam hautasi kaikessa hiljaisuudessa kasvattinsa, myi tämän erikoisen poképallon eteenpäin ja jätti siitä saadun käteisen turvin Jericon koulutettavaksi Hitra Islandille. Mies oli enemmän kuin tyytyväinen, ettei hänen olisi tarpeen nähdä kurjuutta ympärilleen kylvävää piikkiotusta kokonaiseen kuukauteen.

Osa 2

Saadakseen ajatukset pois edellisistä tapahtumista keskittyi Reliam seuraavat viikot erityisesti Bronin intensiiviseen treenaamiseen. Harjoituksen tuloksena pokémon kehittyikin lopulta viimein salamenceksi, minkä ansiosta kouluttajansa ehti tovin olla onnensa kukkuloilla, eikä Bron itsekään laittanut muodonmuutosta yhtään pahakseen. Kauan sitten laatimaansa suunnitelmaa palata alkuperäisille kotiseuduilleen salamenciksi kasvettuaan lohikäärme ei kuitenkaan enää edes muistanut.

Liki saman tien sai Reliam kuitenkin kuulla (omasta mielestään) huomattavan hälyttäviä uutisia: Charlotte oli lähtenyt ulkomaille lomailemaan miespuolisen kaverinsa kanssa! (Vukin, jota Reliam ei tässä vaiheessa tuntenut vielä lainkaan.) Mustasukkaisuuden tulen roihahtaessa kouluttaja hyppäsi tuoreen salamencen selkään ja yllytti tämän lähtemään lentomatkalle merten ylitse Loten perässä.

Kenties kaikkien osapuolten onneksi lentämiseen vielä tottumaton Bron ei kuitenkaan päässyt edes lähelle määränpäätä, vaan joutui tekemään pakkolaskun keskellä merta nököttäneelle kalliolle. Odottaessaan puolen päivää lohikäärmeen voimien palaamista kastui Reliam likomäräksi, mikä kaksikon luikittua häntä koipien välissä kotiin kehitti hänelle vuosisadan flunssan. Charlotenkin lopulta palattua Misreaan olikin likalla melkoinen työ hyvitellä sairastunutta semipoikaystäväänsä, mutta tottahan toki kaksikon välit olivat pian taas entisellään. Asiaa osaltaan auttoi huomattavasti se, että Reliam sai helpotuksekseen kuulla Vukin olevan vallan pitkälti miehiin päin, eikä tämä ollutkaan siten yrittänyt välimatkan turvin riistää Lottea häneltä.

Osa 3

Palattuaan Misreaan Charlotte muutti pois vanhempiensa luota ja punkkasi erinäisten ystäviensä - runsaissa määrin myös Reliamin - luona. Tämä varmasti lähensi kaksikkoa entisestään, ja uskoakseni juuri tämän ajanjakson aikana he ryhtyivätkin ihan oikeasti seurustelemaan keskenään. Reliamin kerrottua sitten eräänä aamuna asiasta vanhemmilleen sai hän isältään lyhyet onnittelut, mutta äidiltään sitä vastoin suurta epäuskoa. Hän kun oli kaiken aikaa luullut, että parivaljakko oli ollut yhdessä jo vähintään vuoden tai parin ajan! Toki väärinkäsityksen selvittyä oli Illia miehensä tavoin oikein iloinen uutisesta.

Jonkin ajan kuluttua hankki Lotte itselleen oman asunnon Lemidaesta, johon hän asiaa tovin hermoiltuaan kutsui myös Reliamin asumaan. Tätä miekkonen kuitenkin säikähti, sillä ajatus heidän leppoisan suhde-elämänsä viemisestä eteenpäin sai hänet pelkäämään, että touhu menisi tavalla tai toisella pieleen ja hän menettäisi Charloten niin ystävänä kuin seurustelukumppaninakin. Niinpä kaksikko päätyi ottamaan toisiinsa toviksi hieman etäisyyttä.

Vaan kun Loten perheen parissa sitten sattui kaikenlaista ikävää, ei turhille tutinoille ollut enää aikaa. Rakkaimpansa sitä tarvitessa syöksyi Reliam suin päin Charloten tueksi, mikä auttoi osaltaan myös kaatamaan muureja nuorukaisen haluttomuudesta yhdessä asumiseen. Eikä aikaakaan, kun parivaljakko sai huomata Lemidaen kämpän sisältävän yhtä paljon kummankin osapuolen tavaroita, vaikka huomattavan pitkään Reliam kieltämättä venkoilikin asian virallistamisessa.

