Lähdet siis kulkemaan kohti pohjoista. Havupuut näyttävät valtaavan yhä enemmän alaa mitä pidemmälle kuljet, ja lopulta et näe äskeisestä lehtimetsästä enää jälkeäkään. Kun nyt asiaa ajattelet, et tosin näe ympärilläsi kovin paljon muitakaan maamerkkejä; synkät kuuset ja männyt tuntuvat nimittäin sulkevan koko ulkopuolisen maailman taakseen.

Jatkat kävelemistä pitkän aikaa, kunnes viimein saavut valoisalle niittyaukiolle. Sieltä käsin huomaat auringon kohonneen korkealle ja päivän olevan siten jo pitkällä. Samassa näet myös vilahduksen korkeasta kalliomuodostelmassa, joka kohoaa puiden latvojen yläpuolelle kaukana idässä.