Noukit kolikon varovasti hampaisiisi ja sinkoat sen suoraan pulppuavaan lähteeseen, samalla kaikin voimin kotiinpääsyä toivoen. Killinki plumpsahtaa pinnan alle, mutta sinä sen sijaan pysyt yhä paikoillasi - ainoastaan kaulapantasi kilikello helähtää soinnukkaasti.

Pettyneenä toiveesi toteutumattomuuteen lähdet takaisin kartanon sisäosiin. Suuntaat aikaisemmin näkemääsi huoneeseen, joka on sen verran kaukana kellarissa juhlivasta porukasta, ettei heidän aiheuttamansa metakka kuulu sinne saakka. Käyt lepäämään vanhan vuoteen päälle aikomuksenasi vain hieman ummistaa silmiäsi, mutta seuraavassa hetkessä oletkin jo syvässä, sikeässä unessa.