Maan laki ja sitä kunnioittavat heimot

Tämä tietosivu on luotu selittämään ja pitämään yllä yhtenäistä kuvaa Andriaana-roolipelissä pienenä vähemmistöryhmänä hihhuloivien "heimolaiskoiraeläinten" maailmaan ja elämään liittyvistä käsityksistä. Kaikkien tällaista hahmoa halajavien tulisi lukea teksti ajatuksen kanssa läpi ja sisäistää se ainakin pääpiirteittäin, ennen kuin nappaa hitodamaa hihasta ja utelee tarkemmin mahdollisuudesta hahmon luomiseksi. Kaikkea nippelitietoa ei tietenkään ole kenenkään tarpeen muistaa ulkoa, vaan esimerkiksi peleissä on parempi luntata tietoa täältä kuin lähteä säveltämään asioita tykkänään omasta päästä, vaikkakin tietojen soveltaminen on toki myös luvallista, kunhan vain jo vähän tietää mitä tekee. Jos tältä sivulta ei löydy vastausta johonkin mieltä painavaan kysymykseen, niin sitten vain suu auki ja kysymään asiasta hitodamalta joko Andriaanan kautta yksityisviestitse tai esimerkiksi hahmosivujensa Cboxin kautta.

Kolme heimoa

Heimo, josta Aamunkajo on kotoisin, tunnetaan nimellä Tasangon heimo. Tämän lisäksi Pohjois-Amerikassa on olemassa kaksi samantapaista koiraeläinheimoa, jotka ovat saaneet niinikään nimensä asuinalueidensa mukaan: Vuoriston heimo ja Metsäin heimo. Mistä tahansa heimosta on mahdollista saada hahmo pelattavaksi, vaikka pääpaino onkin alkujaan ollut Tasangon heimolla. Tasangon heimo asustaa preeria-alueiden eteläosissa, Vuoriston heimo Kalliovuorilla ja Metsäin heimo viettää vaeltelevaa elämää sankkojen metsien kätköissä. Heimot tulevat pääosin hyvin toimeen keskenään, mutta ovat suhteellisen harvoin toistensa kanssa tekemisissä ja saattavat siten suhtautua toisiinsa vieraskoreudella ja varauksella. Sotia heimojen kesken ei ole koskaan ollut, mutta heimot ovat saattaneet jossakin vaiheessa menneisyyttään kärhämöidä muiden satunnaisten lähialueella elelevien laumojen tai ryhmien kanssa. Nykyisin ainakin Tasangon heimo on kuitenkin elellyt pitkään hyvin rauhaisasti.

Tasangon heimo

Tasangon heimo koostuu useammasta kymmenestä koiraeläimestä, joista valtaosa on toisilleen enemmän tai vähemmän sukua olevia pienehköjä tai keskikokoisia kojoottikoiria. Mukaan on silloin tällöin hyväksytty ja hyväksytään yhäkin kuitenkin myös heimon ulkopuolelta tulevia koiraeläimiä, joten sukulaisuus ei ole kaikkien heimolaisten kohdalla täysin taattu. Susia ei tähän heimoon ole kuitenkaan missään vaiheessa sattunut liittymään mukaan. Väritykseltään suurin osa heimosta on lämminsävyistä sakkia, eli turkkinsa omaa usein lähinnä ruskeita ja mustia sekä kellertäviä ja punertavia sävyjä.

Tasangon heimon arvojärjestys on melko väljä ja laumaa koskevat päätökset tehdään varsin demokraattisesti, vaikkakin heimon johdossa keikkuu hyvin arvostettu ja vanha uroskojoottikoira, joka on sukua useille laumalaisille. Johtaja ei korkeasta iästään huolimatta ole mikään turha keulakoriste, vaan kykenee tarpeen tullen johtamaan laumaansa tiukasti ja päättäväisesti, vaikka hänen tehtävänsä onkin pääosin toimia koko lauman yhteisenä isähahmona, johon muut turvautuvat neuvoja kaivatessaan. Vaikka johtajan paikka ei ole suoranaisesti periytyvä, siirtänee vanha uros aikanaan valtansa jollekin omista pennuistaan, ellei heimolaisilla ole mitään sitä vastaan.

Pennut kasvatetaan Tasangon heimossa pääosin lempeästi, mutta tietyllä tapaa vanhoillisesti: natiaiset opetetaan jo varhain hyville käytöstavoille ja heidän koulutuksensa on muutoinkin varsin tiukkaa, muttei missään tapauksessa julmaa tai liikoja vaativaa. Aikuiset kunnioittavat perinteitä runsaasti ja elävät siten, miten heimossa on jo vuosien ajan elelty - uusia tuulia ei varsinaisesti paheksuta, mutta monet pitävät niitä hiljaa mielessään epätoivottuina. Näin ollen esimerkiksi suhde-elämä on heimon kesken hyvin siveellistä ja puoliso saatetaan valita järkiperustein etenkin silloin, jos muutaman vuoden ikään mennessä rakkauden kautta syntynyttä suhdetta ei ole sattunut syntymään. Poikkeavat seksuaaliset suuntaumukset ovat tabuja joista ei liikoja puhuta, mutta niihin suhtautuminen tai edes niistä tietäminen on hyvin persoonakohtaista. Muita samankaltaisia yleisesti vaiettuja aiheita ovat esimerkiksi itsemurhat ja sellaisen tehneet henkilöt.

Se, mikä kaikkein näkyvimmin erottaa Tasangon heimon kahdesta muusta heimosta, ovat lauman perinteet koruihin liittyen. Heimolaiset saavat luonnonmateriaaleista valmistetut korunsa reviirinsä rajamailla elävältä pieneltä intiaaniyhteisöltä, joka on tahtonut pysytellä kosketuksissa vanhoihin tapoihinsa ja luontoon. Eivät kyseiset ihmiset tietenkään täysin eristyksissä nykymaailmasta ja sen kehityksestä elä, mutta suhtautuvat kuitenkin esimerkiksi kirjavaan kojoottikoiraheimoon suopeasti ja pitänevät näitä hengenheimolaisina itsensä kanssa, ja jakavat siten myyntitarkoituksiin valmistamiaan koruja toisinaan näiden kanssa. Koiraeläinheimolaiset suhtautuvat yleensä ihmisiin hyvin varovaisesti ja jopa pelonsekaisin tuntein, mutta nämä tietyt ihmiset he ovat hyväksyneet yhteistyökumppaneikseen niin hyvin, että heimonsa vanhimmat ja kokeneimmat jäsenet käyvät suhteita ylläpitääkseen kerran kuunkierron aikana heidän luonaan vierailulla. (Pentujen kesken on hyvin tavanomaista, että rohkeutta testatakseen pieni porukka lähtee salaa seurailemaan ihmisten luo suuntaavaa retkikuntaa nähdäkseen noita outoja kaksijalkaisia olentoja.) Intiaaneilta saatuja koristuksia on hyvin montaa erilaista sorttia ja valtaosa etenkin urospuolisten heimolaisten koristuksista koostuu pelkistä nahkanauhoista, mutta niiden sijainnilla onkin ulkomuotoa suurempi merkitys. Seuraavassa jotain listaa siitä, mitä eri paikoissa sijaitsevat korut merkitsevät. Koruja voi kuitenkin olla heimolaisilla vielä tässä mainittua enemmänkin, mutta niiden sijaintien merkitystä ei vain ole toistaiseksi määritellyt. Jos siis haluat ehdottaa jotakin uutta paikka-tarkoitus-yhdistelmää, niin hitodamaan vain yhteyttä hopsan hei!

