Hivuttaudut lähemmäksi, jolloin siivekkäät olennot viimein huomaavat sinut. Ne eivät kuitenkaan käyttäydy ollenkaan vihamielisesti, vaan vakuuttavat todellakin olevansa joulurauhaa vartioivia enkeleitä. He kertovat olleensa aikoinaan kukin nämä kalliot omistavan lauman johtajia, mutta heidän valtakautensa on nyt päättymäisillään ja uusien tuulten on tullut aika puhaltaa.

Enempää eivät enkelit asioistaan kerro, vaan suovat sinulle ainoastaan varoituksen sanaset: "Mitä ikinä teetkin, älä lähesty tänä yönä etelässä olevaa pientä saarta ja sen rannassa makaavaa laivaa." Ehdit juuri vilkaista eteläistä merenrantaa kohden ja nähdä tumman läntin, joka lienee mainituksi tullut saari, kun enkelit yhtäkkiä kavahtavat kauemmaksi sinusta. "Sinä et olekaan koiraeläin! Et kuulu Andriaanan saarelle!" ne huokaavat ihmeissään ilmeisesti huomattuaan jotenkin, mikä sisimmiltäsi oletkaan. Ne tarjoutuvat lähettämään sinut takaisin omaan maailmaasi, kotiisi, jottei saaren tasapaino järkkyisi vuoksesi.