Osa 4

Niin edellisen postauksen tapahtumien aikaan kuin jokusen vuoden sen jälkeenkin jatkoi Reliam yhä pokémoniensa kouluttamista ja salimerkkien keräämistä. Ensinnäkin hän tietysti nouti Jericon pois treenikoulusta, jossa nidorino totta vie oltiin viimein saatu suitsituksi. Ei otuksen perusluonne edelleenkään ollut varsinaisesti muuttunut, mutta tuntemattomiksi jäänein keinoin se oltiin sentään saatu vastahakoisesti tottelemaan ihmisten komentoja. Varmemmaksi vakuudeksi koulusta suositeltiin kuristuspannan pukemista pokémonille, jotta sen hallitseminen katastrofitilanteessakin olisi jollain tapaa mahdollista. Reliam vaihtoikin siis turkoosin pannan metalliseen, kuristusominaisuuden omaavaan ketjuun.

Seuraava pulmatilanne tuli vastaan, kun Reliam sai arpavoiton avulla haltuunsa scizoriten sekä (peukalosormuksen muodossa olevan) mega ringin. Kouluttaja istututti mega stonen toiseen Saramun olkavarren renkaista (En muista olenko ikinä kertonut, mutta ne ovat muuten relic bandit.) vaan kas, eipä scizor mihinkään muuttunut. Tämä johtui pokémonia yhä edelleen kaihertaneesta luottamuspulasta kouluttajansa arvostelukykyä kohtaan. Asia oli ikävä muistutus siitä, millä asenteella Reliam etenkin koulutuksen alkuaikoina “ötökkää” oli kohdellut; Saramu ei selvästi ollut vieläkään unohtanut. Nopeaa ratkaisua Reliamin harmiksi asiaan ei ollut, joten hänen oli vain annettava ajan kulua siinä toivossa, että scizor lopulta pystyisi uskomaan siihen, ettei kouluttaja enää tulisi käyttämään sitä pelkkänä mielettömänä työkaluna.

Sitä odotellessaan päätti Reliam viimein täydentää Aloran jäljiltä hyvin vajaalukuiseksi jäänyttä tiimiään. Ensin hän nappasi itselleen urosdarumakan, joka sai nimekseen Zel. Kyseinen otus oli vähän säikky ja vaikutuksille altis, mutta siitä huolimatta tarpeeksi kyvykäs ottelija kyetäkseen roikkumaan uusien treenikaveriensa tahdissa mukana. Kuudes ja viimeinen pokémon taasen oli Madaraksi nimitetty naaraspancham. Se puolestaan osoittautui itsevarmaksi ja leveilyalttiiksi tapaukseksi, joka käytöksensä puolesta muistutti huomattavasti Bronia. Karhu omasi kuitenkin lohikäärmettä enemmän sosiaalista pelisilmää ja osasi selvästi säätää käytöstään kulloisenkin seuransa mukaan, minkä ansiosta siitä tuli varsin suosittu kaveri tiimin pokémonien parissa. Jopa jollain tapaa yksinäiseksi itsensä tuntenut Saramu sattoi melko nopeasti ryhtyä pitämään tulokasta ystävänään.

Aikanaan molemmat tulokkaat kehittyivät, jolloin Zelin piilevä kyky zen mode -muutokseen tuli yllättäen ilmi. (Darmanitan näytti itse asiassa viihtyvän kyseisessä moodissa paremmin kuin alkuperäisessään.) Tämän lisäksi Reliam otti melkoisen riskin, josta koulutuskeskuksessakin aikanaan oltiin varoitettu, ja kehitti Jericon nidokingiksi. Kerrankin asiat kyseisen pokémonin suhteen sujuivat onneksi ongelmitta, eikä kokoa ja voimaa roimasti lisää saanut myrkkyolento näyttänyt olevan halukas riistäytymään hallinnasta. Kenties asiaan vaikutti ainakin se, ettei nidoking ollut enää iältään mikään keskenkasvuinen poikanen.

