Jäät revontulia katselevan joukkion pariin ja seuraat kauniisti leimuavia lieskoja, ennen kuin painat silmäsi kiinni ja toivot voimiesi takaa, että valot veisivät sinut kotiin. Mitään ei kuitenkaan tapahdu - ainoastaan kaulapantasi kilikello kilahtaa heleään sävyyn. Vasta nyt huomaat ihmetellä miksei kello ole aikaisemmin pitänyt mitään ääntä, mutta jäämättä turhaan märehtimään asiaa päätät pian jatkaa revontulten taivaallisen tanssin katselemista.

Yön edetessä revontulet alkavat hiipua ja päivästä väsynyt joukkio päättää käydä levolle. Tunnet itsesikin jo niin uniseksi, että muiden alkaessa vetäytyä yöpuulle painuvat omat silmäluomesikin väkisin kiinni ja vaivut unten maille.