Seitsemän korvakorua - heimolainen osaa ulkoa ja myös noudattaa Seitsemää lakia
Kaulakoru - heimolainen on selvinnyt kahdentoista kuunkierron ikään (aika lasketaan yleensäkin heimojen kesken kuunkierroissa [käytännössä kuitenkin kuukausiksi pyöristettynä]) ja löytänyt Verinimensä
Vasemman takajalan nilkka - heimolainen osaa metsästää sekä puolustaa itseään tarpeeksi hyvin selvitäkseen hengissä
Vasemman takajalan reisi - heimolainen on kykenevä osallistumaan suurriistan metsästykseen ja kuuluu yleensä myös heimon metsästysryhmään, sekä on kykenevä tarpeen tullen puolustamaan laumaansa hyökkäystä vastaan
Oikean takajalan nilkka - heimolainen on saanut itselleen jonkun uuden läheisen, kuten puolison tai pentuja
Oikean takajalan reisi - heimolainen on menettänyt jonkun hyvin läheisen henkilön, kuten perheenjäsenen
Vasemman etujalan alaosa - heimolainen taitaa kattavasti heimonsa tarinoita, opetuksia ja sanontoja
Vasemman etujalan yläosa - heimolainen on saanut Vaelluskutsun tai kokenut muun näyn tai enneunen, sekä ryhtynyt toteuttamaan siinä saamaansa käskyä - jos enne on jo toteutettu, toimii heimolainen usein muiden heimolaisten enteiden tulkitsijana
Oikean etujalan alaosa - heimolainen tuntee luontoa ja sen kasveja tarpeeksi kyetäkseen käyttämään joitakin parantavia rohtoja ja varoakseen myrkkyjä
Oikean etujalan yläosa - heimolainen tuntee rohdot ja myrkyt erikoisen hyvin ja toimii yleensä heimonsa parantajana
Hännän yläosa - heimolainen osaa Valan ulkoa ja ymmärtää Kunniavelan merkityksen
Hännän alaosa - heimolainen on lausunut Valan jollekulle
Niskan ja kaulan tienoille kiinnitetyt sulat - antavat lukumäärällään viitteitä heimolaisen asemasta heimon hierarkiassa - mitä enemmän sulkia, sen korkea-arvoisempi henkilö (johtajalla kymmenisen sulkaa, uudella tulokkaalla kaksi)

Vuoriston heimo

Vuoriston heimo elää karussa ympäristössä Kalliovuorten alueella. Heimo ei ole yhtä suuri, kuin Tasangon heimo, sillä se hyväksyy hyvin harvoin joukkoihinsa uusia jäseniä jo siitäkin syystä, että alueelle eksyy varsin harvoin mukaan pääsemistä havittelevia vieraita. (Heimo on täten myös hivenen sisäsiittoinen.) Suurin osa heimolaisista on puhtaita kojootteja, joiden turkki ei ole yhtä värikylläistä kuin tasankolaisilla, vaan koostuu suhteellisen luonnonmukaisista ja tummahkoista sävyistä. He eivät myöskään kanna yllään koruja, mutta merkitsevät kokemuksiaan toiseen tapaan: he viiltävät ihoonsa arpia. Arvet eivät ole tosiaankaan mitään mutkikkaita koukeroita saati sitten kiinalaisia kirjoitusmerkkejä tai riimuja, vaan koostuvat pääosin muutamasta suorasta viivasta. (Ristiin menevät viivat, päällekkäin olevat viivat, V-kirjaimen muotoon asetellut viivat yms. - yksi ainoa viiltokin on täysin mahdollinen vaihtoehto!) Arpia ei tehdä koskaan liian riskialttiille alueille, kuten silmien ylitse tai vatsan alueelle, eivätkä ne ole järisyttävän suuria. Näin ollen osa arvista voi hyvinkin peittyä aikanaan näkymättömiin turkin sekaan. Suuri osa arpien sijaintimerkityksistä on samoja, kuin Tasangon heimolla korujen kanssa, mutta koska esimerkiksi häntään ei oikein arpia voi kunnolla tehdä, on osaa sijainneista vaihdettu aikain saatossa toisiksi. Käytetyimpien arpien sijaintimerkitykset ovat seuraavat:

Seitsemän lovea korvissa - heimolainen osaa ulkoa ja myös noudattaa Seitsemää lakia
Arpimerkki niskassa - heimolainen on selvinnyt kahdentoista kuunkierron ikään ja löytänyt Verinimensä
Arpimerkki vasemman takajalan nilkassa - heimolainen osaa metsästää sekä puolustaa itseään tarpeeksi hyvin selvitäkseen hengissä
Arpimerkki vasemman takajalan alareidessä - heimolainen on kykenevä osallistumaan suurriistan metsästykseen ja kuuluu yleensä myös heimon metsästysryhmään, sekä on kykenevä tarpeen tullen puolustamaan laumaansa hyökkäystä vastaan
Arpimerkki oikean takajalan nilkassa - heimolainen on saanut itselleen jonkun uuden läheisen, kuten puolison tai pentuja
Arpimerkki oikean takajalan alareidessä - heimolainen on menettänyt jonkun hyvin läheisen henkilön, kuten perheenjäsenen
Arpimerkki vasemman etujalan alaosassa - heimolainen taitaa kattavasti heimonsa tarinoita, opetuksia ja sanontoja
Arpimerkki vasemman etujalan yläosassa - heimolainen on saanut Vaelluskutsun tai kokenut muun näyn tai enneunen, sekä ryhtynyt toteuttamaan siinä saamaansa käskyä - jos enne on jo toteutettu, toimii heimolainen usein muiden heimolaisten enteiden tulkitsijana
Arpimerkki oikean etujalan alaosassa - heimolainen tuntee luontoa ja sen kasveja tarpeeksi kyetäkseen käyttämään joitakin parantavia rohtoja ja varoakseen myrkkyjä
Arpimerkki oikean etujalan yläosassa - heimolainen tuntee rohdot ja myrkyt erikoisen hyvin ja toimii yleensä heimonsa parantajana
Arpimerkki vasemman takajalan yläreidessä - heimolainen osaa Valan ulkoa ja ymmärtää Kunniavelan merkityksen
Arpimerkki oikean takajalan yläreidessä - heimolainen on lausunut Valan jollekulle
Arpimerkki kuonon päällä - merkki erityisen korkeasta asemasta heimon parissa

Vuoriston heimo arvostaa kaikista heimoista eniten taistelutaitoja, sillä se joutuu muita useammin vastatusten vaarallisten puumien kanssa. (Muut heimot eivät juuri piittaa tappelemisesta tai sitä varten kouluttautumisesta - ainoastaan jonkinasteista itsesuojelua edes opetetaan vakituisesti nuorille pennuille.) Vuoristolaisilla on myös jonkin verran teräaseita, mutta valtaosa niistä on rituaalikäyttöisiä, eikä arpien tuottamiseen tarkoitettuja veitsiä sovi koskaan käyttää taistelussa. Vaikka heimo kaiken lisäksi suhtautuu vielä muita heimojakin myönteisemmin kannibalismiin, ei sitä pidä mieltää miksikään pahislaumaksi, sillä se noudattaa aivan yhtä tiukasti seitsemän Lain sääntöjä, kuin muutkin. Vuoristossa kuolema väijyy kuitenkin suhteellisen monella taholla, joten henkensä heittäneitä lajitovereita (niin heimolaisia kuin muitakin) tulee sen verran usein eteen, että heimo on oppinut olemaan olematta turhan nirso ravintonsa suhteen.