Kun sitten Saramu vielä otti viimeisen askeleen ja oppi muuntautumaan mega scizoriksi, tunsi Reliam olevansa viimeinkin valmis ottamaan liigahaasteen vastaan. Vaan vaikka hän yritti pokémoneineen kavuta useampaankin kertaan huipulle, ei mies koskaan päässyt championiksi asti. Ikuinen haastekierre katkesi yrityksen puutteen sijasta lopulta johonkin ihan muuhun, mistä lätisen seuraavalla kerralla tarkemmin.

Osa 5

Ottaen huomioon koko tämän luonnossarjan nimen ja sen paljonko asiasta on jo muissa yhteyksissä puhuttu, ketään tuskin yllättää, että Reliamin aktiivinen pokémonkoulutusura keskeytyi, koska Charlotte tuli raskaaksi. Asiaa ei oltu ennalta suunniteltu - ei etenkään sitä, että mahassa pönöttivät kaksoset - mutta eivätpä vanhemmat tainneet kuitenkaan koskaan tosissaan harkita muuta kuin lasten pitämistä. Tuntien sen velvollisuudekseen Reliam jopa kosi Lottea tämän raskauden aikana, mihin punapää myös vastasi myöntävästi, joskin itse häät päätettiin pitää vasta joskus hamassa tulevaisuudessa.

Taloudelliselta kannalta parivaljakko ei onneksi ollut aivan tyhjän päällä, sillä pokémonliigan läpäisy-yritystensä lomassa oli Reliam hankkinut itselleen töitä. Hän toimi radiossa uutistenlukijana ja sai lasten odotusaikana mahdollisuuden siirtyä lukemaan urheilu-uutisia aina televisioon asti. Mies otti pestin epäröimättä vastaan, sillä paremman palkan ja vakityön ohella työpaikalla oli terveydenhuolto-ohjelma, jonka avulla Reliam kykeni vihdoin ja viimein hankkimaan itselleen muuten kovin kalliit jalkaproteesit. Lasten syntymän aikaan tuore isä kulkikin jo “omin jaloin”, joskin vielä kyynärsauvojen tukemana. Samoihin aikoihin hän myös lakkasi värjäämästä hiuksiaan halutessaan näyttää astetta aikuisemmalta televisiossa esiintyessään.

Vaan eipä odotusaika sentään pelkkää onnea ollut, sillä kahden ihmisenalun kantaminen vatsassa kävi kovasti Charloten voimien ja mielialan päälle. Tämä puolestaan välittyi suoraan Reliamiin, joka teki hurjasti töitä kihlattunsa hyvinvoinnin puolesta ja kesti hammasta purren suurimman osan tämän oikuista, jotka muussa tilanteessa olisivat luultavasti saaneet miehen pään räjähtämään kappaleiksi. Vaan sitkeydellä siitä selvittiin, ja lopulta Charlotte synnytti kaksi tervettä, suloista tyttölasta.

Osa 6

Koska Reliamilta ja Charlotelta ei koskaan voinut odottaa mitään fiksua, saivat syntyneet tytöt nimikseen Marilyn Miriam ja Miranda Melina, sukuniminään kaiken kukkuraksi Miraka. Äkkiseltään katsottuna hyvinkin samankaltaisilta näyttäneistä sisaruksista kasvoi vuosien mittaan varsin erilaiset persoonat, mutta siitä huolimatta he olivat eritoten lapsuusaikana erittäin läheiset keskenään. Myös vanhempiin sekä muihin lähisukulaisiin likoilla oli oikein lämpöiset välit - jopa siinä määrin, että muutaman vuoden ikäisinä he päättivät, että aikuisina Miranda menisi Lucas-enon ja Marilyn Reliam-isin kanssa naimisiin. (Tuohon aikaan Miranda ei pitänyt Kuunasta sitten yhtään tajuttuaan, että tämähän olisi pahasti hänen tulevaisuudensuunnitelmiensa tiellä!)

Reliamin näkökulmasta katsottuna Marilyn oli hänelle “poika”, jonka kanssa touhuta kaikenlaisia urheilujuttuja ja Miranda “prinsessa”, jota täytyi suojella pahalta maailmalta. Marilynin harrastusintoa tukeakseen isä ryhtyi jopa alle kouluikäisten lasten jalkapallovalmentajaksi, kun taas Miranda pysytteli sillä välin mieluummin kotona leikkimässä äidin kanssa mitä erilaisimmilla soittimilla. Lisäksi kaksoset mennä temmelsivät toki pitkin Lemidaea naapuruston muiden lasten kanssa, joskin eritoten Blacquosien jälkeläisten sopivuudesta lastensa leikkitovereiksi Reliamilla oli omat kielteiset mielipiteensä. Ne hän piti kuitenkin onneksi pääosin omassa ja korkeintaan vaimonsa - Reliam ja Charlotte kun todella menivät naimisiin tyttöjen ollessa muutaman vuoden ikäisiä - tiedossa.

