Noukit kolikon varovasti hampaisiisi ja sinkoat sen suoraan pulppuavaan lähteeseen, samalla kaikin voimin kotiinpääsyä toivoen. Killinki plumpsahtaa pinnan alle, mutta sinä sen sijaan pysyt yhä paikoillasi - ainoastaan kaulapantasi kilikello helähtää soinnukkaasti.

Pettyneenä toiveesi toteutumattomuuteen lähdet takaisin kartanon sisäosiin. Et kuitenkaan suuntaa enää kellariin, vaan tutkailet hetken rakennuksen muita huoneita, kunnes päädyt varsin idylliseltä näyttävään makuuhuoneeseen. Huomaat olevasi jo jokseenkin väsynyt kaikesta hauskanpidosta ja päätät käydä lepäämään vuoteen päälle. Ei kestä kauaakaan, ennen kuin olet jo vaipunut autuaaseen uneen.