Metsäin heimo

Metsäin heimo on heimokolmikon vapaamielisin ja avoimin porukka, jonka jäsenistöstä löytyy niin kojoottikoiria kuin satunnaisesti myös esimerkiksi kettuja ja jopa susiakin - edes kojoottikoirasudet eivät ole siten mahdoton yhdistelmä. Metsäin heimolla ei ole vakituista reviiriä, vaan se vaeltaa metsäalueelta toiselle vuodenaikojen ja johtajiston mielitekojen mukaan. Heimoon liittyminen ja siitä lähteminen on suhteellisen tavallista, vaikkakin joukkiolla on oma vakituinen ydinporukkansa, joka muodostaa juuri tuon edellisessä lauseessa mainituksi tulleen johtoporukan. Vaikka näennäisesti Metsäin heimo on yhtä demokraattinen kuin kaksi muutakin heimoa, on etenkin sen johtoporukassa tullut vuosien saatossa eteen hyvin monimutkaisiakin kilpailutilanteita niin aseman kuin esimerkiksi puolisoasioidenkin suhteen.

Ulkomuodoltaan Metsäin heimoon kuuluvat koiraeläimet ovat varsin sekalaista sakkia, jotka voivat joskus kantaa koruja tai olla kantamatta, omata arpia tai olla omaamatta - heillä ei ole perinteitä näihin asioihin liittyen. Näillä heimolaisilla on sen sijaan suuri määrä erilaisia rituaaleja, joita he viettävät niin vuodenaikoihin liittyvien juhlien kuin muidenkin tapahtumien yhteydessä aina tavanomaisimmista jutuista lähtien. Päivittäin toistuvat rituaalit ovat tietysti lyhyitä ja yksinkertaisia, mutta suuremmat jutut vaativat toisinaan päivienkin valmisteluja ja "henkistä puhdistautumista" etenkin heimon rituaalimestareilta, joita voisi verrata shamaaneihin ja muihin vastaaviin poppamiehiin. Rituaalimestarit paljastavat vaativimpien rituaalien salat ainoastaan oppipojilleen, mutta metsäläisillä on kuitenkin aimo läjä ihan sellaisiakin rituaaleja, joita jokainen heimolainen voi itsekseen suorittaa. Suurin osa rituaaleista on ulkopuolisten silmistä katsottuna harmitonta puuhaa, johon liittyy laulamista, tanssia, runoja, koristautumista ja/tai ennalta opeteltuja vuoropuheluja ja liikkeitä, mutta osa saa etenkin kahden muun heimon jäseniltä paheksuvia katseita osakseen. Tällaisiin rituaaleihin liittyy usein seksuaalista toimintaa tai esimerkiksi yrityksiä valjastaa luonnonvoimia rituaalimestarien tahdon alaisuuteen. Metsäin heimon jäsenet ovat itse täysin vakuuttuneita maagisten riittiensä voimasta ja toimivuudesta, ja joskus ne näyttävätkin onnistuvan pelottavan hyvin täyttämään tarkoituksensa.

Rituaaleja ei ole toistaiseksi määritelty tämän tarkemmin, mutta sekin olisi kyllä jonakin kauniina päivänä tarkoitus tehdä.

Maan laki

Tehdään heti ensialkuun selväksi yksi asia: KAIKKI mihin tahansa heimoon kuuluvat kunnioittavat (eli uskovat siihen, elävät sen mukaan, osaavat sen säännökset läpikotaisin) Maan lakia - tämä onkin ainoa kolmea heimoa sataprosenttisesti yhdistävä seikka. Lait ja muut käytännöt Maan lain saralla ovat kaikilla heimolaisilla samat, eli niissä ei ole heimokohtaisia eroja. Mikäli heimolainen avoimesti myöntää tai muutoin ilmentää menettäneensä kunnioituksen Lakia kohtaan, ei hänellä ole enää oikeutta pitää itseään Heimon jäsenenä.

Maan laki muodostaa kattavan elämänkatsomuksen, joka ei siis ole uskonto, vaikka siitä käskyjä ja muita uskonnoille yleensä ominaisia asioita löytyykin. Maan laissa ei nimittäin uskota minkäänlaiseen luojaan tai muuhun yliluonnolliseen hallitsijaan, eivätkä Maan lakia kunnioittavat edes yleensä ymmärrä sitä, mitä "mihin te uskotte" -kysymyksiä esittävät varsinaisesti viittaavat. Amerikan sankoissa erämaissa elävät heimolaiset eivät tunne muita uskontoja tai edes Lahkoa, vaan ovat välttyneet näiden kosketukselta ainakin, jos ovat eläneet koko elonsa heimonsa parissa. Andriaanalle päätyneelle heimolaiselle saattaa toki tulla yksi jos toinenkin kotoseuduillaan vieras asia nopeasti tutuksi, ja esimerkiksi Lahkon ja Maan lain suhdetta puidaan tarkemmin tuonnempana.

Maan lain keskeinen sanoma on kaiken elollisen kunnioittamisessa ja oman kohtalon seuraamisessa, vailla pullikoimista sitä vastaan, mitä elämä tielle kulloinkin tuo.

Seitsemän Lakia

Seitsemän Lakia ovat Maan lain tunnetuin ja tärkein piirre. (Sana "Lait" kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella.) Ne ovat sääntöjä, joita on pyrittävä noudattamaan viimeiseen asti ja jotka jokaisen heimolaisen on opeteltava sana sanalta ulkoa. Niiden rikkomisesta seuraa pahimmillaan heimosta karkottaminen ja lainsuojattomaksi tekeminen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei Lakien suoja koske enää rikkuria. Ensimmäinen laki on kuitenkin täysin ehdoton, eikä edes lainsuojatonta saa näin ollen noin vain tappaa. Yleensäkin hyväksyttäväksi katsotaan vain ns. "silmä silmästä" tyylinen käytäntö, eli jos rikkuri on esimerkiksi hylännyt henkilön, jolle on vannonut Valan, saavat hänelle Valan vannoneet vastaavasti hylätä hänet, mutta eivät vahingoittaa häntä fyysisesti. Lait ovat siis seuraavat:
1. Älä riistä toisen henkeä muutoin kuin ravintoa saadaksesi.
2. Älä vahingoita toista muutoin kuin henkeäsi tai Valaa suojellaksesi.
3. Älä hylkää heitä, joita olet Valalla vannonut suojelevasi.
4. Kunnioita ja tottele ylempiäsi äläkä käytä väärin omaa asemaasi.
5. Älä anasta toisen omaisuutta ellei henkesi tai Valasi sitä välttämättä vaadi, tällöinkin vain Kunniavelan annettuasi.
6. Maksa aina Kunniavelkasi heti kun sinulla on siihen mahdollisuus.
7. Älä omista elämääsi Vääryydelle tai Täydellisyyteen pyrkimiselle, elä ainoastaan Totuudelle.