Loten ja Mirandan musisoinnit johtivat jossain vaiheessa vallan erikoiseen tapaukseen, kun äiti päätti laittaa tyttärensä musiikki- ja lauluesityksestä videon nettiin, jotta isovanhemmatkin pääsisivät sen näkemään. (Miranda oli lapsesta saakka hyvin ujo esiintymään julkisesti, joten hän tuskin rohkeni esitellä taitojaan kasvokkain muuta kuin perheelle.) Charloten laulettua osan matkasta mukana kannustukseksi alkoi videon yhteyteen kertyä ventovieraiden jättämiä kehuja nimenomaan äidin lauluäänestä, mikä toimi alkusysäyksenä Loten pienimuotoiselle internetkuuluisuudessa paistattelulle.

Osa 7

Koska Mirakan perheen arjessa pyöri ihmisten lisäksi myös aimo annos pokémoneja, tutustuivat Miranda ja Marilyn jo nuoresta pitäen mitä moninaisimpien otusten seuraan. Ensimmäisen oman tiimiläisen hankkimisessa Miranda osoittautui kerrankin sisartaan oma-aloitteisemmaksi houkuteltuaan villin cottoneeuroksen herkuilla matkaansa sekä pyydystettyään tämän kotiin päästyään isänsä tyhjään premier balliin. Marilyn puolestaan sai nuoren lillipupi huollettavaksi äidiltään.

Alakouluikäinen Miranda nimesi puuvillapalleroisensa Veetiksi ja ryhtyi suurella innolla treenaamaan otuksen kanssa ties millaisia temppuja. Ikävä kyllä cottonee osoittautui varsin vapaamieliseksi otukseksi, joka saattoi niin päättäessään lähteä vaikkapa leijailemaan tuulen mukana taivaalle kesken harjoitusten. Karkailuista ja muista metkuistaan huolimatta Veetistä tuli omistajalleen hyvä kumppani, joka tuntui aina aistivan ja tulevan lohduttamaan tyttöä tämän ollessa allapäin. Kaksikon kasvettua muutamalla vuodella antoivat Mirandan vanhemmat kaksikolle lahjaksi sun stonen, jonka avulla pokémon saatiin kehitettyä whimsicotiksi. Samaan aikaan he lahjoittivat Marilynille puolestaan bagonin, joka oli Bronin ja Lucasin omistaman Sharonin jälkeläinen.

Siinä missä Bronin ja Sharonin keskinäinen lisääntyminen oli tosin vain kouluttajien järjestämä kertaluontoinen tapahtuma, pullauttelivat Bron ja Calypso aivan omasta tahdostaan aina keväisin ilmoille suuren määrän munia (miloticista myöskin pitäneen Ninan suureksi harmiksi). Ajan mittaan tapahtumasta tuli vuosittainen hassu perinne: ensin kaikkien oli oltava avuksi munien ja kuoriutuvien feebasien hoitamisessa, mutta pokémonien päädyttyä uusille kouluttajille saattoi koko perhe rentoutua ja tehdä yhdessä jotain hauskaa kalojen myynnistä saaduilla rahoilla.

Osa 8

Kuten jo aiemmin mainitsin, olivat Mirakan kaksoset erityisesti ennen teini-ikää keskenään läheiset toverukset, jotka saattoivat jakaa keskenään sellaisetkin salaisuudet, joista ei muille pukahdettu sanaakaan. Kiitos etenkin Marilynin menevänsorttisen luonteen he myös päätyivät erinäisiin seikkailuihin, kuten vaikkapa kokeilemaan naamioitua toinen toisekseen pienen meikkauksen ja hiusten piilottamisen avulla.