Vala ja Kunniavelka

Vala ja Kunniavelka ovat myös hyvin tärkeitä käytäntöjä Maan lain piirissä. (Nekin kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.) Vala on ulkoa opeteltava virke, joka voidaan lausua lausujan valitsemalle henkilölle, kunhan lausuja on vähintään kahdentoista kuunkierron ikäinen. Vala kuuluu seuraavasti:
"Lupaan ruumiini terveyden ja sieluni menettämisen uhalla suojata toisen ruumista ja sielua, kunnes toisen ruumis on haudan lepoon siunattu ja sielu Tietoisuuteen saatettu."
("Toinen" korvataan sen nimellä, jolle Vala vannotaan.) Käytännössä Valan lausuja siis lupaa tehdä kaikkensa, jopa uhrata oman henkensä, jotta valan saanut säästyisi niin henkiseltä kuin fyysiseltäkin kärsimykseltä. Näin ollen Vala vannotaan vain sellaiselle henkilölle, jonka seurassa Valan vannoja viettää liki kaiken aikansa, kuten esimerkiksi puolisolle. (Uros vannoo yleensä naaraalle, jolloin uros lupaa suojella puolisonsa lisäksi myös heidän nykyisiä ja tulevia yhteisiä pentujaan näiden aikuisikään saakka.) Valoja voidaan myös vannoa useampia, kunhan vannoja pitää huolen siitä, että saa kaikista Valoistaan huolehdittua. Puolison lisäksi Vala voidaan vannoa myös vaikkapa hyvien ystävysten tai sisarusten kesken, tai aikuistunut pentu voi vannoa Valan vanhemmalleen, jos tämän puoliso ei ole sitä tehnyt tai on esimerkiksi menehtynyt. Myös heimon johtaja vannoo aina Valan koko nykyiselle ja tulevalle laumalleen.

Kunniavelka taas on juuri se, mitä nimensäkin antaa ymmärtää: hyvin tärkeä velka, jonka maksaminen on kunnia-asia jokaiselle heimolaiselle. Velkaan voi jäädä esimerkiksi hengen pelastamisesta tai vaikkapa ravinnon varastamisesta nälkäkuoleman välttämiseksi. Muita esimerkkejä jonkin anastamisen ja Kunniavelan yhteydestä voisivat olla vaikkapa aseen pihistäminen itseään suojellakseen tai toisen omistaman maa-alueen käyttäminen (=sillä oleskeleminen ja metsästäminen) oman reviirin tuhouduttua vaikka ihmisten toimesta. Velka on periytyvä, eli jos Velan lausunut ei sitä pysty eläessään maksamaan, siirtyy se joko hänen puolisolleen, jälkikasvulleen tai erikseen hänen nimeämälleen henkilölle.

Vaellus, Vaelluskutsu ja Verinimen etsiminen

Heimoilla on runsaasti erilaisia perinteitä, joista yksi tunnetaan nimellä Vaellus. Vaellukselle lähdetään, jos heimolainen näkee tai kokee (esim. unessaan) näyn, jossa häntä käsketään näin tekemään - tätä kutsutaan siis Vaelluskutsuksi. Vaelluksella on yleensä jokin tavoite, jonka on toteuduttava ennen kuin heimolainen voi palata heimonsa luokse, jos hän nyt ylipäätään sinne palaa. Jos Vaelluksella nimittäin tapahtuu jotakin, mikä vaatisi heimolaisen jäämistä viettämään elämäänsä toisaalle, on hänen niin tehtävä, jottei kohtalon kulku häiriintyisi (ts. heimolainen yrittäisi pyrkiä Täydellisyyteen tai Vääryyteen.). Vaellukset voivat kestää joitakin viikkoja tai usein jopa useita vuosia.

Toinen tunnettu perinne on Verinimen etsiminen, mutta Vaelluksesta poiketen se koskettaa jokaista heimolaista näiden tullessa kahdentoista kuunkierron ikään. (Vaellukselle kun siis eivät lähde kaikki, vaan vain melko harvat heimon jäsenet.) Tällöin jokaisen on "löydettävä" itselleen etunimi, joka kerrotaan ainoastaan kaikkein läheisimmille henkilöille. Ei ole tavatonta, että edes pennut eivät aina tiedä vanhempiensa Verinimeä, sillä sen jakaminen on suorastaan intiimi ele. Verinimen olisi tarkoitus kuvastaa kantajaansa jotenkin, vaikka vain jollakin hyvin abstraktillakin tavalla. Se ei yleensä sinänsä tarkoita mitään, toisin kuin heimolaisten syntymänimi, joka liittyy tavalla tai toisella luontoon ja heihin itseensä, tai kenties johonkin heidän syntymässään. (Tyyliin Aamunkajo, Sinipilvi, Kuutuuli.) Näin ollen heimolaisten koko nimi koostuu Verinimestä, syntymänimestä, isän nimestä (tai äidin, jos isä ei ole esim. ollut osallisena kasvatuksessa) sekä lopuksi vielä heidän heimonsa nimestä, jota he pitävät osana itseään ja siten myös osana omaa nimeään. (Kajohan on esimerkiksi siis Sirka Aamunkajo, Kuutuulen tytär, Tasangon heimosta ja Befalasin laumasta. Viimeisin lisäys on tullut tietenkin mukaan Andriaanalla.)

Henkiset asia - Vääryys, Täydellisyys, Totuus

Vaikka heimolaiset eivät usko korkeampaan voimaan, he uskovat jokaisessa asiassa ja olennossa olevaan sieluun - tai oikeastaan sitä ei voi oikein edes kutsua uskomiseksi, vaan heidän mielestään he yksiselitteisesti tietävät sielun olevan olemassa. Se on heille totuus, jonka kiistäminen olisi kuin väittäisi mustaa valkoiseksi. Koska kaikilla olennoilla on samanlainen sielu, ovat kaikki olennot heidän katsomuksensa mukaan saman arvoisia. Niin ihmisen, koiraeläimen, jäniksen kuin muurahaisenkin henki on saman arvoinen, joten minkä tahansa olennon kuoleminen on juuri niin merkityksellinen tai merkityksetön tapahtuma, kuin jonkin toisenkin. Näin ollen heimolaiset eivät pidä lajitovereidensa luonnollista kuolemaa mitenkään erityisen hirvittävänä ja välttelemistä vaativana asiana, vaan se on heille osa tavallista elämää. Edes kannibalismi ei ole heimojen keskuudessa tyystin tavatonta tästä samaisesta syystä: jos he voivat syödä valmiiksi kuolleen lajitoverinsa toista lajia edustavan elävän olennon tappamisen sijasta, on se heidän mielestään täysin oikein.

Heimolaiset uskovat myös kohtaloon, vaikka eivät välttämättä siitä sitä nimitystä käytäkään. Kohtalo ei heimolaisten mielestä ole kuitenkaan ehdoton, vaan sen polulta on mahdollista poiketa, mutta sellainen on Laissa kielletty. Seitsemäs Laki, niin käsittämättömältä kuin tuo kyseinen lausahdus voi ensialkuun kuulostaakin, käsittelee juuri tätä asiaa. Kohtalon seuraaminen tarkoittaa oman itsensä ja elämänsä hyväksymistä ilman minkään kieltämistä, vähättelemistä tai liioittelua. Jos yrittää liian tarmokkaasti johdatella elämäänsä sille kuulumattomaan suuntaan, syöksyy olento sieluineen päivineen joko Vääryyteen tai Täydellisyyteen pyrkimiseen, mitkä molemmat ovat heimolaisten mielestä aivan yhtä turmiollisia elämän jälkeisiä tiloja. Jos sen sijaan onnistuu seuraamaan omaa polkuaan ja tulemaan onnelliseksi niillä eväillä, mitä elämälleen on saanut, pääsee sielu lopulta Totuuteen. Totuudessa selviää se, miksi kyseisen olennon elämä oli sellainen kuin oli, mistä juontuukin kyseisen tilan nimitys. Se, mitä Totuuteen pääsemisen jälkeen tapahtuu, on kuitenkin epäselvää: Tasangon heimo ei pidä sen pohdiskelemista soveliaana, Vuoriston heimo ei pidä sitä tarpeellisena ja Metsäin heimossa jokaisella on siitä oma käsityksensä.