Erään kerran sisarukset myös pujahtivat varjostamaan isäänsä tämän lähtiessä ulkoiluttamaan pokémonejaan kauemmas Lemidaen loputtomille niityille. Suurin osa Reliamin tiimistä toki oli tiiviisti läsnä perheen arjessa muutenkin, mutta ymmärrettävistä syistä esimerkiksi Jericon läheisyyteen ei lapsia koskaan päästetty. Karkureissullaan tytöille selvisikin miksi näin oli. Heidän vakoillessaan tapahtumia ja Reliaminkin ollessa kauempana sattui nimittäin jokin pieni villipokémon tulemaan nidokingin tielle, mihin likkojen suureksi järkytykseksi Jerico vastasi murskaamalla otuksen maan tomuun ilmeisesti ihan vain omaksi huvikseen. Säikähtäneinä kaksoset luikkivat nopeasti kotiin ja yrittivät olla kuin eivät olisi ikinä missään käyneetkään. Ainakin nuori Miranda kuitenkin näki jokusen kerran painajaisia tapahtuneesta.

Vaan ei Mira ujoudestaan huolimatta aina ollut pelkästään siskonsa vietävissä. Marilynin osallistuessa urheilukisoihin oli Miranda usein puhtaasti omasta tahdostaan mukana, ja vaikka se häneltä suuria ponnistuksia ja esimerkiksi hupun päähän vetämistä vaatikin, kannusti hän aina tarpeen tullen siskoaan katsomosta. Vastapainoksi Mari piti tarkkaan huolta siitä, ettei kukaan edes kuvitellut koskaan härnäävänsä saati kiusaavansa hänen kaksoissisartaan - ei ainakaan enää sen jälkeen, kun hän oli nyrkeillään kertonut mitä mieltä moisesta toiminnasta oli.

Osa 9

Oman perheen lisäksi Mirakojen arjessa vilahtelivat useat niin vanhempien kuin lastenkin tuttavat. Lähistöllä asuvan Blacquoisin perheen jäsenet taisivat olla tavanomaisin näky, vaikka Reliam-isällä olikin kyseisessä sateenkaariperheessä joskus kestämistä. Mirandaa puolestaan ei kahden isän luotsaama joukko koskaan sen kummemmin ihmetyttänyt, mutta hän puolestaan jo pienestä pitäen arasteli jonkin verran perheen vanhinta Dvasee-poikaa, jonka leikki-ideat olivat useimmiten tytölle aivan liian raisuja. Nuorempien Blacquoisien sekä Kay-nimisen tytön kanssa Miranda sen sijaan tuli paremmin juttuun, vaikkei hän heistäkään kehenkään varsinaista bff-suhdetta onnistunut solmimaan.

Vähäisellä vapaa-ajallaan Reliam sen sijaan kävi silloin tällöin tapaamassa muutamia tuttaviaan (Akiraa ja Jonahia kenties?) kouluttaja-ajoilta. Myös mm. Charloten veli Lucas perheineen sekä Mirakojen yhteinen tuttava Kathleen puolisoineen piipahtivat toisinaan kylässä. Viimeksi mainittujen sattuessa kerran samaan aikaan paikalle* nousikin puheenaiheeksi Alora-jynx, jonka niin Kathleen kuin Lucaskin olivat aikanaan päässeet näkemään - toisin kuin Lotte, jolle Reliam ei ollut ikinä maininnut otuksesta sanaakaan. Kaksikon udellessa pokémonin kohtaloa väitti Reliam nolona vapauttaneensa otuksen sen käytösongelmien vuoksi, mutta ahdistui kuitenkin myöhemmin illalla kertomaan Charlotelle kahden kesken koko totuuden siitä, mitä Aloralle oli tapahtunut. Asia oli kaivellut miestä jo yli kymmenen vuoden ajan, mutta kerrottuaan siitä lopulta vaimolleen saattoi hän viimein alkaa antaa asian painua unohduksiin.

Kaikkien jo mainittujen lisäksi lasten isovanhemmista oli suuri ilo ja apu kaksosten kasvattamisessa. Lapsenlapset olivat aina tervetulleita Stuckald cityyn Illian ja Casparin luokse, vaikkakaan he eivät juuri isoisän ainaisten töiden takia päässeet vastavierailuilla käymään. Lopulta liika työskentely myöskin kostautui, sillä Mirandan ja Marilynin alkaessa olla teini-ikäisiä, menehtyi Caspar äkillisesti sydänkohtaukseen. Niin Reliam kuin Illiakin ottivat asian luonnollisesti raskaasti, mutta elämä jatkui ja jonkin ajan kuluttua yksin jäänyt Illia muutti pois kalliista Stuckaldista asettuakseen Mehabayhin ja aloittaakseen viimein aina haaveilemansa harrastuksen pokémonkoordinaattorina.