Tarinat ja opetukset

Heimojen keskuudessa kulkee järisyttävän laaja kirjo erilaisia tarinoita, joiden avulla he siirtävät tietoaan maailmasta eteenpäin uusille sukupolville. Tarinat sisältävät jonkin opetuksen, joko näkyvän tai sitten symbolisen ja tarkkaan piilotetun, tai sitten ne kertovat menneiden sukupolvien vaiheista. Jokaisen heimolaisen oletetaan painavan tarinat tiukasti mieleensä, jotta he voivat turvautua niihin apua kaivatessaan ja voivat jakaa niitä itse aikanaan omille jälkeläisilleen. Usein tarinat liittyvät luontoon, eläimiin ja kasveihin, tai sitten mahtaviin sankareihin tai kurjan kohtalon kokeneisiin varoittaviin esimerkkeihin.

Lahko ja muut heimojen ulkopuoliset vaikutteet

Tähän asti käsittelyssä ovat olleet lähinnä asiat, jotka tulevat heimolaisille tutuiksi heidän eläessään suojaisalla kotiseudullaan. Maailma on kuitenkin täynnä ristiriitaisuuksia, joita etenkin Vaellukselle lähteneet joutuvat kohtaamaan - niistä Andriaanan kannalta merkittävimpänä varmastikin Lahko. Lienee selvää, että periaatteessa kaikkien Maan lakia kunnioittavien tulisi suhtautua uhrilahjoja palvelijoiltaan vaativaan Herraan kielteisesti, mutta asia ei ole kuitenkaan täysin mustavalkoinen. Jos heimolainen joutuu vaikkapa pakotetuksi Lahkoon ilman, että hän tietää kunnolla mihin on lupautunut, voi hän joutua venyttämään Lain kirjainta tullakseen itsensä kanssa toimeen. Käytännön toimet ovat kuitenkin täysin yksilöllisiä, sillä valittavana on ainoastaan huonoja vaihtoehtoja: joku saattaa kapinoida viimeiseen asti ja menettää järkensä, mitä pidettäisiin Täydellisyyteen pyrkimisenä, kun taas toinen pitäisi Herran hiljaisena uhraamalla ainoastaan valmiiksi loukkaantuneita eläimiä ja linnunmunia, mikä koettelisi puolestaan ensimmäisen Lain tiukkaa rajaa. Ainoa mitä hitodama oikeasti katsoo kieroon, on täydellisen luopioheimolaisen luominen. Ei siis kannata ilman painavaa syytä ja luvan kysymistä lähteä yhdistelemään heimolaisuutta Herran vapaaehtoiseen, auliiseen palvelemiseen.

Lahkon kaltaiset maailmalla vastaan tulevat kurjuudet ovat kuolemantapausten ja perheen perustamisen lisäksi suurimpia syitä sille, miksi kaikki Vaellukselle lähteneet eivät koskaan palaa kotiheimonsa luokse. Vaikka esimerkiksi Herran palvelijaksi pakotetun ei ole varsinaisesti kiellettyä lähteä takaisin synnyinsijoilleen, piilottelevat maailman karuuden nähneet koiraeläimet useimmiten tietojaan ja kokemuksiaan muilta heimolaisilta yksinkertaisesti siitä syystä, ettei heimolta todennäköisesti heru ymmärrystä heidän kokemuksilleen.

Sekalaista tietoa

Seuraavassa vielä laaja kirjo kaikkea Aamunkajon peleissä kirjoittamaani juttua, joka saattaa auttaa selventämään entisestään kuvaa kyseisen hahmon ja tämän heimotovereiden maailmankuvasta. Tietysti on selvää, että kaikki heimolaiset ovat persoonia omine yksilöllisine luonteineen, joten tämä on osittain vain Kajon näkemystä asioista.

Heimossa, josta naaras oli lähtöisin, ei turhia kehuja juuri oltu jaeltu. Paitsi ehkä vanhempien taholta, mutta vieraiden kohteliaisuudet tuntuivat hyvin erilaiselta.
"Kiitos. Isäni antoi sen nimen minulle", kertoi nuorikko pohtien, että ehkäpä kehut tulisikin oikeastaan siten osoittaa Kuutuulelle. Isä tosin oli jossakin meren toisella puolen, mutta ehkäpä viestin voisi jotenkin lähettää iltatuulen mukana hänelle, kuten tarinoissa oli tapana tehdä.
- Kajon mietteitä heimon kehumistavoista, nimiasioista ja eräästä heimon tarinasta

"Ja tuota, en minä varsinaisesti tänne lähtenyt. Tai siis en tiennyt päätyväni juuri tänne. Lähdin Vaellukselle, eikä silloin voi ikinä tietää minne lopulta päätyy", selitti nuorukainen
- Juttua Vaelluksesta

Suippo kuono upposi korsien sekaan, kun naaras nuuhkaisi kellertävää kukkaa, joka oli jo sulkemassa terälehtiään yön varalta. Pieni naurahdus pääsi nuorikon huulilta tuon ilahtuessa siitä tiedosta, että kasvi oli samaa lajia, mitä hänen kotimaassaankin oli kasvanut. Nimeä ei naaras tuntenut, mutta tiesi kasvin juurten ja lehtien auttavan vatsakipuun.
- Andriaanalta siis löytyy joitakin heimolaisten tuntemia kasveja

Keskustelu siirtyi saaresta ikäasioihin, joka näytti olevan hivenen hankala puheenaihe kahden erilaisen laskentatavan ansiosta. Kajolla ei ollut juurikaan ollut tarvetta numeroita liiaksi pyöritellä, joten toisen iän mieltäminen oli hänelle hivenen hankalaa.
- Heimolaiset tosiaan laskevat aikaa kuukausissa, eivät vuosissa

Tsh, ei hän vielä nainen ollut! Nuorukainen, siksi häntä olivat kaikki tätä ennen nimittäneet. Ei kai hän yhden merimatkan aikana ollut voinut niin paljon vanhentua?
- Heimon kesken vallitsevista puhuttelutavoista. Heimolaiset muuten kutsuvat toisiaan joskus sisariksi ja veljiksi, mikäli ovat kutakuinkin samanarvoisia keskenään, ja nuorukaiset nimittävät vanhempia sukulaisuudesta tai sen puutteesta huolimatta tädeiksi ja sediksi. Ulkopuolisia ei kuitenkaan nimitetä samaan tapaan.