Osa 10

Reliam ja Charlotte eivät enää vuosiin olleet olleet missään tekemisissä Norahin, Reliamin entisen tyttöystävän, kanssa (kiitos muuan Loten raskausaikana käydyn kärhämän). Siitä huolimatta tämä luonnollisesti jatkoi omaa elämäänsä, jonka kulkua valotetaan tällä kertaa lyhyesti (no okei, “lyhyesti”).

Norahin ja Micahin yhteiselon onni ja auvo kestivät yhteensä vain muutaman vuoden, sillä molemmat olivat turhan persoja henkilökohtaiselle kuuluisuudelle ja omalle urakehitykselleen. Niinpä kaksikon liitto alkoi rakoilla, mutta välttyäkseen negatiiviselta julkisuudelta yritti Norah paikata asioita hankkiutumalla raskaaksi. Muutaman vuoden suhde tämän ansiosta kituuttikin vielä hengissä, mutta kaksikon ainokaisen pojan tullessa alakouluikään löivät vanhemmat lopullisesti hanskat tiskiin toistensa suhteen ja erosivat.

Koska perhe-elämän suloinen kulissi oli sortunut, ei kummallakaan vanhemmalla ollut kovin suurta halua jäädä vääristä syistä hankitun lapsen yksinhuoltajaksi. Niinpä Leonardo “Leon” Mona vietti tästä lähin suurimman osan ajastaan Stuckaldilaisessa sisäoppilaitoksessa sekä sukulaisten luona, tavaten vanhempiaan vain satunnaisesti. Tämä jätti tietenkin jälkensä nuorukaiseen, joka mm. alkoi halveksua musiikkiteollisuutta, joka hänen nähdäkseen oli riistänyt vanhemmat hänen luotaan.

Kahden muusikon poikana Leon oli kuitenkin taiteellinen itsekin, joten kieltäydyttyään musiikin harrastamisesta hän kanavoi luomisvimmansa kuvataiteeseen - siitäkin huolimatta (tai ehkä kapinapäissään juuri siitä syystä) että hän oli syntyjään täysin värisokea, mitä äitinsä oli koskaan kieltänyt häntä paljastamsta julkisesti. Poika oppikin monia keinoja vajavaisuutensa piilotteluun, joskin hän väitti sitkeästi itselleen tekevänsä sen omasta tahdostaan, eikä Norahia miellyttääkseen.

Jatko-opiskelujen tullessa ajankohtaiseksi muutti Mirakojen kaksosia pari vuotta nuorempi Leon Lemidaeen käydäkseen sikäläistä taidekoulua. Niihin aikoihin nuorukaisesta tehtiin pari pientä lehtijuttua, jossa kieltämättä korostettiin lähinnä vain hänen melko kuuluisien vanhempiensa henkilöllisyyksiä, mutta joka pojan mielestä oli lähtölaukaus myös hänen omalle uralleen parrasvaloissa. Sen jälkeen hän tekikin kaikkensa mainostaakseen itseään ja töitään voidakseen jonain päivänä kiitää loistavana tähtenä kauas vanhempiensakin yläpuolelle.

Synnynnäisiltä piirteiltään Leon muistutti lapsesta saakka lähinnä isäänsä: hiuksensa ja silmänsä olivat hyvin vaaleat, kasvonsa pitkämäiset ja vartalonsa siromuotoinen. Päättäväinen ja ovela luonteensa sekä väheksyntänsä pokémonkoulutusta kohtaan olivat sitä vastoin suoraan hänen äitinsä peruja, samoin kuin loiville laineille kiertyvät pitkistä hiuksista koostuva kampaus, jota poika teinivuosinaan ryhtyi suosimaan.

Muutettuaan lemidaelaiseen opiskelija-asuntolaan saattoi hyvinkin olla, että myös Monan suvun tuorein vesa päätyi näyttelemään jonkinlaista osaa myös Mirakan perheen elämässä. Vaan millaista, se on tällä hetkellä vielä arvoitus.

Osa 11

Vaikkeivät sitä tahallaan tehneetkään, aiheuttivat molemmat Mirakan kaksoset iän karttuessa isälleen huomattavan määrän huolta ja murhetta. Homofoobikon vikaa aina omanneella Reliamilla oli esimerkiksi sulateltavaa Marilynin ryhdyttyä seurustelemaan Kayn kanssa. Vaikkei mies ikinä ihan sinut asian kanssa ollutkaan, sai sen käsitteleminen hänet muun muassa suhtautumaan naapurin Dehaan ja Vukin suhteeseen astetta suvaitsevaisemmin. Reliamin huojennukseksi tyttärensä ja tämän toverin juttu ei tosin osoittautunut kuitenkaan kovin pitkäikäiseksi.

Myös pokémonien hoitamista peruskoulun jälkeen opiskelemaan ryhtynyt Miranda kantoi kortensa kekoon hankkimalla viimein itselleen yhden oikeasti läheisen ystävän, Viikan. Eipä asiassa muuten mitään muttia olisi ollut, mutta nuorikko meni tutustumaan tähän internetin kautta, mikä huolestutti alkuunsa niin isää kuin äitiäkin siinä määrin, että Mirandan tavatessa (Marilynin tuella) Viikan ensimmäistä kertaa kasvotusten teki hän sen salassa vanhemmiltaan. Koko porukan lopulta tutustuttua toisiinsa osoittautui Viika kuitenkin kunnon “pojaksi”, eikä Reliamilla saati sitten Charlotella ollut pian enää mitään tämän ja Miran kaveeraamista vastaan.

Perhe-elon rasitteet ehtivät kuluttaa Reliamin hermoja niinkin paljon, että jo pian neljänkymmenen ikävuoden jälkeen alkoivat hänen hiuksensa hiljalleen harmaantua. Muistaen vielä elävästi mihin stressaava elämä hänen omalla isällään oli johtanut, joutui omaa kuolevaisuuttaan pelästynyt miekkonen jonkinlaisen keski-iän kriisin pauloihin. Päätettyään ottaa jokaisesta hetkestään kaiken ilon irti hän mm. osti enempiä harkitsematta itselleen keskikokoisen veneen ihan vain koska se tuntui hetken aikaa hyvältä idealta. Tajuttuaan mitä oli oikein tehnyt olisi hän varmaankin palauttanut tai myynyt koko vempeleen eteenpäin, ellei *vedellä liikkumisesta kiinnostuneempi Vuk olisi innostanut myös naapuriaan veneilyn saloihin. Vuk oli muutenkin ollut Reliamin silmissä aina Blacquoisien järkevin perheenjäsen, joten tämän avustuksella hän opetteli ohjastamaan paattiaan ja itse asiassa unohti hiljalleen olla jatkuvasti huolissaan tulevasta. Ikävä kyllä veneestä jäänyt laina ei ollut unohdettavissa ihan yhtä nopeasti…

Osa 12

Tyttöjen lähestyessä aikuisikää joutui Reliam jokaisen vanhemman tavoin kasvokkain sen asian kanssa, ettei kasvattejaan voi pitää luonaan ikuisesti. Vielä omilleen lähteviä lapsiakin konkreettisemmin sen todisti kuitenkin Saramu, miehen ensimmäinen pokémonkumppani.

Eräänä aivan tavallisena iltana Reliamin huudeltua ulkona olleita pokémonejaan sisälle ei scizor nimittäin ollut muiden joukossa. Hetken etsittyään miekkonen löysi hyönteisen puun alta istumasta, ja hän oletti sen torkahtaneen ja siksi missanneen kutsun tulla kotiin. Reliam yritti kutsua otuksen poképalloonsa, mutta valonsäde kimmahti tehottomana pois punaisen kuoren pinnalta. Saramu, kouluttajalleen kutakuinkin 25 vuotta sitten kypsänä aikuisena tullut pokémon, oli nukahtanut illan tullen ikuiseen uneen.

Tämä on aikajanallisesti toistaiseksi viimeinen tapahtuma, jonka PU-hahmoilleni olen suunnitellut tapahtuvaksi. Näin ollen PU: NG -sarjani alkaa olla toistaiseksi finaalissa, lukuun ottamatta vielä yhtä jäljellä oleva postausta, jossa esittelen mm. käyttämättä jääneitä luonnoksia. Toistaiseksi sanavalintana kuitenkin siitä syystä, että saatan tehdä sarjaan myöhemmin lisäyksiä sitä mukaan kun niitä tulee maailman muiden hahmonomistajien kanssa juonittua.