Pienesti Aamunkajo naurahti Ricon kommentille johtajansa korupaljoudesta, vaikkei häntä asia juurikaan huvittanut. Heimon parissa kunnioitetun johtajan irvailu kun tuntui jotenkin todella väärältä, vaikka mielikuva hänestä painumassa kantamustensa taakasta olikin varsin mielenkiintoinen. Onneksi kukaan heimolaisista ei ollut kuulemassa
"Johtaja on todella vahva", perusteli naaras lopulta lunnikoiralle. Tottahan tuo olikin, ikäänsä nähden hän oli huomattavan hyväkuntoinen uros. Aivan kuin johtajan kuuluikin.
- Juttua Tasangon heimon johtajasta

Aivan ei voinut naaras väittää ymmärtävänsä toisen puheita erikoistuneesta ruumiinrakenteesta ja lunnikoirista, sillä kovin vieraita olivat rodunjalostukselliset asiat villinä kasvaneelle elikolle.
- Vaikka Tasangon heimossa paljon asioita opetetaankin, eivät tällaiset asiat niihin lukeudu

Edessä aukeneva laaja niittytasanko oli naaraan mielestä huomattavasti mukavampaa ympäristöä, ja olihan hän tottuneempikin sellaiseen. Juurikaan puita eivät Amerikan preeriat nimittäin olleet kasvateilleen suoneet, kojoottikoira ei ollut tottunut niiden näin runsaaseen läsnäoloon. Nuorikosta suuret puut olivat kauniita ja kunnioitusta herättäviä, mutta kokonainen metsällinen niitä tuntui jotenkin painostavalta, etenkin pimeän aikaan. Kuin ne kaikki olisivat tarkkailleet sitä, joka niiden lomassa koetti huomaamattomana kulkea.
- Preerioilla elonsa viettänyt elikko ja metsät

"Luulen, että minun on opittava joitakin asioita ihan itsekseni. Se on tavallaan Vaelluksen tarkoitus, katsokaas"
- Juttua Vaelluksesta

Tällaiseen tilanteeseen ei kojoottikoira ollut koskaan elonsa aikana joutunut. Toki Tasangon heimossakin oli ristiriitoja ollut, mutta aina oli paikalla ollut myös joku, joka oli saanut tilanteen ratkeamaan ilman verenvuodatusta. Aina oli ollut paikalla se järjen ääni, joka oli saanut osapuolet rauhoittumaan tavalla tai toisella. Vaan nyt, kun Kajon olisi täytynyt itse näytellä tätä järkevän sovittelijan roolia, oli hän täysin jähmettynyt.
- Tasangon heimo on sopuisa yhteisö

Laiha sopu oli parempi kuin lihava riita, kuten sanottiin.
- Heimojen kesken viljellään rutosti kliseisiä sanontoja

Yksi metsän huonoja puolia oli ollut myös se, ettei taivasta ollut puiden välistä juurikaan voinut nähdä. Se oli saanut avomaastoon tottuneen naaraan tuntemaan olonsa jotenkin turvattomaksi. Ei voinut nähdä tähtiä tai kuuta ja aurinkoa, ei mitään mistä ottaa suuntaa. Kojoottikoirasta oli tuntunut, kuin hän olisi voinut jo seuraavalla askeleella olla täysin eksyksissä, vailla mitään tietoa olinpaikastaan.
- Tasankolaiset oppivat muun muassa ottamaan suuntaa taivaankappaleista

Ehkäpä lunnikoiralle olisikin tehnyt hyvää saada pieni opetus samaan tyyliin, kun tottelemattomalle penikalle annettiin kasvatuksellisessa tarkoituksessa ympäri korvia.
- Pentujen ruumiillinen kuritus ei ole kiellettyä heimojen keskuudessa

"Jos... Jos joku ei hyväksy sinua omana itsenäsi, ei hän... Ole todellinen ystävä", sopersi nuorukainen koettaen lohduttaa yhtä lailla itseään kuin sudenpentuakin.
- Lisää kliseisiä sanontoja

"Mutta tiedätkö, en minä ole kaukana. Me kaksi olemme aina saman auringon alla. Niin kuin sinun äitisikin on, odottaa sinua tuolla jossakin."
- Ja näitähän riittää

Nimi oli tärkeä asia, joka tuli ilmoittaa ylpeänä ja vailla epäröintiä. Ainakin niin oli nuorikko isältään oppinut.
--
Oikeastaan hänen olisi kai tullut esitellä itsensä laumattomana, mutta ei hän mielestään ollut täysin vailla laumaa. Hänen heimonsa, yhteisönsä, laumansa vain sattui sijaitsemaan jossakin muualla, kuin Andriaanalla. Kaukana meren toisella puolen.
- Juttua nimestä ja heimosta yleensä

"Eihän haukkoja saa kukaan kiinni, vaikka olisi kuinka hyvä. Ovathan ne toki nopeita, mutta eivät ne lisäksi laskeudu juuri maahankaan. Pysyvät puissa ja taivaalla, missä on niiden koti", kertoili keltamerkki. Sinänsä toinen oli iskenyt hivenen huonoon kohtaan ivailullaan, sillä luonto ja sen asukit olivat alueita, joista Kajo kyllä tiesi enemmän kuin vähän.
"Sitä paitsi ovat saalistajia, lihansyöjiä. Tuskin siis kovin maukkaitakaan, jos syömistä ajatellaan", jatkoi kojoottikoira taas taivaalle katseensa kääntäen.
- Kajo pääsee joskus jopa pätemään tiedoillaan

Olisi vain tuntunut jotenkin väärältä rikkoa sitä hiljaisuutta, joka yössä vallitsi. Kun luonto oli hiljaa, tuli siinä kulkevankin pysytellä vaiti.
- Heimon uskomuksia

"Minä en ole ikinä nähnyt tai kuullut korppia. Niitä ei asunut niityllä", kertoi naaras töniessään toista kiertämään suurikokoista kiveä.
"Mutta heimon vanhat oli kyllä nähneet niitäkin. He sanoivat, että ne ovat viisaita, mutta petollisia lintuja. Ne voivat johdattaa sinut pois vaarasta tai yhtä hyvin jäädä odottamaan sinun kuolevan eksyneenä nälkään, ja sitten syödä sinut", tarinoi nuoriko hieman kauhukertomuksenomaista sävyä äänessään.
"Ne ovat yön eläimiä, ja voivatkin sulautua yhdeksi yön kanssa niin halutessaan", keltamerkkinen vielä jatkoi. Hän uskoi sumeilematta sanoihinsa, uskoi vanhoihin tarinoihin. Ei hänellä ollut koskaan ollut mitään syytä niiden tietoja kiistää.
- Hyvin tyypillinen puolitotuuksia ja uskomuksia omaava tarinanpätkä heimon parista

"Niin, musta on kyllä aika synkkä väri. Mutta sillä on toinenkin puolensa, kaikella on. Tiesitkö, että se kerää kaikista väreistä eniten lämpöä itseensä?"
--
"Värit ovat vähän niin kuin hajuja. Niistäkin tulee jotakin tiettyä mieleen, ne kertovat jotakin. Esimerkiksi raikkaat, tuoreet kasvit ovat melkein aina vihreitä"
--
"Tässä ja kaikissa muissakin jaloissa sinulla on oranssiksi kutsuttua väriä. Se on voimakas ja energiaa tuova väri, jota on aika harvoissa jutuissa. Joissakin kukissa ja joskus auringon nousun ja laskun aikaan taivaalla."
--
"Tässä näin on valkoista väriä. Valkoinen on ihan päinvastainen mustan kanssa: se on kevyt ja kirkas, ja heijastaa valoa. Siksi se on myös viileä eikä kerää lämpöä."
--
"Kasvoissa ja hännässä sinulla on ruskeaa. Se on vankka, luotettava ja turvallinen väri. Kaikki puut ovat ruskeita, ja tosi monissa koiraeläimissäkin on paljon ruskeaa"
--
"Mutta kyllä, sekin on valkoista. Ainakin niin olen kuullut. Ja kaiketi kylmääkin sitten on, koska musta lumihan olisi lämpöistä", pohdiskeli keltamerkkinen melkeinpä itsekseen. Alkoi mennä tämä melko monimutkaiseksi jo hänenkin mittapuullaan.
- Kasa värioppia Tasangon heimon tapaan

Heimonsa vanhimmilta opitut viisauden saattoivat kuulostaa kenties hivenen hassuilta nuoren neidin lausumina, mutta itse nuorikko piti niitä itsestään selvinä totuuksina.
- Totuuksina pitävät niitä muutkin heimolaiset, ei ainoastaan Kajo

"Tiesitkö, että peilikuva voi vastata, jos siltä kysyy jotakin oikein tärkeää?" huikkasi nuorikko hymyssä suin ja häntäänsä heilutellen. Huolettomasti lähti naaras jälleen toista lähestymään, kulkeutuen hänkin virran rannalle.
"Tai ainakin niin olen kuullut. Itse en ole siltä koskaan saanut vastausta, mutta ehkä en ole osannut kysyä mitään tarpeeksi tärkeätä."
- Fiksuja tarinoita heimon parista taaskin

"Oi, eihän elossa oleminen ole lainkaan itsestään selvää! Elämästään täytyy osata olla kiitollinen. Jos sitä ei arvosta, sekään ei arvosta sinua", selitti nuorikko heimonsa opetuksiin tukeutuen.
"Jotkut sanovat sitä kohtaloksi tai karmaksi tai vastaavaksi."
- Juttua kohtalokäsityksestä

Itse kuolema ei hänen uskomustensa mukaan ollut niinkään paha asia, mutta muille aiheutunut luopumisen tuska toki oli aina yhtä merkittävä, oli elämänkatsomus mikä tahansa.
- Niin

"Oi, toki me olemme ystäviä. Olenkin huomannut, ettei täällä päin oikein välitetä sellaisista kohteliaisuuksista. Siellä, mistä minä olen kotoisin, oli kuitenkin tapana teititellä kaikkia itseään vanhempia henkilöitä", naaras kertoi avoimesti.
- Totta turisee Kajo

"Ihan totta! Minun koruni jäävät helposti kaikkiin sellaisiin oksiin kiinni. Se on aika hankalaa", naaras kertoi. Pariin otteeseen oli kojoottikoira roikkunut korviensa nauhojen takia ties missä pusikossa kiinni kuin kala koukussa, ja sellaisen sotkun selvittäminen oli todellakin melkoisen työn takana.
- Runsaat koristukset tuovat mukanaan myös käytännön ongelmia

"Ehkä minä kuitenkin opin siitä kaikesta jotain, eikö? Yleensähän kaikki pahat tapahtumat tapahtuvat siksi, että ne kokenut osaisi kasvaa jollakin tavalla paremmaksi" naaras jatkoi pohdiskellen.
- Kohtaloa sivuavaa juttua taas

"Kuuletko?" naaras kysyi kuiskaten, kuin olisi kovempaa puhumalla voinut säikyttää kaunisäänisen siipiveikon matkoihinsa.
"Luulisin, että se laulaa kiitosta auringolle, joka lopultakin näyttää pyyhkineen sadepilvet pois" naaras pohti onnellisena.
- Lintujen tarkkailemista Kajon tapaan

Toinen oli selvästikin naaras, mutta lajiaan ei kojoottikoira osannut pelkän tuoksun perusteella eritellä. Keltamerkkinen itse oli saanut kasvaa niin kovin sekalajisissa ympyröissä, mistä kieli jo hänen erikoinen ulkomuotonsakin, ettei kyseinen seikka hänelle tosin edes suurempia merkinnyt. Hän ei ymmärtänyt miksi joillekin tuntui olevan ensiarvoisen tärkeää seurustella vain omanlajistensa olentojen kanssa - ei kai sellaisella ollut mukavan jutustelun kannalta oikeasti mitään merkitystä? Vaan maassa maan tavalla, tapasivat vanhemmat ja viisaammat sanoa, ja kyseistä sanontaa oli naaras pyrkinyt parhaansa mukaan noudattamaan. Tosin Andriaanalla tavat tuntuivat olevan jokaisella koiraeläimellä erilaiset, mikä teki kieltämättä kanssakäymisestä toisinaan hieman konstikasta.
--
"Rodustani en kuitenkaan taida valitettavasti osata kertoa, sillä niin tarkkaan en tunne itsekään esi-isiäni. Osa heistä oli kuitenkin koiria, osa kojootteja. Minä olen siten kai kojoottikoira."
--
"Niin, no, enpä ole minäkään tainnut koskaan ihan kojoottia tavata. Heimossamme kaikki kun olivat enemmän tai vähemmän sekarotuisia", nuorikko totesi pitämättä sekarotuisuutta millään tapaa huonona asiana, pelkkänä tavanomaisena faktana vain.
"Ei sillä, että sellaisiin asioihin olisi siellä paljoa huomiota edes kiinnitetty", hän vielä jatkoi lapojaan kohauttaen.
- Lajijuttua. Tasangon heimolaiset ovat tosiaan suurelta osin sekarotuisia jo useamman sukupolven ajalta.

"Myös luontoa kokonaisuudessaan kunnioitetaan heimossani, samalla kun sitä pyritään myös ymmärtämään ja tuntemaan. Esimerkiksi näiden kukkien tässä", naaras jatkoi tarinaansa samalla, kun pysähtyi tutkailemaan noita todennäköisesti orvokinsukuisia kaunokaisia, "niiden tarkoitus on kauniilla ulkomuodollaan tietääkseni houkutella paikalle hyönteisiä. Hyönteisten mukana taas tulevat linnut, joita kannattanee saalistajan etsiskellä ihan tuolta metsikön reunasta. Siellä linnut varmasti lepäävät, kun eivät ole nappaamassa ötököitä."
- Heimojen parissa opittujen tietojen hyödyntämistä käytännössä

"Aseita?" befalaslainen toisti korviaan höristäen ja katseensa valkoturkin heittoveitsiin kääntäen.
"Meidän heimossamme ei niitä kovin paljoa ollut. Jotkut tosin omistivat sellaisia pieniä teriä, tikareita ja puukkoja, jotka he hankkivat samasta paikasta, kuin nämä meidän kaikki korutkin." Näin todetessaan Kajo nosti ylös toista etutassuaan, josta riippui erilaisia metallista ja nahkanauhoista tehtyjä koristuksia parinkin erilaisen kyhäelmän verran.
"Nämä ovat ihmisiltä - tiedäthän sinä ihmiset? Kuulemma suurin osa heistä on melko kurjaa porukkaa, mutta jotkut sentään ovat vielä sen verran yhteydessä luontoon, että eivät vihaa tai pelkää kaikkia kaupunkiensa ulkopuolella asuvia eläimiä. He pitävät itsekin joskus tällaisia koruja."
- Tasangon heimo med aseet ja ihmiset