Osa 13

Yllä vaihtoehtoisia kuvia sarjan varrelta -pidä hiirtä kuvan päällä lukeaksesi mihin sarjan osiin ne liittyvät!

Lätistäköön lisäksi vielä vähän PU-hahmojeni nimien alkuperistä. Useampikin hahmo on jo tullut siunatuksi Miraka-sukunimellä, jonka syntytarina juontuu ties minne 2000-luvun tietämille. Kirjoittelimme luokkakavereiden kesken nimmareitamme mahdollisimman suttuisesti johonkin paperinkulmaan, ja erään toverin toinen nimi Miranda näytti siinä yhteydessä vääntyvän vahingossa muotoon Miraka. Itsekseni tuumasin että siinäpä veikeä nimi, sitäpä voisi joskus käyttää jossain. Sen teinkin silloisella alter egollani Saga Mirakalla, joka sittemmin muuntui pokémonkouluttajahahmoksi ja Reliamin serkuksi. Lopulta ympyrä sulkeutui, kun Reliamin tytär sai nimekseen Miranda Miraka.

Reliamin etunimi taasen perustuu kapulaenglanninkieliseen re-Liam, öh, termiin. Perustin nääs muuan koirahahmoni erääseen oikeasti tuntemaani ihmiseen (siitä re-alku, ikään kuin “tämä yksi tyyppi uudelleensyntyneenä”) jolle olisi sopinut paremmin kuin hyvin nimi Liam sen perusteella, että jonkin nimiselityskirjan tai -sivuston (en muista enää kumman) mukaan nimi merkitsi “vahvatahtoista soturia”. Nyky-Reliam taasen perustui alkujaan löyhästi tuohon samaiseen koirahahmoon, joten oikeastaan hepun nimi voisi kai olla jopa Rereliam, hahah!

Pokémonien nimistä Saramu, Bron, Alora ja Zel ovat kaikki puolestaan väännöksiä jostain asiasta, mihin olen nimeämishetkellä kuluttanut aikaani. Ensimmäiset kaksi ovat Maan lapset -kirjasarjassa käytetyistä nimistä jalostettuja, mutten harmikseni enää muista mitkä alkuperäiset nimet olivat. (Saramu oli tätä vahingossa, mutta havaittuani asian päätin pitää juttua tulevien pokémonien nimien teemana.) Alora taas on Belgarionin taru -sarjasta, jossa oli Alornia-niminen paikka. Zel on lyhennelmä Animal Crossing: New Leaf -pelissä olevasta Zell-hahmosta, joka asustaa kylässäni. Jerico ja Veeti nimesivät itse itsensä enkä saanut nimiä enää pois päästäni kun ne sinne olivat ties mistä tulleet, Calypso oli tarkoituksella jotain minkä Charlotte olisi voinut keksiä (se on kai tanssi tai musiikkityyppi) koska Lotte kerran merikäärmeen pelissä nimesi ja Madara on Madara koska Reliamin isän houndoom oli jo nimeltään Devil ja Reliam tahtoi matkia isäänsä. Kaksi viimeisintä ovat siis molemmat, myös PU:n sisäisessä maailmassa, viittauksia sarjakuvahahmoihin: Devil Mustanaamiossa esiintyvään koiraan ja Madara erääseen Hopeanuolen karhuista.

Caspar ja Illia tekivät saman kuin mm. Jerico ja nimesivät ikään kuin itse itsensä. Norah Mona taas on ihan kamala yhdistelmä samantyyppisiä nimiä ja luonteenpiirteitä lainattuna neidin kanssa samankaltaisilta ihmisiltä (toivottavasti kukaan irl minua ja kyseisiä tyyppejä tunteva ei ikinä lue tätä ehheheh). Micah on puolestaan täydellinen randomheitto, ja kaksikon taiteilijapoika Leonardo Mona on lähinnä Leonardo da Vinci & Mona Lisa -läppä.

Kiitos kaikille, jotka tähän asti ovat luulleet minun olleeni jollain tapaa tosissani hahmoja nimetessäni.