"En minäkään ole nähnyt niitä kuin kerran pienenä. Seurasimme heimoni muiden pentujen kanssa salaa aikuisia, kun he menivät hakemaan koruja ihmisheimolta. Matka oli pitkä ja me meinasimme jopa eksyä, mutta lopulta näimme kuitenkin ihmiset. Jäimme aika kauas niistä, koska vaikka nämä olivat ainakin aikuisillemme ystävällisiä, emme me uskaltaneet niille näyttäytyä. Mutta kyllä, ne kulkivat kahdella jalalla ja niillä oli musta turkki päässä. Muualla niillä ei ole turkkia, joten ne käyttävät saalistamiensa eläinten turkkeja ja muita valmistamiaan suojuksia lämmikkeenä", kojoottikoira selosti iloisenhaikea ilme kasvoiltaan loistaen.
"Siitä oli heimoni parissa tarinakin. Kerrottiin, että ihmisten ryhdyttyä kohtaloaan uhmaten kulkemaan kahdella jalalla he menettivät turkkinsa, kun he kerran eivät suostuneet muutenkaan olemaan niin kuin muut nisäkkäät. He eivät olleet enää kauniin turkin arvoisia."
--
"Vähän niin kuin olisi pelkkä harjas, ei se sen kummempaa ole", naaras selitti koskettaen etutassullaan toista pitkistä suortuvistaan, jotka kaartuivat niskalta kohti hänen rinnuksiaan.
"Enkä usko, että he saivat valita turkin ja kävelytyylin välillä, vaan heidän noustessa takajaloilleen kohtalo otti turkin pois, eikä siitä ollut sitten enää paluuta", hän jatkoi lapojaan kohauttaen.
"Ja takajaloille he sen sijaan nousivat siitä syystä, että he tahtoivat käyttää etutassujaan johonkin muuhun, kuin kävelemiseen." Näin todetessaan befalaslainen nyökäytti ensin kohti Flesheyn heittoveitsiä, ja sitten vielä omia koristuksiaan.
"He tekevät etutassuillaan kaikkia näitä. Sinunkin aseesi ovat ihmisten tekemät. En tosin tiedä mistä ne ovat tälle saarelle tullet, jos kerran ihmisiä täällä ei ole, mutta silti se on niin. Yksikään muu eläin ei voi tehdä tällaisia."
--
"Hännästä en ole varma, sillä en nähnyt sitä ollenkaan kaikkien niiden pitämien suojusten alta. Vaatteiden, vaatteiksi ne niitä kutsuvat. Luulisin, että niiden hännät ovat aika pieniä, sellaisia kuin vaikka peuralla. Karvoista tosin en tiedä yhtään", nuorikko joutui päätään pudistellen myöntämään, sillä ei hän toki valehtelemaan aikonut toiselle ruveta.
"Ja kyllä meidän vanhemmat tietysti saikin siitä retkestä tietää", hän vielä jatkoi lyhyesti naurahtaen.
"He kun kävelivät suoraan meitä vastaan, kun he tulivat pois ihmisten luota. Jouduimme kaikki viettämään monta iltaa vahtimassa pesäpaikan rajoja siitä hyvästä."
--
"Sitä en tosin tiedä, miten ne tassuillaan koruja ja aseita tekevät. Kuten jo kerroin, en koskaan nähnyt ihmisiä kovin läheltä."
- Lisää juttua ihmisistä

Flesheyn ensimmäinen kysymys oli Kajon mielestä erittäin osuva, sillä kun naaras nyt asiaa mietti, ei hän ollut varma paljonko heimonsa asioista oikeastaan oli luvallista ulkopuolisille kertoa. Toki oli selvää, ettei jokaista käytäntöä ollut viisasta ihan kaikkien vastaantulijoiden seurassa mainostaa, mutta nyt kyse olikin vain viattoman uteliaasta sudenpennusta.
- Asioista saa kyllä kertoa, mutta Kajo ei sitä näemmä tiedä

"Verinimi voi olla ihan millainen tahansa ja sen voi myös löytää mistä tahansa. Yleensä sen löytää tosin jostakin merkittävästä paikasta tai jonkin tärkeän tapahtuman yhteydessä. Se on aika henkilökohtainen juttu. Siksi sitä ei kai myöskään kerrota ihan kenelle tahansa", Kajo selitti kuitenkin parhaansa mukaan.
"Sitä en tosin tiedä, voiko Verinimeä olla heimoon kuulumattomilla. En ole ainakaan ikinä kuullut sellaisesta", naaras vielä jatkoi suhteellisen totisena.
--
"Nuo ovat kaikki sellaisia kysymyksiä, ettei niihin ole mitään yksiselitteistä vastausta. Sen vain tietää, kun Verinimen löytää, eikä siitä nimestä varmaan voi edes olla itse pitämättä. Se nimittäin kuvastaa sinua itseäsi, sitä, mitä juuri sinä olet. Sen löytäminen... Se tekee sinusta kokonaisen."
- Juttua Verinimestä

"Niin minun vanha heimoni opetti: elämä pitää ottaa sellaisena vastaan, kuin sen saa." Samainen heimo oli tosin myös kieltänyt täysin ehdottomasti tappamasta ketään tai mitään muutoin, kuin ravinnoksi, mutta heimossa ei kukaan ollutkaan koskaan kuullut Lahkosta.
- Näin on

"Joskus muutokset kieltämättä tuntuvat niin vaikeilta hyväksyä, että niitä luulisi olevan helpointa vain paeta. Usein se kuitenkin johtaa vain vielä suurempiin hankaluuksiin"
- Kliseisiä sanontoja vol. 76480

Ei nuori Kajo kuitenkaan tullut edes ajatelleeksi, että hän saattoi olla hitusen ihastunut naaraaseen - mikä taas saattoi hyvinkin johtua siitä, ettei hän tiennyt sellaisen olevan edes mahdollista. Eivätpä olleet nimittäin kuuluneet moisista asioista keskustelemiset kovin läheisesti hänen kotiheimonsa opetustuokioihin.
- Siveän kasvatuksen varjopuolia on tietämättömyys tietyistä asioista

"Minua sanottiin vain aina Kajoksi. Muitakin heimooni kuuluneita taidettiin kaikkia kustua joillakin samanlaisilla lyhennelmillä. Sinä olisit varmaankin ollut sitten Tuli."
- Nimistä ja lempinimistä heimon parissa

"Kerroin tuolla alhaalla vähän siitä heimosta, johon kuuluin mantereella. Siellä oli kaikkia muitakin perinteitä ja tapoja, kuin Maan laki. Yhtä niistä kutsutaan Verinimeksi. Se... Jokaisella heimoon kuuluvalla on sellainen nimi, ja sen saa kertoa vain kaikkein läheisimmille henkilöille, joihin luottaa koko sielullaan", nuorikko selitti ja tunsi, kuinka sydämensä alkoi pamppailla hermostuksesta.
"Minä... Haluaisin kertoa minun Verinimeni sinulle, jos sinä vain tahdot sen kuulla." Sanojensa päätteeksi käänsi Kajo katseensa ujosti kulmiensa alta kohti Revontulta. Vaikkei toinen ehkä sitä täysin ymmärtänytkään, oli Verinimen kertominen hyvin yksityinen, suorastaan intiimi ele, jota ei yleensä suotu kuin perheenjäsenille.
--
"Verinimi on tiedätkös sellainen juttu, että kaikkien heimolaistemme pitää löytää se itse. Se ei tule siis vanhemmiltamme tai mitään sellaista. Se syy, miksi minä tulin aikoinani Andriaanalle, oli juuri Verinimen etsiminen. Ja niin minä sen löysinkin, kun tänne tulin", nuorikko tarinoi vapautuneesti.
"Minä löysin sen, kun katsoin auringonnousua. Sellaista oikein värikästä ja kirkasta, tiedäthän? Silloin aurinko tuntui kertovan sen suoraan minulle: Sirka, Sirka Aamunkajo minun nimeni piti olla."
- Ja lopuksi vielä vähän Verinimestä

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -